Skip navigation.
Home

"Tsuhna ja ryssä yhteen soppii, huomenna..."

Suomi venäläisin silmin ja vice versa eli vuoroin vieraissa.

Da, da ,da. Jo riittää naistenpäivän juhliminen! Eikun hommiin siitä
rakentamaan meidän suomalaisten mielen mukaista demokratiaa ja
oikeusvaltiota. Kunnon suomalainen on venäläisin silmin katsottuna ahkera,
hiljainen ja hidas. Rehellinen, luotettava ja vaaraton. Venäläisten
mielikuva suomalaisista on muuttunut vuosien saatossa. Mutta suomalaisten
mielikuva moni-ilmeisestä imperiumista, Venäjästä on edelleen kohtalokas
ja vakava ja kielteinenkin.

Näyttää siltä, että eivät venäläiset niinkään demokratiaa janoa, vaan
vakautta ja ennustettavuutta kaaottiseen arkipäivään. Autoritaarinen
presidentin valta on vienyt siihen suuntaan. Venäläiset eivät tukeudu
vaikeuksissa viranomaisiin. Heidä apunsa on lähipiirissä, perheessä,
jonka yhteenkuuluvuutta he osaavat isokätisesti juhlia tarjoamalle
kaikille. Suomalainen tsuhna sen sijaan pihtailee eurojaan seurueessakin,
ja kantaa huolta hauskanakin iltana siitä, että saa maksaa vain oman
ravintolalaskunsa. Tämä on venäläisestä aivan ilotonta ja typerää.

Kahdeksan lihavan öljy- ja kaasuvuoden jälkeen keskiluokka on vaurastunut
ja materialismi on tullut todeksi. Silti Venäjällä nyt valtion ja kunnan
virkamiehiä ja byrokratiaa enemmän kuin koskaan. Virastojen jonoissa ja
käytävillä käydään armottomia paperi- ja leimaussulkeisia. Tutkintoja
tärkeämpää on tuntea oikeita ihmisiä ja luoda yhteyksiä sisäpiireissä. Yhä
enemmän näyttää siltä, että kuten Venäjä, Suomikin palkitsee sen joka osaa
olla nopein, röyhkeäkin.

Sitä joka on hiljaa, ei pidetä Venäjällä arvoituksellisena tai
filosofisena vaan pelkästään outona. Kannattaa avata siis suu jos on
jotain tähdellistä sanottavaa. Kuuntelemalla keskustelua ymmärrät
millaisia väittelytaitoja kahden eri kulttuurin välillä, venäläisen ja
suomalaisen välillä on.

Markku Heikkisen seurassa Suomea venäläisin silmin ja Venäjää suomalaisin
silmin tarkastelevat Venäjä-tutkijat Timo Vihavainen ja Marina
Vituhnovskaja, YLEn Moskovan kirjeenvaihtaja Anna-Lena Lauren, joka kertoo
avoimesti kokemuksiaan Nyky-Venäjästä kirjassaan "Hulluja nuo venäläiset"
sekä Vladimir Povoljajeff on toisen polven evakko, Venäläinen
Kulttuuridemokraattinen Liitto ry:n toiminnanjohtaja.

(YLE Radio 1 tiistaina 10.3.2009 klo 9.05 - 10.00)

Venäjän vankilat

Olen kiinnostunut Venäjän vankeinhoidosta.
Mitä tarkoittavat esim. vuohet?

Venäläinen näkökulma?

Olisi ollut kiinnostavaa kuulla Suomessa asuvan venäläisen naisen mielipiteitä, mutta hän ei juuri saanut puheenvuoroa. Keskustelussa pääasiassa suomalaiset keskustelivat sekä venäläisten että suomalaisten näkökulmasta. Alussa hänet tyrmättiin "filosofisesti" ojentamalla huomautuksesta siitä, ettei elänyt 30-luvulla.

Stereotypiat

"Hulluja nuo ihmiset" kaikki maailman kulttuurit ovat erilaisia. Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Koittaakohan joskus päivä, jolloin olemme vapautuneet stereotypioiden kanssa näpräämisestä ja osaamme ilmakehän yläpuolelta katsoa alas kokonaisuutta. Tutkivaa eksistentiaalista "kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia" asennetta Homo sapiens sapiens lajitovereille.

Naistenpäivälounas miehelle

Olen suomessa syntynyt mies. Minulla on venäläinen vaimo. Asumme suomessa. Olen työstäni lomautettuna. Vaimoni on töissä suomessa tulkkina ja osaa suomenkielen kieliopin paremmin kuin minä. Minä teen usein kotona ruokaa ja hoidan kotia. Sain viimeksi vaimoltani kauniin kukan syntymäpäivänäni. Naistenpäivänä vaimoni tarjosi minulle lounaan ravintolassa. Hän laittaa takkinsa itse päälle, koska se on käytännöllisempää niin. Keskustelemme paljon kulttuureista ja piintyneistä stereotypioista. Olemme avarakatseisia rauhaa rakastavia pasifisteja.

Jurtuneet asenteet s. 35

Vaikea suhtautua Venäjään muuta kuin "ennakkoluuloisesti".Isä kaatunut talvisodassa joten tämä kokemus on muodostunut kohdallani hyvin traumaattiseksi.
En ole keskustellut poikani kanssa näistä asioista, mutta päättelen, että ongelma jatkuu tämänkin sukupolven yli.
Keskustelusta selvisi kuitenkin,että nykyvenäjäkin on kuin granaatti kun se räjähtää niin sirpaleita lentää joka suuntaan.
Hyvä ohjelmakokonaisuus josta kiitokset!

Keinotekoista kaikki on vaan...

Haluaisin kommentoida ko. asiaa kannalta, missä on kyseessä ihmisten juuret, so. mistä hänen biologinen (toinen)vanhempansa/isovanhempansa ovat lähtöisin.

Kysymys juurista, sen tiedostamisesta(vaikka ne olisivat osittain hämärän peitossakin) on asia, mikä panee ajattelemaan omaa olemista nyt vaikkapa tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Se panee (tiedostamattomasti) vertaamaan itseään suomalaisuuteen, ja toisaalta (ohjelman perusteella) vaikkapa venäläisyyteen.

Se, mitä olen nyt, siinä mielessä mikä edellä on sanottu, on ristiriitainen oleminen. Se on sitä siitä huolimatta, että olen syntynyt ja elänyt Suomessa, nimeni on suomen kielinen jne... Kun geeneissäni on venäläistä(vaikkapa etäältäkin), en ole täysin suomalainen.

Kun näin on, huomaan tämän perusteella käytännössä paljon eroja kanssaihmisiini. Suhtaudun venäläisiin mielenkiinnolla tietäen, että minussa itsessäni on jotakin samaa, mitä heissä. Kun kuulen huonoja uutisia Venäjältä, ajattelen (tunnen) myötätuntoa, enkä ajattele siten, kuin enemmistö kanssaihmisistäni.

Mitä tulee ohjelmassa esitettyihin arvioihin kansanluonteesta, valmiudesta sanalliseen (syvälliseenkin) kommunikointiin jne.... esimerkkinä luonteeni (ehkä) samanlaisuudesta kertoisin esimerkin: Viime kesänä työtehtävissä kohtasin erään yrityksen omistajan (suomalaisen), jolla oli venäläinen vaimo(Novgorodin seudulta). Minua itseäni hämmensi kovasti, miten helposti pääsin kontaktiin nimenomaan tuon naisen kanssa... Puolessa tunnissa tapahtui kohtaaminen, jota voi kuvata jälkeenpäin sanoilla: oli tunne, kuin olisin tuntenut hänet koko ikäni...
Kieltämättä olen miettinyt asiaa monasti jälkeenpäin. Se, miten tuo nainen oli juuri ohjelmassa kuvatun kaltainen 'kaikista asioista puhuva'... mitä on vaikea ilmaista yksiselitteisesti, koska Suomen kielestä puuttu sana, mikä ilmaisisi sen täysin. Toisaalta samaan sanaan pitäisi sisällyttää myöskin se, millainen itse olin kohtaamisessa. Asian voi ilmaista toteamalla, miten helppoa itseni oli keskustella hänen kanssaan tuntematta olevai erilainen, mitä hän.

Täytyy siis olla jotakin, mikä vaikuttaa edelleen, vaikka elinympäristö on ollut koko elämäni ajan erilainen, mitä siellä, missä juuret toisen vanhemman puolelta ovat.

Jos ajattelemme ihmisen kehittymistä tässä yhtälössä, eikö se anna mahdollisuuksia hyvään lopputulokseen? Eikö ole hyvä asia, että kansat sekoittuvat, että(oman kokemukseni perusteella) suhtaudun edelleen myönteisesti, vaikka koko elämäni aikainen ympäristö on puhunut erilaista kieltä.

Jos lukee vaikkapa Suomi -24 keskustelupalstoja voisi nyt tämän kommentin kommenttina lukea miten valinta on vapaa. Se on vapaa sen suhtten, miten voi itse valita asuinpaikkansa.

Tämä tuo aivan uuden ulottuvuuden koko asiaan. Nimittäin, jos minulla ei olisi lapsia, voisin hyvinkin käyttää tätä vapautta asumisen suhteen. Minua itseänikin hämmentää ajatus siitä, että voisin todella muuttaa sinne, missä juureni ovat toisen vanhempani osalta, vaikka olen suomalainen, vaikka olen syntynyt ja asunut Suomessa koko ikäni.
Se on suuri voima tuo tietoisuus siitä, että jossakin ehkä on samanlaisia ihmisiä.