Skip navigation.
Home

Kohtaako eliitin ja kansan mielipide ?

(YLE Radio 1 tiistaina 3.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Gallupista päivää! Tutkimusyritykset tekevät taantumassakin
markkinatutkimuksia yrityksille. Asemansa vakiinnuttaneet puolueet
kalastelevat poliittisten trendien vanavedessä. Etujärjestöt kartoittavat
kansalaismielipiteitä siinä toivossa, että puolueet ja demokraattinen
järjestelmä ottaisi tulokset kuuleviin korviin. Mikä mahtaa olla tulossa
ja mikä menossa!

Katujen kulmissa työterveyshuoltoa käyttävät ihmiset marmattavat, että
terveyskeskukset ovat arvauskeskuksia. Mielipidetutkimukset kuitenkin
kertovat, että ne, jotka oikeasti käyttävät terveyskeskuksia ovat
palveluihin tyytyväisiä. Mistä mielipiteeni ovatkaan kotoisin? Onko
kansalaismielipiteestäni muutosvoimaksi vai markkinavoimien
voiteluaineeksi?

Uunituore STKL:n kansalaisbarometri kertoo, että harmaantumisen ja
poismuuton vaivaamissa Itä- ja Pohjois-Suomen pienissä maaseutumaisissa
kunnissa hyvinvointi alkaa olla kortilla. Samaisen barometrin mukaan 3
miljoona suomalaista pitää sosiaalietuuksia liian matalana. Itä-Suomessa
vain reilu kolmannes kansalaisista katsoo oikeudenmukaisuuden toteutuvan
Suomessa. Suomalaiset tahtoisivat elämäntilanteesta ja tulotasosta
riippumatta, että vaikeuksiin joutuneista ja huono-osaisista ihmisistä
pidettäisiin nykyistä parempaa huolta. Kansalaisbarometrin mukaan
suomalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon horjuu selvästi. Sopii
pysähtyä miettimään puolueiden politiikan elitistisyyttä ja galluppien
populismia, jota uutisetkin ruokkivat.

Mikä mättää demokratiassa kun kansalaisten tutkitut mielipiteet eivät
sitten millään realisoidu sosiaali- ja terveyspalvelujen parantamiseksi,
poliittisiksi teoiksi, joilla on kansan tuki?

Kansalaismielipiteen, politiikan ja demokratian kolmikantaan käyvät
Kainuun aatelisen seurassa kiinni Wille Raitolampi, joka on tehnyt
yrityksille strategista markkinatutkimusta 12 vuotta ensin
tutkimusjohtajana tutkimusyrityksessä sekä viimeiset 10 vuotta itsenäisenä
konsulttina, Arja Alho, joka on väitellyt edustuksellisen demokratian
suhteesta julkiseen sfääriin, Olli Kangas VTT, Kelan tutkimusprofessori ja
Riitta Särkelä, STKL:n toiminnanjohtaja

Kuuntelin aamun ohjelmaa.

Kuuntelin aamun ohjelmaa. Nautin siitä, hyvää ja monipuolista keskustelua yhteiskunnallisista asioista.
Sympatiseeraan Arja Alhoa. Ainesta on vaikka maailmanparantajaksi.
Olen ns. tavallinen kansalainen ja haikeana totesin miehelleni, että olisipa tuollaista viisautta. Nautinto oli edes kuunnella. Tämä ryhmä tekisi ihmisläheistä politiikkaa. Ainoa rajoite olisi lienee rahan puute, mutta pikkuhiljaa...

Taas hyvä keskustelu

Taas hyvä keskustelu niin kuin usein Markku Heikkisellä. Fiksuja vieraita. Olen samaa mieltä, että kansalaisten pitäisi saada enemmänkin ääntänsä kuuluville. Taidanpa lukaista Arja Alhon väitöskirjan.

Mutta lisäänpä vähän pippuria piloillani (jos nyt sitten lopullisesti olen tätä mieltä, mutta kumminkin). Kansalaiset kyllä hyvin kärkkäästi arvostelevat politiikkoja ja päätöksentekijöitä, niin minäkin. Mutta mitäpä tekisimme itse, jos siellä olisimme? Esimerkiksi tämä ilmastonmuutos. Vaaditaan poliitikoilta, että tehkää jotain. Mutta kun esim. bensan hinta nousi, niin kamala haloo, että kalliiksi tulee, muttei yhtään vähennetä ajoa eikä ajatella ilmastoa tuon taivaallista. Rakennetaan aina vaan suurempia omakotitaloja kauaksi, josta sitten kujetaan töihin omalla autolla, kahdellakin, ja lapsia kuskataan harrastuksiin. Tämä autouskovaisuus vain yksi esimerkki. Yhtään ei olla valmiita tinkimään. No nämä ihmiset ovat hyväosaisia.

Ja kauheata, kun perintöveroa menee, kun omakotitalonkin perii, että siitäkin pitää perintövero maksaa. Otettiinko tämäkin vero nyt pois? Kun poliitikko aina tietenkin ajattelee uudelleen valintaansa, niin yrittää miellyttää omia kannattajiaan, jotka nyt yleensä ovat melko hyvinvoivaa keskiluokkaa, kun eivät muut enää äänestäkään. Ei kai köyhällä silloin puolustajaa ole, kun ei poliitikko edes ymmärrä, millaista on olla köyhä. Tuskin kovin moni nykyajan poliitikoista on köyhyyttä kokenut. Ehkä vielä 50- ja 60-luvulla oli sellainenkin poliitikko mahdollinen. Mutta nyt on oltava aika paksu lompakko, että pääsee läpi tai sitten julkkis.

Edustuksellinen demokratia taitaa tosiaan olla kriisissä: kaikki eivät äänestä, ja jos äänestäisivät, niin olisiko heille sopivia ehdokkaita. Nämä perussuomalaisetko, uudet vennamolaiset? Kyllä minä kaipaisin jotain muunlaista. Niin kuin joku siellä viisaasti sanoi, politiikka on mennyt hallinnoimiseksi ja reagoinniksi. Aloitteita ei voi tehdä, kun ekonomia määrää kaikki. Niin siitä kasvusta kanssa olisi sanottavaa, mutta olkoon. Se vie meidät tuhoon.

Huomautus

M.H. sortuu samaan, kuin Ruben Stiller. Heti, jos joku yrittää sanoa jotain älykästä, puhe keskeytetään, vaikka huutamalla.

Toimeentulotuki

Kuinka moni tajuaa sen, että Suomen maassa on myös huonossa jamassa yrittäjät,jotka itsensä työllistävät(miniyrittäjät). Jos heillä ei tulot riitä ruokaan ja asumiseen, ainoa tuki on toimeentulotuki.
Ja yrittäjälle on erittäin korkea kynnys nöyrtyä tähän.
Aina kuvitellaan,että palkansaajat ovat huonossa tilanteessa taantuman aikana,mutta kukaan ei muista näitä yksinpuurtaja-yrittäjiä,jotka repivät omasta nahasta toimeentulon.
Ja myöskin ne yrittäjät,jotka työllistävät esim. yhden ihmisen,heidän on ensin maksettava tämän palkka+muut työnantajan kulut, sitten mitä jää,se on yrittäjän palkka. Ja taantuman aikana moni ei pysty nostamaan omasta yrityksestä palkkaa ollenkaan.

onko muita kuin ostettuja poliitikkoja?

Kysymystä eliitin ja kansan välisestä välimatkasta voi tarkastella myös vaalirahoitusta vasten.

Olen kovasti viime aikoina miettinyt sitä, onko meillä muita kuin ostettuaj poliitikkoja. Olen itse ryhtynyt politiikkaan, koska tutkimusteni myötä törmäsin uusliberalismiin ja NPM:ksi kutsumaani ilmiöön: julkisten palveluiden yksityistämiseen ja "ikään kuin yksityisenä" toimimiseen. Mutta mitä pidempään politiikassa toimin, sen vakuuttuneempi olen siitä, että siellä pärjäävät vain ne, jotka ovat valmiit yhteistyöhön "Kehittyvien maakuntien liittojen" ja muiden vastaavien kanssa".

Poliitikot voivat ovat ostettuja, siksi eivät vastusta kunnallisten palveluiden tai valtion laitosten (yliopistojen) yksityistämistä. Nykyinen vaalirahoituksen kontrolli on naurettavan vähäistä ja jatkossa vieläkin vähäisempää vai? Vaalirahoituskeskustelu osoitti selvästi kuinka helppoa on saada "hyvänä tyyppinä" rahoitusta sellaisilta tahoilta, jotka hyötyvät poliitikkojen suosimisesta.

Jos ajattelen itseäni kunnallispoliitikkona: Minusta 20.000, jota Braxin komitea ehdotti kunnallispolitiikassa vaalirahoituksen katoksi, on järkyttävän suuri summa. Nythän jopa sitä pidetään liian matala. Kenellä ihmisellä on varaa ja haluja ryhtyä kunnallispolitiikkaan ja maksaa siitä 20.000? Järkikin sen sanoo, että vain niillä, joille joku siitä maksaa. Kunta tai kaupunkihan se ei voi olla! Muualla maailmassa tätä nimitettäisiin korruptioksi, mutta meillä kaikki on niin rehellistä ettei tätä rumaa sanaa huoli käyttää.

terveisiä
leena eräsaari