Hidastamallako tehokkaiksi?

Ohjelman juontaja on yleensä kutsunut vieraita, itseään varten, ei ohjelman kuuntelijoita varten.

Tämä kuuluu "minä sieltä, minä täältä", ja vieraiden puheen keskeytyksinä ja ylipuhumisena, valitettavasti.

Tätä sanotaan narsismiksi, joka vaivaa myös muita ohjelmia, kuten TV2:n pressiklubia (Ruben Stiller)

Samalla kun puhutaan elämän tahdin hidastamisesta ja kiireettömyyden kulttuurista, pitäisi puhua myös kohtuullisesta kuluttamisesta. Jotta ihminen voi oikeasti ottaa rennosta, hänen tulojensa ja menojensa pitää olla sopivassa tasapainossa. Jos joutuu joka päivä paahtamaan duunia velkataakka niskassa, niin siinä tuskin löytää omasta työstään sitä rentoutta.

hyvä ohjelma kiireen keskelle. Lapselle tekee hyvää, että joskus on tylsää. Kun on tylsää, ei mitään tekemistä, alkaa luova ajattelu, luova tekeminen. se on lapsen kehitykselle tärkeää. Välineet siihen olisi annettava niin, ettei koko oleminen ole aikataulutettua. ja hei läsnäolemista ei mielestäni ole se, että katsotaan TV:tä yhdessä, se keskustelu asioista ois niin tärkeää.

10.2.2009 Hidastamallako tehokkaiksi -otsikko on joko provosoiva, tai sitten tekstin laaatija hyvästä tarkoituksestaan huolimatta ei ymmärrä ko. sanaparin mieletöntä liittoa. Mielettömyys sisältyy kysymykseen, onko sana 'tehokas' ylipäätään ihmiselle hyväksi.

Hidastamalla voi saavuttaa jotakin pysyvää... konkreettisesti.
Kun luen kirjaa millä on vaikutusta, on sen vaikutus -ei tekstissä suoraan- vaan siinä, että joudun jättämään tekstin ja siirtymään aivan toisenlaiseen ympäristöön. Tekstistä tullut virike on saanut jotakin liikkeelle ajatuksena, joka palaa pohtimaan jotakin... kenties viideksi minuutiksi, kentien tunniksi; joka tapauksessa siten, että huomaan lukeneeni tekstiä vain sivun, kaksi ja muun osan aikaa olen kulkenut jossakin muualla. Lopputulos lukemisesta on tehokkuuden kannalta huono, jos ajattelee tehokkuuden kirjojen/sivujen määränä.

Tekstin vaikutus on siis ollut hidastava -jos niin voi sanoa- se avasi sivun johonkin muuhun, kenties miettimään jotakin asiaan liittyvää, joka tapauksessa aika joko pysähtyi, hävisi, tai muuttui merkityksettömäksi -ajaksi, kunnes joku havahdutti uudelleen aikaan ja kääntämään sivua.

Jos joskus istun kahvilla jossakin... katson lasin takaa maailmaa, joka tuntuu erilaiselta, mitä se on pöydän äärellä, missä olen osana nykyhetkeä.
Lasi on vaimentanut ulkomaailman äänet. Ihmiset näyttävät kulkevan vailla mitään näkyvää tarkoitusta, koska eräs olemisen elementeistä puuttuu...äänet. Joku pysähtyy juttelemaan jonkun kanssa. Ilmeet ja eleet muuttuvat merkityksellisiksi, koska ääntä ei kuulu. Tulee tunne, että tiedän hänestä ilmeiden ja eleiden perusteella enemmän kun jos vain puhuisin hänen kanssaan kohdakkain.

Kun pysähtyy katsomaan toista ihmistä ohikiitävää hetkeä pidemmäksi ajaksi, huomaa hänessä outoja asioita. Ihminen muuttuu olevaiseksi. Hänen kasvojensa ilme saa merkityksen. Silmätkin... ne johtavat jonnekin syvemmälle, eivätkä vain kerro hänen olemisensa tasosta pelkästään. Ihminen hämmentyy.

Näillä esimerkeillä tahdoin kuvata hetken merkitystä aikajanassa, sitä miten hetki(oleminen) saa toisen merkityksen, kun sen haluaa käyttää. Kysymys voi olla myös hidastumisesta. Aika tuntuu hidastuvan, jos siinä (ajassa) tavoittaa jotakin merkityksellistä. Sen hetken haluaa pitää.

Tehokkuus hukuttaa alleen yllä olevia asioita. Herkkyyttä elämälle. Ei huomaa asioissa olevaa ydintä, koska pelkää sinne(ytimeen) kurkistamisen loukkaavan toisen ihmisen jotakin... Kenties ajattelee, ettei hän ymmärrä, hän on jotakin muuta. Lopulta kuitenkin olemme samanlaisia.
...pietroboy...

Todella hyvä ja tärkeä ohjelma-aihe, tästä pitäisi puhua enemmän! Hyvät keskustelijat, mutta ainoa vika ohjelmassa vain oli se, joka ärsytti tämän blogin ensimmäistä kommentoijaakin: toistensa päällepuhuminen. Se aiheuttaa kuulijassa levottomuutta, ei saa selvää mielenkiintoisesta kommentista, ja tulee KIIREEN TUNTU !! josta juuri pitäisi päästä eroon...

Miten saada selkeys ja levollisuus myös keskusteluun, jossa ajatukset ja tunteetkin saavat kuohahdella..

Kiitos mielenkiintoisesta ja hyvästä keskustelusta. Markku Heikkiselle myös kiitos, olit sopivalla tavalla ohjaamassa keskustelua. Aihe on erittäin tärkeä tänä päivänä kun tietää millainen maailmantila on. Lasten ja nuorten masennuslääkkeiden käyttö on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut, tämä vain yhtenä esimerkkinä. Meillä länsimaissa on aivan vääristynyt tapa elää: suorittaminen ja kuluttaminen. Ja ihmiset voivat huonosti, raha nousee aina tärkeimmäksi arvoksi. Mutta toivoa on ja se lähtee meistä jokaisesta! Aurinkoista kevättä!

Kuuntelen aina kiinnostuneena näitä Markun ohjelmia,joskus mennä männikköön ,joskus onnistutaan löytämään se punainen lanka. Minua kiusaa aina nämä ohjelmassa olevat monen alan (usein nuoret)asiantuntijat,jotka ovat tietävinään kaiken elämästä. Miksi maallikko ei olisi yhtä viisas pohtimaan näitä asioita? Jo mummoni,joka hädin tuskin osasi kirjoittaa,sanoi että ihminen on luotu elämään vuodenaikojen mukaan. Syksyllä, kun sato saadaan ja alkaa talvi tulla, silloin hiljennytään odottamaan talvea. Ennen ihmiset elivät vaistojen varassa. Nyt vallan on ottanut raha,jonka perässä juostaan kesät, talvet 24 tuntia vuorokaudessa,ettei vaan pudottais kelkasta ja jouduttas luusereiksi.

Kuuntelin 10.2.2009 Kainuun miehen ohjelmaa.
Vieraana ollut mieshenkilö kehotti menemään kirkkoihin hiljentymään . Samanaikaisesti toisesta jutusta ilmeisesti sanomalehdestä luin saman kehoituksen: mennä kirkkoon , ei tarvitse mennä jumalanpalveluksen aikaan, mutta mennä muuten, ihastella arvokkaita kultturirakennuksia jne
Onpa hieno asia että ymmärretään kirkkojen kauneus ja arvo hiljentymispaikkana. Joskus voisi mennä jumalanpalvelukseen ja nauttia uusista virsistä. Mikä aarre ne ovat!
Entäs raamatun tekstit. Vasta kuuntelin talousohjelmaa jossa
tuotiin esille maailman vanhin ohje hyviin ja huonoihin vuosiin. Mooseksen kirjasta Joosefin toimet Egyptin virkamiehenä viljavarastojen vartijana, 7 hyvää, 7 huonoa vuotta. Hienoa!

Teoriaa vastakkaisesta katselusuunnasta.

Me opimme pienestä pitäen torjumaan ja tukahduttamaan ne kokemukset ja tunteet joita pidämme negatiivisina (lue: joita olemme oppineet pitämään negatiivisina). Tällä tavalla keräämme itseemme ikäviä tuntemuksia joita emme koskaan ole kohdanneet mutta joita kannamme koko ajan. Ne aiheuttavat epämääräistä ahdistusta tai masennusta - henkistä pahoinvointia. Se nousee pintaan juuri siksi että voisi tulla kohdatuksi ja tunnetuksi, ja tällä tavoin jäädä pois. Sen sijaan kiinnitämme huomion mielellämme mihin tahansa muuhun ja kehitämme itsellemme tekemistä jonka ansiosta meidän ei tarvitse olla itsemme kanssa: viihdettä, päihteidenkäyttöä, työtä, urheilua, shoppailua, mitä vain.

Yksittäisillä ihmisillä on oma yksilöllinen pahoinvointinsa, ja yhteisöillä voi olla kollektiivista pahoinvointia.

Jostain syystä ajassamme on jotain joka puskee tuota pahoinvointia pintaan. Emme ole siitä tietoisia, mutta saatamme silti aistia pahoinvoinnin voimistumisen. (ja välillä se ryöppyää esiin, kuten viime loppuvuoden ampumistragedioiden muodossa). Pitääksemme sen edelleen turvallisesti pinnan alla tarvitsemme enemmän sijaistoimintaa, tai intensiivisempää, tai ainakin uutta ja ennenkokematonta. Tietämättämme manipuloimme itsejämme saamaan hetken kestäviä hyvän olon tunteita mistä tahansa, mikä on kivaa edes hetken.

Ja nyt tarkkana: siihen käyvät myös jooga, meditaatio, hengitysharjoitukset ja vaihtoehtohoidot. Ratkaisevaa on toiminnan motiivi, ei se mitä tekee.

Jos hidastaisimme tahtia ja olisimme hetkeä pidempään tässä ja nyt itsemme kanssa, sen kanssa mitä koemme, torjutut tuntemukset alkaisivat nousta pintaan. Se olisi mahtava tilaisuus kohdata ne, mutta sitä ei tule tapahtumaan vapaaehtoisesti ennenkuin alkaa nähdä oman toimintansa, sen seuraukset, tiedostamattomat motiivinsa sekä haluttomuutensa kohdata negatiivisina pitämiään torjuttuja kokemuksia. Siksi pidämme mieluummin tahtia yllä ja kiinnitymme joko menneeseen tai tulevaan.

http://metakka.blogspot.com/

Hyvä Heikkinen: rohkenet sanoa väliin kritiikittä ja heittelet hyviä keskustelua virittäviä aatoksia. Hyvää on myös aihevalinnat.

Lisää aiheesta löytyy myös hiljaisuuden ja rauhan näkökulmasta. Sosiaaliturva -lehden nro 1/09 kolumnista "Onko rauhalle tilaus?" (www.sosiaaliturva.fi) ja Outi Ampujan kirjasta, jokä käsittelee hiljaisuuden arvoa. Kirja on hänen väitöskirjansa kansanversio. Siinä puhuttiin samoista teemoista hiljaisuuden ja metelin näkökulmasta. Meteli on terveydellinen riski ihmiselle - silti yhteiskuntaa kehitetään meteliä lisäten. Hiljaisuus on hoitavaa - se saa alistua metelille. Myös Ampuja toteaa luovuuden vaativan lepoa, kuten keskustelijatkin tiesivät.

Onko niin, että Suomi ei tarvitse luovuutta ja luovia kykyjä, kun ei anna tilaa levolla ja hiljaisuudelle? Odotetaanko meidän olevan todella vain Suomi-koneen tahdottomia osia?

Eikö ole hölmöläisen hommaa kuluttaa ihminen pikku lapsesta alkaen loppuun? Lapselle saadaan adhd-oireita jo varhain, kun ei tämä saa levätä, vaan on oltava tehokas osallistuja koko ajan - koko lapsuuden ja aikuisuuden ajan.

Lyhytnäköistä. Miten ihminen jaksaa seitsenkymppiseksi työelämässä, kuten nyt edellytetään, kun jaksaminen kyseenalaistuu ja koululaisena ja opiskelijana? Tästä on näyttöä - ja paljon.

Kiitos hyvästä ohjelmasta.

Kiitos hyvästä ohjelmasta Markku Heikkinen! Tekee mieli painottaa, että luottakaa hyvät ihmiset omiin havaintoihinne, sisäisiin tuntemuksiin ja terveeseen järkeen sekä kyseenalaistakaa vallitseva tehokkuus(vouhotus)kulttuuri! Tehokkuutta ei tarvita siellä missä tiedetään, mitä ollaan tekemässä. Siellä tehokkuus on automaattinen sivutuote.

Ongelma vain tapaa olla se, että olemme lähes kaikki kollektiivisen harhan vallassa, yrittäessänne olla aina vain nopeampia, tehokkaampia ja tuottavampia. Jos opimme hiljentymään, niin opimme tekemään itsestämme ja elämästä ällistyttäviä havaintoja.

Platon, raamattu tai zen-mietiskely voi auttaa kohti leppoisemapaa rytmi, mutta yhtä hyvin myös metsässä samoilu, halonkakkuu tai tietoisen verkkaisuuden kutsuminen omaan elämään.