Skip navigation.
Home

Syrjiikö kansan kirkko naispappeuden vastustajia?

Mitä kummaa- vieläkö keskustellaan naispappeudesta? Suurimmassa osassa
seurakunnissahan aisa näyttäisi olevan ihan mallillaan. Joka kolmas pappi
on nainen ja teologian opiskelijoista jopa kaksi kolmasosaa on naisia,
joista varsin pieni osa ei hyväksy naispappeutta. Eikös tämä asia ole jo
poissa päiväjärjestyksestä?

Ei ole. Kysymys on siitä miten eri tavoin uskovien ja suvaitsevaisuutta
tulkitsevien evankelisluterilaisten suomalaisten kirkko pysyy kasassa?
Jossain suvaitaan sateenkaarimessua ja toisaalla vastustetaan ankarasti.
Naispappeuden vastustajien kohdalla tilanne elää koko ajan heidän
etsiessään sijaa kirkon tiloista. Missä on se suvaitsevaisuuden ja
vakaumuksen vapauden alue, jonne erilaiset kristityt sopivat yhdessä?

Kirkolliskokouksen 1986 tekemä naispappeus päätös on toiminut suurimmaksi
osaksi hyvin. Mutta kirkon ylimmän hallinnon hyväksymä "tasoitteleva"
ponsilausunto on johtanut seurakunnissa myös työvuorojärjestelyihin, jossa
naispappeuden vastustajat ovat kieltäytyneet astumasta samalle alttarille
naispappien rinnalle. Julkisuudesta muistamme mm. Vammalan, Hyvinkään ja
Valkealan tunteita kuohuttaneet yhteenotot, kun miespappi ei mahtunut
alttarilla rinnakkain naiskollegan kanssa.

Viime aikoina Helsingin Agricolan kirkossa ja Agricola-liikkeen suojissa
on järjestetty Mikaelin messua yhteistyössä naispappeutta vastustavien
järjestöjen kanssa. Kannattajat sanovat naispapeista vapaan messun
toteuttavan yhteisöllisyyttä ja vapaaehtoisuutta. Nyt Agricola-liikkeen
ohjausryhmä päätti 8.10.2009 irrottautua messuyhteistyöstä vanhan
virkakäsityksen kannalla olevien herätysliikejärjestöjen kanssa. Tästä
lähtien messussa toimivat Agricolan kirkon omat papit, jotka voivat seisoa
naispappien rinnalla.

Piispainkokouksen päätös on yksimielinen siitä, että virkatehtävässä pappi
ei voi kieltäytyä yhteistyöstä naispapin kanssa seurakunnan järjestämässä
messussa. Jos seurakunta järjestää messua, jossa nainen ei voisi toimia
pappina, aiheuttaa se syrjintäolettamuksen. Toisaalta kirkkoherra voi
yrittää saavuttaa yhteisymmärryksen seurakuntaneuvoston kanssa ja antaa
kirkon tiloja ryhmittymille, jotka eivät hyväksy naispappeutta. Tällöin
tilaisuus ei voi olla seurakunnan omaa toimintaa. Rivikristityn voi olla
joskus hankalaa selvittää minkälaista tasa-arvon tai suvaistevaisuuden
ideaalia toteuttavan kirkon menoihin hän on matkalla.

Ainakaan tositaiseksi naispappeuden vastustajat eivät ole olleet kovin
innokkaita perustamaan omaa kirkkoaan. Kysymys on patriarkaalisesta
vallasta ja rahasta, suvaitsevaisuudesta ja uskon näystä.

YLE Radio 1:ssä tiistaina 20.10. klo 9.05 alkaen uskontojen välistä vuoropuhelua, dialogia etsivät suorassa lähetyksessä samaan kirkkoon kuuluvat naisteologit Pirkko lehtiö, joka on Suomen ensimmäisiä naispappeja ja Soili Haverinen, OPKOn opiskelijatyöntekijä sekä kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine.

Tekstiviesti:

Papin tulisi olla henkilökohtaisesti kristitty. Np vastustajat korostavat papin maskuliinisuutta.

Tekstiviestillä tullutta:

Jos uskotaan Raamattuun, maan päällä ei voi olla naispappeutta, muttei Matteuksen 23 luvun ensimmäisten 10 jakeen perusteella myöskään miespappeja, ts mitään uskonnollisia arvonimiä! Kristittyjen piti olla vain "veljiä". Jos taas Raamattuun ei uskota, mille kirkko perustaa olemassaolonsa oikeutuksen? Ei se kyllä selvästi siihen uskokaan.

Naispappien vastustajat pystyttäkööt teltan ja palvelkoot siellä herraansa.

Kuinka meillä voi olla valtion kirkko joka hyväksyy syrjinnän uskoon vedoten kun vastaavaa ei voi tehdä missä muualla yhteiskunnassa.

Itselleni Pyhä Henki on ilmoittanut etta naispappeus ei ole ok. Tämä on selkeää ja antaa "levon".

Tekstiviestejä:

Surkuhupaisaa,jopa traagista,että tällainen kysymys,jonka esittäjänä on harhaoppinen Paavali,vrt. Jeesuksen käsitystä Laista vs. Paavali,aiheuttaa näin paljon mielipahaa..

Teologista keskustelua käytäessä Raamatun pohjalta täytyy aina muistaa, että Raamattu on paitsi Jumalan sanaa, myös oman aikansa tapakulttuurin kuva - ajan, jolloin naisella ei ollut yhteiskunnallista asemaa. Usko ja armo pysyvät, tavat muuttuvat.

Ne, jotka haluavat kieltää naisten toimimisen pappeina, sulkevat itse itsensä pois toisten kristittyjen yhteydestä.Kirkko hyväksyy heidät,he eivät kirkkoa.

Tekstiviestejä:

Eikö sekin ole rakkautta että antaa sopimisen/ sovittelun kautta tilaa vanhan virkakäsityksen edustajille. Minne se rakkaus silloin häviää kyseleepi Sirkka

Paimenvirka perustuu Jeesuksen 12:n opetuslapsen, apostolin valintaan. Jeesus ei valinnut naisia siihen tehtävään vaikka hänen seuraajissaan oli naisia.

jos ev lut kirkko haluaa säilyttää asemansa suomalaisessa tasa arvoon perustuvassa yhteiskunnassa on tärkeää että sen sisällä noudatetaan ympäröivän yht. Kunnan sääntöjä. Iiris Moilanen

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tätä noudattava ei voi kieltää ammattia, jossa itse toimii, keneltäkään toiselta ihmiseltä.

Tekstiviesti:

Kirkossa toiminta on lähellä teollista sarjatuotantoa,ja taloudellista hyötyä tavoitteva laitos.Kumartelua rikkaitten suuntaan.Avoimuutta,kiitos."totuutta minä haluan ja oikeutta heikoille ja sorretuille"sanotaan SANASSA."huutava ääni"

Tekstiviestejä:

"ortodokseille" suosittelen ortod kirkkoa, siellä ei naispapit "pyöri"

kuinka suurta osaa tässä keskustelussa näyttelee parin virasta maksettava palkka? Aiheuttaako se valtataistelua? Vai onko se koko luvun ydin?

Kun kirkko on hylännyt Raamatun aikoja sitten, Jumalakin on hylännyt sen (Ilmestys 18:4) ja tuhoaa sen pian.

1) Keskusteluun

1) Keskusteluun osallistuneen papin mukaan, kirkko etsii totuutta. Mihin se on sen hukannut?
2) Ongelma on ratkaistavissa. Joku tekstaaja ehdotti telttailua. Neuvostoliitossa kokoonnuttiin metsiin, vankiloihin ja Kolyma-joen suolakaivoksiin. Myös Hitlerillä oli kätevä, nopea ratkaisu: kaasukammio tai kuula kalloon ja polttouuniin. Näinhän se menee, kun edistys etenee.

Edistys etenee ja kirkko sen mukana

Anteeksi. Aiemmin lähettämästäni unohtui otsikko.

1) Keskusteluun osallistuneen papin mukaan, kirkko etsii totuutta. Mihin se on sen hukannut?
2) Ongelma on ratkaistavissa. Joku tekstaaja ehdotti telttailua. Neuvostoliitossa kokoonnuttiin metsiin, vankiloihin ja Kolyma-joen suolakaivoksiin. Myös Hitlerillä oli kätevä, nopea ratkaisu: kaasukammio tai kuula kalloon ja polttouuniin. Näinhän se menee, kun edistys etenee. Lue lisää Matteus 24: 7-22 ja Ilm 7:14.

Ulkopuolisen mielipide

Kirkko on instituutio, joka toimii siinä yhteiskunnassa, missä se kulloinkin toimii, ja nyt siis tässä meidän. Kirkossa on ammatteja niin kuin muuallakin, paitsi että kai heillä (ainakin hengellisen työn tekijöillä) on vakaumus. Siis on noudatettava yhteiskunnan sääntöjä, ja tietenkin kirkon omia sääntöjä.

Naispappeuden vastustajat vetoavat Raamattuun. Se tarkoittaa, että itse asiassa, jos sanon näin asiantuntemattomana, juutalaisuuteen. Raamattuhan on heidän historiaansa ja lakiansa. Jeesuskin oli juutalainen. Siitä sitten alkoi alkuseurakunnat ja muu kehitys ja muutos, joka on nyt tässä vaiheessa.

Kirkkoon kuulumaton

Hajoavat kirkko?

Kirkko luultavasti ennen pitkää hajoaa naispappeuskysymykseen ja viimeistään siinä vaiheessa, kun homoja aletaan vihkiä. Sen jälkeen ei ole enää kansankirkkoa.

Se on metkaa, että naispappeuden kannattajat vetoavat rakkauteen, kun ajavat asiaansa. Vaan mihin se rakkaus unohtuu, kun tulee kyse vanhan virkakäsityksen omaavista?

Minkä ihmeen takia tilanne ei voinut jatkua virkajärjestelyin? Ei olisi pitänyt ketään haitata. Mutta naisethan ovat pappeuden myötä tuoneet vain riitaa kirkkoon.

Itse olen odottanut sitä, että herätysliikkeet vihdoin vetäisivät tilanteesta johtopäätöksensä ja perustaisivat Raamattuun perustuvan ev-lut. kirkon. Nyt alkaa tuntua siltä, että tämä Agricola-jupakka saa minut kenties vetämään omat johtopäätökseni jo ennen herätysliikkeiden heräämistä toimimaan.

Kävin kirkossa jokseenkin joka sunnuntai siihen asti, kun Helsingissä vielä ongelmitta löytyi kirkko, jossa noudatettiin vanhaa virkakäsitystä. Kun tuo mahdollisuus katosi, ovat minultakin kirkossakäynnit jääneet vähiin, niin pahalta kuin se tuntuukin.

Kun kuulin Agricolan kirkon toiminnasta, ilahduin, että jälleen voin käydä sunnuntaisin ongelmitta jumalanpalveluksissa. Vaan ilo oli lyhytaikainen.

Papin virka on vallan sosiologian tuote

Kirkko saavutti valtansa yhteiskunnassa siksi, että vain sen papeilla oli valta iäisyyteen. Tämä kehitys johti Paavin erehtymättömyyteen ja myös maalliseen ylivaltaan, minkä harjoittaminen sai Englannin Henrikin perustamaan oman kirkon ja ajoi Sääksmäen talonpojat kirkonkiroukseen. Vain kirkossa oli mahdollisuus viljellä paitsi sieluaan niin myös maitaan.

Pyrkimys naispappeuteen on vastaava sosiologinen kehityslinja, missä sukupuolten välinen tasa-arvo tahdotaan ulottaa myös papin virkaan yleisen yhteiskunnallisen kehityksen mukaisesti.

Kuitenkin aitoa tasa-arvoa olisi papin viran lakkauttaminen semminkin kun virkaan ei yksiselitteistä käskyä löydy.

Mutta tämähän veisi kirkolta vallan ja se muuttuisi laulukuoroksi ilman rovastejaan ja piispojaan ja laumaansa johtavia pastoreitaan.

Papit ovat valtion virkamiehiä

Papit ovat yhden valtion virkamiehiä, jotka kuitenkin vannovat seuraavansa myös toista valtaa. Miten he ovat päässeet virkamiehen asemaan? Eikö heidät pitäisi panna häkkiin ja äkkiä? Yhteiskuntarauha ja perusturvallisuus edellyttävät sitä, että virkamieskoneistoon on voitava luottaa ja kaikki virkamiehet palvovat ainoastaan valtion asettamaa hallintoa.