Rakastammeko alkoholia?

Maakuntalehdessä oli juttu ison kuvan kanssa kolmen lapsen äidistä, joka oli tehnyt lastensa isälle kaljatölkin näköisen isänpäiväkakun. Miten kalja liittyy isyyteen (paitsi että moni lapsi on saanut alkunsa päihtyneiden vanhempiensa kohelluksen seurauksena), minkä näköisen kakun lapset olisivat tehneet?
Lapseni sai taannoin lipun jääkiekko-otteluun, emme kuitenkaan menneet. Seuraavana päivänä tapasimme tuttavan joka oli ollut peliä katsomassa, me harmittelimme kun ei viety lasta peliin, jolloin hän kauhistui ja sanoi että ethän vie lasta kapakkaankaan, ei kaljaa myyvät paikat ole lapsille!

"Jos tulee mieleen kysymys "pitäisikö vähentää" niin silloin pitää."

"Elämäni ilman alkoholia on ollut kirkasta kipua-ja kauneutta,iloa selvin päin.70 v."

"Järkytyin pakkohuostaan otettujen lasten sijaisäitinä (Fas syndr.) juopottelun vertaamista heng. kokemuksiin. Lapset saavat ohjelmastanne tukea juopotteluun."

"Kouluterveydenhoitajana toteutan terveyskyselyn yläasteen oppilaille ja vanhemmille. Kyselyssä kysytään mm. alkoholin käytöstä. Usea on vastannut, että ”olen maistellut, enkä vaan kerran, vaan useammin eikä pelkästään kaljaa, vaan myös viinaa tai viiniä vanhempieni seurassa!” Vanhemmat ovat perustelleet asiaa, että parempi se on toteuttaa vanhempien seurassa kuin että he lähtisivät salaa kokeilemaan. Vastaajissa on niin tyttöjä kuin poikia. Miten siinä yrität saada nuorta ymmärtämään, että se ei ole hyväksi hänelle itselleen!??"

"Mulla on auttanu kun "tuikkua murheeseen" tarjoavalle olen todennut, että murhetta on niin paljon, että pitäisi aina olla pullo suussa. Se on auttanut aina. Perheessäni on ollut rappioalkoholismia."

Mutten ehtinyt saada sitä ylös. Miksi Heikkinen ei toistanut sitä ohjelman aikana?
Ne kaksi juoppoa joita minä olen hyysännyt, eivät varsinkaan nousuhumalassa sietäneet lainkaan yksinoloa, vaan valvottivat. Oli pakko kuunnella nousuhumalaisen sankaritarustoa kunnes sankari nukahti. Kaikkiin tuntemiini alkoholisteihin liittyy pieni sadistinen piirre eikä se ole vain laskuhumalavaiheessa, monilla myös raitistuttuakin.

"Kannattaisi elää selvin päin tämä yksi ainoa pieni elämä."

"Itse en ole maistanut alkoholia ikinä. Olen miettinyt miksi alkoholista saa aina aikaan niin hyvän vitsin jolle nauretaan. Aina. Ja vielä aikuiset ihmiset!"

"Minusta puhe siitä, että vain pieni osa on suurkäyttäjiä, pitäisi lopettaa. Tänä päivänä suomessa iso osa on viinan orjia."

Kuuntelin ohjelmaanne "Rakastammeko alkoholia? ja jäin ihmettelemään sitä ettei Suomessa osata keskustella asiallisesti näinkään vakavasta aiheesta kuin alkoholismi vaan kaikesta, myös tästä aiheesta pitää jotenkin yrittää vitsailla.
Ohjelmassa oli mukana järkevän tuntuisia keskustelijoita, mutta keskustelu ei pysynyt järkevänä. Sen palautti jotenkin tolalleen ohjelman lopussa sijaislasten äidin järkyttynyt tekstiviesti, jossa kommmentoitiin sitä, kun vertasitte juopottelua hengelliseen kokemukseen.
Eikö radio-ohjelmissa keskustelijoilla ole vastuuta siitä, mitä sanovat?

Markku Heikkisen ohjelmaan voi osallistua teksiviestillä siten, että kirjoitat viestin alkuun aamu, välilyönti ja lähetät viestin numeroon 16149. Viestin hinta on 40 senttiä.

Ei alkoholismi minunkaan mielestäni vitsi ole. Uskallan kuitenkin olla eri mieltä yhden kommentoijan kanssa tässä ohjelmassa "vitsailusta". Minusta ei vitsailtu, vaan puhuttiin erittäin asiallisesti. Kaikki kesustelijat olivat jopa hyvin avomielisiä ja rohkeasti puhuivat omista ongelmistaan. Eivät missään nimessä vähätelleet alkoholin vaaroja. Varsinkin "Alkoholisti" oli rohkea. Täys kymppi hänelle!

Markkukin oli asiallinen ja aito. Kerran jossain viinaohjelmassa tässä taannoin hän sortui siihen "ns. vitsailuun", mutta ei nyt.

Myös naiset hyviä. Kaikki vaikuttivat aidoilta ihmisiltä. Jos teeskentelivät, niin olivat sitten niin ovelia, että minä en ainakaan huomannut.

Otettiin jopa esille asiallisesti se, miten raittiin on seliteltävä juomattomuuttaan. Olen sen itsekin saanut kokea. Minulle oli yllätys, että esim. USA:ssa ei tarvitse selitellä. Ehkä joskus täälläkin päästään siihen siihen.

mummu

Sen palautti jotenkin tolalleen ohjelman lopussa sijaislasten äidin järkyttynyt tekstiviesti, jossa kommmentoitiin sitä, kun vertasitte juopottelua hengelliseen kokemukseen.
Eikö radio-ohjelmissa keskustelijoilla ole vastuuta siitä, mitä sanovat?

Höpsis. Ohjelmassa Marko Kulmala nimenomaan täsmensi myöhemmin, että kyse on lähinnä vain samankaltaisesta "korkeamman voiman tunteesta" kuin suoraan hengelliseen kokemukseen verrattavissa olevasta asiasta.

Pääsimme taas vertailun mukaan sinne minne ikään kuin luonnollisesti kuulumme. Sitä ei tarvitse ihmetellä, kun seuraa suomalaisten sosiaalista elämää, johon viinan ja viinin ilot joka paikassa kuuluvat.

Mutta huippujuojia meistä varmastikin tekee säälimättömyys juomattomia kohtaan, jolloin samalla ollaan huomaamatta säälimättömiä itseään kohtaan. Meillä on ikään kuin pakkojuomisen kierre. On juotava kun on juotava. Siinäpä loistava peruste ja kehäpäätelmä.

Ja koska meillä on pakkojuomisen kierre, niin silloin se joka ei juo on velvollinen antamaan selityksen, miksi pahoittaa muiden mielen. Koska kysyjä on humalassa, niin selityksen antajalla olisi hyvä olla mukana läppäri Power Point esityksellä asiasta mielellään vauhdikkaan musiikin kera. Hätätapauksessa käy myös väreissä A3 arkille painettu vuokaavio.

Jostain syystä juojan ei tarvitse selittää, miksi hän juo. Toki hän kertoo sen usein ihan vapaaehtoisestikin, vaikkei kukaan jaksaisi kuunnella, mutta hänellä on vapaus kertoa tai olla kertomatta. Tätä vapautta ei juomattomalla ole. Uskon siis siihen, että Suomen kulutus laskisi ainakin huippusijoilta, jos sosiaalisissa tapahtumissa annettaisiin todellinen valitsemisenvapaus eikä kaikkia ain ahdisteltaisi juomaan väkisin.

Kiitän tästä poikkeuksellisen ansiokkaasta alkoholikeskustelusta. Siinä oltiin koko ajan tiiviisti kiinni juomisen taustoissa ja juomisen todellisessa luonteessa ja siten se samalla kertoi paljon ihmisestä ja inhimillisyydestä juomisen kautta tarkasteltuna. Tämä jakso jäi Ipodin "bestseller" listalle eli ei tullut poistettua kuuntelun jälkeen.