Yhteinen salaisuutemme

Mitä tehdä isälle joka neuvoo kädestä pitäen pieniä lapsiaan seksin salaisuuksiin?

Voimia Rita, kuulostat kuitenkin tasapainoiselta kaiken ikävän kohtalon kokemuksesta.

Lapsena 8 -vuotiaana jouduin perheemme lastenhoitajan tekemän väkivaltaisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Olen nyt 52v nainen. (tekstiviesti)

Altistaako lapsena koettu seksuaalinen ahdistelu esim. teiniraskauksiin?

Olen 62 v. insestin uhri. N. 2-3 vuotiaasta, monta vuotta. 2 miestä, toinen heistä isä. Mistä voisin saada rahaa terapiaan. Olen köyhä! Tavallinen mielenterv.toimiston apu ei minulle riitä! Yksi yhden puolesta, yksi monien puolesta. (tekstiviesti)

Perhe sulkee oven ja yhteyden ulkopuolelle sukulaisen, joka tietää perheen "salaisuuden". Mikä avuksi?

Tyttölapsilla on kemioiden kohdatessa ja nykyajan voimakkaiden seksuaalisten ärsykkeiden aikana vaarana kasvaa ja kehittyä liian aikaisin "hyväksi"käyttöön.

Oletan että pedofiili on seksuaalisuudeltaan ja persoonaltaan kehittymätön. Kuka kokee empatiaa heitä kohtaan, mikä on heidän hätänsä? Sen kokeminen on kai meille kaikkein vaikeinta.

Äitini on kärsinyt seksuaalista kaltoinkohtelua lapsuudessaan. Minun rajojani hän ei näe eikä kunnioita ja nyt laukoo kaksimielisyyksiä pienelle, puhumaan opettelevalle tyttärelleni. Hänen kosketuksensa ja läheisyytensa etoo minua ja pelkään tyttöni puolesta. Ahdistaa.

Suomalainen ei ole oppinut puhumaan vaikeista asioista. Jos joku aloittaa keskustelua tunne pitoisista asioista, hänet vaietaan hiljaiseksi. Ja leimataan henkisesti sairaaksi.

Eikö suojelija ole kanssarikollinen? Tietävän aikuisen passiivisuus rikkoo myös todella paljon. Olisi todella terapeuttista jos lain valvoja kertoisi vanhenneestakin rikoksesta että on kysymys rikoksesta.

Mitä pedofiilin päässä liikkuu? Miksi aikuinen kiihottuu lapsista?

Hyväksikäyttö ei katso rotua, uskontoa, sukupuolta, vai mitä? Miksi monet seksuaalirikolliset pääsevät rangaistuksetta,juuri tämän 10v vanhentumisen takia? Minähän joudun elämään asian kanssa lopun elämääni ja paikkailemaan itseäni. 13-vuotiaana 21-vuotiaan hyväksikäyttämä, äidin mukana ollessa.

Hyväksikäyttö on väärän myönteisen mielikuvan antava termi. Kuten: käytä hyväksesi pöydän antimia! Se unohtaa uhrin näkökulman. Pitäisi puhua VÄÄRINKÄYTÖSTÄ, PAHOINKÄYTÖSTÄ, siis rikoksesta.

Mitä sitten kun pojat kaupittelevat itseään? Vaikkapa korvauksen toivossa. Tai mielihyvän?

Tuliko isoisästä pedofiili vasta lastenlasten synnyttyä? Periytyykö tällainen käyttäytyminen?

Ilmaista apua uhreille www.tukinainen.fi, ilmainen kriisipäivystys p. 080097899 ma-pe 9-15.

Minun mielestäni, jos on selkeä seksuaalirikos niin vehkeet valtiolle rikoksentekovälineenä, koska eikös ole raaka totuus se, että hyvin usein tekijä uusii tekonsa? Nyky oikeus käytäntö ei ota millään tavoin huomioon teon aiheuttamia pitkiä, usein elinikäisiä traumoja. Vähintä olisi saada kemiallinen kastraatio välittömästi voimaan myös suomessa.

Ritalle voi lähettää viestiä info@suomendelfins.fi

Kiitos järkyttävän aiheen asiallisesta käsittelystä.

Itkin kuunnellessani Ritun tarinaa ja totesin jälleen kerran, että suomalainen sosiaali- ja oikeusturva on todella heikossa jamassa, kun virkaihminen on toisena osapuolena. Mutta tuohan ei minulle mikään uutinen ole, on sen verran kokemusta monelta saralta ja monessa roolissa, myös virkaihmisenä. Hyväksikäytöstä ei kuitenkaan, onneksi.

Rangaistukset niin lasten hyväksikäytöstä kuin raiskauksista iästä riippumatta ovat naurettavalla tasolla, semminkin kun sekä pedofiilit että raiskaajat yleensä uusivat tekonsa.

Olen myös pohtinut sitä, mitä tuntui joku keskustelijoistakin pohtineen, että mitä tapahtuu sitten, kun tämän yliseksualisoituneen ajan kasvatit kasvavat aikuisiksi ja jotkut heistä päättäjiksi? En taida haluta olla näkemässä yhteiskunnan kehitystä tuolloin.

Voimia Ritalle ja muille hyväksikäytetyille!

Tätä minäkin olen miettinyt. Yhden väärinkäytetyn lapsen äiti on sanonut, ettei hän ollut ymmärtänyt, että isoisän teoista olisi haittaa.
Se, että lasten vanhemmat sallivat väärinkäytön jatkumisen, saattoi johtua osittain siitä, että he olivat itse lapsina eläneet ainakin epäterveessä tunneilmastossa ja vääristyneessä isäsuhteessa, jos eivät ehkä suoranaisen väärinkäytön uhreina. Lapsihan ei osaa ajatella, että se mitä kotona tapahtuu, on väärin tai epänormaalia, vaan hänellä on vahva kiintymysside huonoihinkin vanhempiin. Ristiriitainenkin rakkaus omaan vanhempaan voi sokaista vielä aikuisenkin niin, ettei pysty edes näkemään tämän tekojen vääryyttä saati sitten pysäyttämään häntä.
Toivon, että pedofiilien suojelusta tehtäisiin rangaistava teko. Ehkä se osaltaan vähentäisi lasten väärinkäyttöä.

Seksuaalirikosten uusimisprosentti on Suomessa 5%n luokkaa.
Vaikka jokainen seksuaalirikos on väärin, ei viha ja kosto voi olla oikeuslaitoksen tehtävä tai motiivi. Se ei myöskään vähennä rikoksia tai uhreja vaan jopa raaistaa tekoja.
Uusia seksuaalirikoksia vähennetään rohkealla tiedostamisella, asioihin puuttumalla ja välittämällä lähimmäisistä.

Ei varmasti helpoin tehtävä minkä Rita otti ohjelmassa.
On tärkeetä, että joku omin sanoin kertoo ihmisen äänellä kokemuksistaan. Näin ne avautuu todellisesti siinä raakuudessa ja raadollisuudessa kuin insesti on koettu ja eletty. Tärkeä aihe!

minulla on lähipiirissä neljä pedofiilin uhria, eri pedofiilien. jokainen näistä hyväksikäytöistä jatkunut vuosia. eräs läheiseni oli useamman pedofiilin lelu ala-asteiässä ja eräs ystäväni aloitti seksisuhteen isoisänsä kanssa vauvaiässä. yksikään näistä neljästä uhrista ei ole ilmoittanut asiaansa viranomaisille, nyt he ovat jo aikuisia.

myös parilla tuttavallani on vankilatuomio lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. kuinka viranomaiset voivat puhua niin pienistä lasten hyväksikäytön määristä? onko merkittävä osa pedofiilien uhreista hakeutunut minun lähipiiriini vai ovatko nämä luvut aivan pielessä?

läheiseni yritti mielenterveystoimiston kautta saada apua pitkään jatkuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön vuonna 1997. hänet raiskattiin ensimmäisen kerran kahdeksan vuotiaana ja siitä kuuden vuoden ajan säännöllisesti silloin tällöin eri miesten toimesta jotka olivat yhteydessä toisiinsa. mielenterveystoimisto ilmoitti ettei ole resursseja tarjota hoitoa, kelan rahat loppu siltä vuodelta, hae apua seuraavana vuonna. seuraavana vuonna läheiseni oli jo romahtanut eikä voinut hakea enää mitään apua avun vastaanottamisesta puhumattakaan. hän ei edelleenkään ole kunnossa eikä työkunnossa. hän ei ole enää lähelläkään sitä kuntoa jossa voisi sitoutua hoitoon. avun saamiseksi tai hakemiseksi täytyy olla kohtuullisessa kunnossa, yhteiskunta ei tule sitä tarjoamaan.

-
Hyväksi tai väärin

Käsitys hyvästä on vääristynyt kun puhutaan hyväksikäytöstä esim. lapsen seksuaalisen väärinkäytön yhteydessä Oikea termi on todellakin väärinkäyttö. Epätarkka termi kuvastaa vaaralista asennetta.

Anja Niemelä toteaa kirjassaan Pelikuvasi valehtelee, että ymmärrys yskii kun käytetään muita - oman muka hyvän – saavuttamiseksi. : ”Maailma on täynnä pahan
akseleita niin kauan kuin haluatte hyvännekin pahan kädestä. – Hyvänne muka. Te uskotte että käyttäessänne toista väärin te käytätte häntä hyväksi, hyväksenne. Miksette
sano väärinkäyttöä väärinkäytöksi?”

Sama kirja kysyy myös mihin oman hyvänsä etsijä unohtaa laadun, missä on itsekunnioitus kun ei vaadita aito. A.L.

Vain saatanan vallassa voi tällaista tapahtua. Ei auta vaikka olis jonkun lahkon jäsen. Eikö tämä todista, että on olemassa konkreettinen pahanvalta.

Lapsi ei ole seksuaalinen olento sanan varsinaisessa merkityksessä. Lapsi on luontaisen utelias kaikkea uutta kohtaan, ja saattaa siten monen aikuisen mielestä viestiä kiinnostusta seksuaaliseen toimintaan, jos lasta siihen yllytetään. Moni aikuinen voi lisäksi kokea lapsen luontaisen viehkeyden seksuaalisesti kiihottavaksi, varsinkin kun lapset usein haluavat olla ikäistään vanhemman näköisiä, ja varsinkin vanhemmalla iällä pyrkivät pukeutumaan teiniesikuvien mukaisesti (seikka, mitä mm. vaatesuunnittelijat häikäilemättä käyttävät hyväkseen).

Lapset ovat riippuvaisia vanhempien ihmisten läsnäolosta. Nyky-yhteiskunnan luonteeseen kuuluu kuitenkin valitettavasti usein kummankin vanhemman työssäkäynti, ja näin ollen lapsilla on huutava tarve aikuiskontakteihin. Aikuisen syli ja turva on ylellisyystavaraa. Lapsilla saattaa siis olla valtava hellyyden ja läheisyyden vaje, jota he pyrkivät paikkaamaan mahdollisuuksiensa mukaan. Tämä tarve on helposti tulkittavissa väärin ja hyödynnettävissä, jos aikuinen omine tarpeineen näkee jotakin muuta.

Lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttävä aikuinen on psyykkisesti kehittymätön yksilö, jonka rahkeet eivät todennäköisesti riitä aikuisiin ihmissuhteisiin. Lapseen nähden aikuinen kokee olevansa tarpeeksi ylivertainen ja näin ollen tuntee olevansa tämän kanssa turvallisilla vesillä.

Vasta teini-iässä, kehon hormonaalisen toiminnan käynnistyttyä, lapsuuden vaihtuessa nuoruuteen, ihmisyksilö vähitellen alkaa kokea aitoa seksuaalista tarvetta ja kiihotusta. Tokihan vaippaikäiselläkin pojalla on erektioita, ja pientenkin lasten sukuelinten tai nännien koskettelu tuottaa lapselle eritasoisia tuntoaistimuksia, ovathan nämä alusta alkaen kosketusherkkiä alueita siinä missä kainalokuopat tai jalkapohjatkin. Lapselle nämä alueet ja niihin liittyvät tuntemukset eivät kuitenkaan vielä ole seksuaalisia, pelkästään ruumiillisia.
Seksuaalinen kiihotustila on lapsen maailmassa aivan vieras ilmiö, joka kehittyy siis vasta hormonaalisen toiminnan myötä. Siksi lapsi kokee seksuaalisesti kiihottuneen aikuisen todennäköisesti hyvin outona ja pelottavana, varsinkin jos tuo kiihottuneisuus kohdistuu lapseen itseensä. Lapselta kerta kaikkiaan puuttuu konsepti käsittää, mistä siinä on kyse.

Vaikka teini-ikäinen lapsi alkaa fyysisesti olla valmis ja halukas sukupuoliseen kanssakäyntiin, hänen henkinen kehityksensä vaatii vielä aikaa. Vanhemman pääasiallinen tehtävä on olla kehittyvän nuoren tukena ja turvana, ja siksi on vahingollista ja edesvastuutonta lähestyä nuorta omine vaatimuksineen, tai manipuloida nuorta tämän omia tarpeita hyväksikäyttäen.

Seksuaalisen kanssakäynnin pitäisi aina tapahtua osapuolten vapaasta tahdosta ja omasta halusta, ilman pakkoa, manipulointia ja hyväksikäyttöä. Jos lapsi tai nuori lähestyy sinua, hän haluaa huomiota ja turvallista läheisyyttä. Kaikki muu on sinun omista tarpeistasi ja kuvitelmistasi lähtöisin. Ne eivät kuulu teidän väliseen kanssakäyntiinne missään vaiheessa. Vastuu on aina aikuisen.

Kiitos hyvästä ohjelmasta!!

toimittajaa naurattaa lukiessaan kuuntelijoiden kipeitä muistoja tästä synkästä ja vaietusta asiasta?

Kuulijoille saattoi kuullostaa, että toimittaja nauroi, mutta todellisuudessa häntä itketti.

Pahoitteluni väärinkäsityksen vuoksi. Ihmettelinkin, että miksi toimittaja ,joka tekee näin tärkeitä ja inhimillisiä ohjelmia,alkaisi nauraa tällaista asiaa käsitellessään.

Harvoin liimaudun radion ääreen niin intensiivisesti kuin ohjelman aikana tapahtui. Harvoin myös kuulee toimittajan tunteiden purkausta. Kuka tällaista ohjelmaa tehdessään nauraisi pilkallisesti.

Aihe on todella tärkeä. Sain itse monia uusia näkökulmia ohjelmassa olijoiden kautta. Ihailin sitä, miten haastateltavat suhtautuivat vaikeaan asiaan. Ritalle myös suuri kiitos rohkeasta osallistumisesta ohjelmaan.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat kokeneet väärin. Olen kuullut selviytymistarinoita, uuden elämän löytämistä henkisen avun hakemisen jälkeen. Asiasta puhuminen ammattiauttajan kanssa on tärkeää ja rohkaisen ohjelman voimalla kaikkia samoin kokeneita hakemaan apua. Sydämeni on teidän puolellanne. Myös itse itkin ohjelman aikana.

Poikia käytetään enemmän seksuaalisesti hyväksi kuin tyttöjä. Tämä ei ole tasa-arvoasia, vaan se on todellinen tosiasia. Kaksikymmentä vuotta sitten minulle naurettiin, kun pidin kirjoissa yleisesti ollutta arviota 5% pojat 95% tytöt täysin vääränä. Nyt kun tietojeni mukaan poliisin näitä rikoksia tutkiva yksikkö tutkii enemmän poikiin kuin tyttöihin kohdistuneita rikoksia voin toistaa väitteeni toivon mukaan vähemmillä napinoilla.

Ihmisten ajattelun ongelma on, että näitä rikoksia ajatellaan normien mukaan. On olemassa aikuisten parisuhdemielikuvia, joita sitten käytetään pohjana sellaisten rikosten ajatteluun, jotka eivät mitään normeja noudata. Kun vanhemmat valvovat teinityttäriensä tekemisiä, niin todellisuudessa heidän kuuluisi katsoa perheen kuusivuotiaan pojan perään. Poikien laajamittainen hyväksikäyttö on itsestään selvää, kun sitä alkaa tarkemmin ajattelemaan. Se ei ole vain katolisen kirkon erikoisuus.

Erikoista on sekin, ettei naista hyväksikäyttäjänä ole virallisesti meillä olemassa. Toki tämä on vaikea asia mieltää maailmanlaajuisestikin, mutta Suomessa nainen ei voi olla hyväksikäyttäjä, koska ilmiötä ei tunneta. Oikeasti naisen hyväksikäyttöä on tietysti olemassa. Useimmin se kohdistuu tyttäreen ja voi olla äärimmäisen sairasta narsistista valtapeliä ja saatananpalvontaakin sisältävää. Asiasta on englanninkielellä alkanut ilmestyä julkaisuja viime vuosina ja kyllä se on totista totta, miten häiriintynyt nainenkin voi olla! Eikä se ole niin harvinaista ja yksittäistapauksiksi laskettavaa, kun ihmiset mielellään unelmoisivat sen olevan. Äitimyytti ei ole totta.

Se miksi pedofiliasta ei päästä eroon johtuu paljolti siitä, ettei sen luonneta yleisesti tunneta eikä asiantuntijatkaan aina ole kummoisiakaan asiantuntijoita. Ongelma on sekin, kun mainitset sanan pedofilia, niin kaikki alkavat juosta paniikissa seiniä päin tunteisiinsa pakahtuneina eikä mitään järkeen perustuvaa saada koskaan kokoon. Perusonglma on siinä, että hyväksikäytettyjen poikien määrä on hyvin suuri. Läheskään kaikista pojista ei tule hyväksikäyttäjiä itse, mutta osasta tulee. On paljon poikia, jotka eivät muista, koska heidän mielensä on sulkenut asian ja on paljon, jotka muistavat, mutteivät pysty käsittelemään asiaa. Hyväksikäytetyillä tytöillä on se etu, että heidän on helpompi lähteä hakemaan asiaan apua ja heidän oletetaan tekevän niin. Yhteiskunnan systeemit ovat sille valmiita. Pojille hyväksikäyttö on äärimmäisen vaikea asia, johon apua haetaan heikosti eikä apua ole tarjollakaan juuri lainkaan. Mies on heikompi astia ei nainen. Tämä tulisi vihdoin ymmärtää. Jos pedofiliaa todella halutaan vähentää niin se lähtee pikupojista ei niinkään tytöistä. Näin on tosi.

Kuuntelin ohjelmaa uusintana ja täytyy sanoa että nyt oksettaa. Käsitelty aihe oli suorastaan kamala mutta valitettavan aiheellinen. Myös kauheuksista pitää pystyä puhumaan, muuten niihin ei saadan aikaan korjausta.

Lopuksi haluan lähettää Ritalle lämpimät terveiset. Olet rohkea nainen. Jatka julkista puhumista, sillä tavalla rohkaiset meitä muita jotka myös tutkimme omaa elettyä elämäämme.

Kiitos hyvästä ohjelmasta!