Skip navigation.
Home

Mitä addiktioni kertoo meistä?

(YLE Radio 1 ti 15.4. klo 9.06-10.00)

Addiktio ymmärretään tavallisesti pakonomaiseksi riippuvuudeksi jostakin välittömästi palkitsevasta mutta pitemmällä tähtäimellä haittaa tuottavasta aineesta tai toiminnasta.

Eri addiktioiden luonteesta, syistä, vastuukysymyksistä ja toipumisen mahdollisuuksista esiintyy kuitenkin ristiriitaisia käsityksiä.

Markku Heikkinen kysyy tiistaiaamuna, ovatko addiktiot - huumeet, shoppailu, seksi, pelihimo, internet, läheisriippuvuus pohjimmiltaan samanlaisia pakkomielteitä?

Ainakin niitä kaikkia on kovaa vauhtia lääketieteellistetty. Onko siis addiktio vain yksilön aivojen ongelma?

Sanotaan, että ihminen valitsee riippuvuutensa tavoitellakseen lohtua, mielihyvää ja pakoa arjesta.

Silti addiktioilla on yhteiskunnallisia seurauksia. Se, että meistä monesta länsimaalaisesta tuli 1900-luvun lopulla riippuvaisia ties miestä, se kertoo yhteisöstämme, sosiaalisista suhteistamme. Kuka ei ole riippuvainen, heittäköön ensimmäisen kiven!

Markku Heikkisen seurassa etsitään addiktioiden takaa kadonnutta yhteisöä, sekä apua häiriökäyttäytymiseen.

Mukana keskustelussa ovat toiminnanjohtaja Helena Palojärvi Naistenkartano ry:ssä, professori Pekka Sulkunen ja Peliongelmissa auttavan Peluurin projektipäällikkö Tapio Jaakkola.

Apua luvataan täältä:

www.naistenkartano.com
www.peluuri.fi
www.a-klinikka.fi
www.stumppi.fi
www.sexpo.fi

Kaksijakoinen addiktio

Näin (vielä) ohjelmaa kuulematta sanon jo ennalta, että addiktiossa on mielenkiintoisesti kietoutuneena luonteen heikkous ja sairaus. Terveelle asian hallinta ja moralisointi on tietysti helpompaa kuin sairaalle.

Apua saatavilla

Hei!
Tiedän toki, että monet eivät pidä riippuvuuksia sairautena. Nämä ihmiset eivä itse ole sitä koskaan sairastaneet. Itse olen raitis alkoholisti, jo 22 vuotta. Alkoholisoiduin siitä huolimatta, vaikka yhteiskunnan normien mukaan olin pärjännyt elämmässä hienosti.
Avun läysin raittiiseen hyvään elämään Nimettömä Alkoholisti eli AA yhteisöstä, joka on jäänyt pois apua tarjovien listalta. Lisää tietoa löytyy www.aa.fi.

Mistä alkaa toipuminen?

Toipuminen alkaa hyväksymisestä. Hyväksymiseen auttaa, kun näkee/kuulee toisia samaa kokeneita. Vertaistuki, eli addiktiokäyttäytymisen ja toipumiskokemusten jakaminen on oleellista toipumisessa.

t. pakonomainen laihduttaja ja syömishäiriöinen (ahmija), eli OA:n (overeating anonymous) jäsen

Apua löytyy

Huomasin samaa kuin edellinen kirjoittaja. Linkkiluettelossa löytyy avuntarjoajia lähinnä ammattilaispuolelta, kun todellinen kouriintuntuva apu on löytynyt tuhansille eri riippuvuuksista tai pakkotoiminnoista kärsiville tunne-elämässään sairaille ihmisille. Tosin monet ammattilaiset ovat tärkeä ohjaava taho erilaisiin ryhmiin joista tunnetuimpia lienevät 12-askeleen ryhmät kuten AA,NA,GA,SA jne. Itse olen löytänyt avun NA:ssa.

www.nasuomi.org/

Hulluuden määritelmä

Paras kuulemani hulluuden määritelmä (pyydän etukäteen anteeksi huonoa käännöstä): ihminen toistaa samaa asiaa, mutta odottaa joka kerta erilaista lopputulosta.

Kaikkein kapein lääketieteellinen määritelmä addiktiolle on, että jonkin asian lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Kaikkein vaarallisimmat vieroitusoireet tulevat alkoholista, heroiinista, ja monista monista psyykelääkkeistä, mutta pienemmässä mittakaavassa vieroitusoireita voi saada vaikka kahvinjuonnin tai energiajuoman käytön lopettamisesta. Pieni päänsärky ei ole tietenkään hengenvaarallinen, mutta kuitenkin selkeä lääketieteellinen oire.

Psykologisia selityksiä toistuvalle käytökselle on muitakin kuin vieroitusoireiden välttäminen. Maaninen tai hypomaaninen ihminen etsii käyttäytymisellään koko ajan suurempaa ja suurempaa mielihyvä ja huippukokemuksia. Ennen vanhaan puhuttiinkin narkomaniasta ja dipsomaniasta alkoholismin ja addiktion sijaan, erotomaniasta ja nymfomaniasta seksiriippuvuuden sijaan.

Pakkomielteinen ihminen sen sijaan tuntee irrationaaliset mittasuhteet saavaa taikauskoista pelkoa, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, jos jonkin asian jättää tekemättä, esimerkiksi käsienpesun. Mielihyvän sijasta mielen täyttää siis ahdistuneisuus.

Psykologisesti neutraalein toistokäyttäytymisen määritelmä on rituaali. Monet riippuvuskäytöksestä kärsivät ovatkin onnistuneesti siirtäneet käytöksensä yleisemmin hyväksyttyihin uskonnollisiin rituaaleihin.

Se, että yksilöllä on jonkinlainen määriteltävissä oleva luonne, temperamentti tai persoonallisuus, tarkoittaa juuri sitä, että tietyt elementit hänen käytöksessään toistuvat muuttumattomina. Vaikka haluaisikin, omaa luonnettaan ja persoonallisuuttaan ei voi sisältäpäin yhtäkkisesti muuttaa. Epämiellyttävät ja vaietut piirteet omassa persoonallisuudessa eivät edes välttämättä nouse tietoisuuteen, jos ne eivät peilaudu ympäröivistä ihmisistä oikealla tavalla. Toistokäyttäytymisestä voi siis tulla eräänlainen "sokea piste", joka on ulkopuolisestä katsottuna ilmiselvä ja yksinkertainen asia, mutta ihmisestä itsestään on kaikkea muuta.

kiitos

Ajattelin, että keskustelua voisi jatkaa myös riippuvuus-ongelmaisten läheisten, omaisten ja rakkaiden elämästä.
Mitä ja mistä saa apua addiktin kaveri ja rakas?
Miten läheisriippuvaisuus toimii?

Minkälaisia ryhmiä tulee mieleen?

Markku Heikkinen

kiitos

nasuomi.org- linkki on tervetullut lisä
kanssa.

Saako sieltä apua myös addiktin kaveri tai rakas?

Markku

apua läheiselle

Al-anon on 12 askeleen vertaistukiryhmä, joka on tarkoitettu alkoholistien läheisille (omaisille, lapsille, puolisoille, vanhemmille, rakkaille, kavereille, exille ja nykyisille, leskille...).

Ryhmät ovat auttaneet minua ylipäänsä elämään. Elämään alkoholistiläheisteni sekä mielenterveyden sairauksista kärsivien läheisteni rinnalla. Ja olen myös saanut tolkkua ihan "tavan ihmisten" kanssa tapahtuvaan jokapäiväiseen kanssakäymiseen. :)

www.al-anon.fi