(YLE Radio 1 ma 8.9.2008 klo 9.06-10.00)
Markus Kajon syksyn ensimmäisessä uudessa ohjelmassa tehdään paluu ohjelmasarjan kevään teemoihin.
Loppukeväällä kuulijat matkasivat Kajon seurassa useaan otteeseen Karjalaan, erityisesti Kannakselle sotia edeltävään kesään.
Nyt kuultavan, keväällä kesken jääneen sarjan neljännen ja viimeisen osan lisäksi Markus tarjoaa muutakin Karjala-juttua.
Ohjelmassa näet muistellaan radanrakennusta Lieksan suunnalla reilut 100 vuotta sitten. Reitti on toimittaja Kajolle tuttu lapsuudesta, lättähatun ikkunasta.
Menneisyyden Pohjois-Karjalaan mennään myös päivän viimeisessä tarinassa. Maisteri Antti Leopold Hintikka kertoo, millaista oli toimittajan työ Joensuussa päättyneen vuosisadan alkupuolella.
Kaiken kukkuraksi Kajo opettaa kuulijoita: vaikka kaikesta täytyy maksaa, ei ilmaisia huveja pidä väheksyä.
Kiitos syysilosta
Hei vaan Markus!
Olipa kiva, kun taas aloit jakaa maanantailoa kansalle! Olimme matkalla sienestämään Kangasniemelle, kun avasimme autoradion ja ihanat miehet Pekka ja Reidar, kertoivat ajatuksiaan maailmanmenosta. Reidar onkin ollut perheemme pyhiinvaelluskohteena, Särestö, jo kymmeniä vuosia, kun olemme matkanneet Lappiin. Tänään oli taas käynti Karjalan mail`mis ne kulda käköset kukahtelee, ja ihastuttava kivimies Heinävedeltä. Minun pitää sanoa sinulle, että olet maanantai aamujen ilo, joista saa hauskaa vielä monta kertaa, niin, että emäntä sai poimija sienijä ja huuppapuoloja, (sosepuolukoita),metäsä jalat ristisä, kun muisteltiin tilallisen sukunimiperinteitä. Voi sun perätilas!Nyt viedään tuo juttu ens viikolla Kotkaan perjakoitten luo. Olin illalla lukenut Kai Vakkurin ja Pekka Korkalan kirjaa Ruusupuu. Se avaa mielen ihanasti, aivan kuten sinä ja sinun alati muuntuva ja monipuolinen säkenöivä ulosantisi. Oletko lukenut? Kaikkea hyvää sinulle syksyyn.Terveyttä ja kaikkea hyvää ovenkamanoitten välissä. Tuossa kirjassa Ruusupuu on monenlaista ihanan luonnollista naiiviutta ja siinä kerrotaan mm.,yhdeksänkymmentä kesällä Helsingin Sanomissa olleesta kuolinilmoituksesta, jossa leski ja poika toteavat äidille näin:" Jos on taivas, pidä paikat kunnossa, tullaan kun keritään." Tuo on paras ikinä lukemani muistovärssy. Kirja äitini, joka oli mielisairaalassa naisten osaston osastonhoitajana, huokaili aina lukiessaan lehdestä kuolinilmoituksia, että johan on taas sanomalehtirakkautta mustissa raameissa. Hän oli nimennyt nuo kirjoitukset näin, kun monta kertaa, jotain naispotilasta ei kymmeneen vuoteen ollut kukaan käynyt katsomassa, ja kun hän sitten siirtyi viimeisen rajan yli oli suku kirjoittanut äkkimakean muistokirjoituksen lehteen. Tämä vain peräkanettina, tuon kirjan lukuun:"Usein kannattaa naiivius". No näin tuli terveiset sullen ja kiitokset hyvistä hetkistä päiviin, ei vain maanantaihin, sillä sinun juttusi rikastuttavat pitkälle yli päivien, kuukausien jne. Eikä tämä ole mitään virrenhyrinää, eikä korulauseita, vaan totinen tosi, sanovat Päämajakaupungista Eeva-Liisa ja Pertti,ja perjakat kolmanteen polveen, nimimerkillä kokemusta on. JAKSELE!