Tarkastus

Suomi liittyi EU:hun 1995. Se oli kansan tahto. Harva kuitenkaan tiesi, mitä oli tulossa. Muutoksen ovat kokeneet voimakkaimmin maanviljelijät. Nyt perinteistä viljelykulttuuria ollaan lopettamassa ja tilalle tulee EU:n mitoittama maatalous, jota edustaa virkamiehistö, byrokratia ja lukuisat säädökset. Innokkaimmat virkamiehet eivät suosittele maanviljelijä-sanaa Se korostaa väärää asennoitumista. Nyt viljelijä on maatalousyrittäjä. Peltoakaan ei enää ole. On vain erilaisia lohkoja: kasvulohkoja, peruslohkoja.

Maanviljelijälle byrokratia merkitsee lukemattomia lomakkeita, joiden kielestä ja sanonnoista ei saa selvää, vaikka on käynyt tarvittavat kurssit ja kysellyt naapureilta. Täytön helpottamiseksi järjestetään kursseja, joissa neuvotaan, miten kaavakkeita pitää täyttää ja mihin ruutuun rastin voi laittaa. Täysinoppinut viljelijä voi tienata muutaman tuhatmarkkasen enemmän kuin osaamaton. Moni menettää selviä saatavia: rasti puuttuu tai on väärässä ruudussa tai isäntä on mitannut monisakaraisen peltonsa pinta-alan väärin. Viljelijät ovat oppinet puhumaan sanktioista. He ovat käyneet varovaisiksi, sillä sanktioden pelko saa heidät ilmoittamaan peltonsa pienemmiksi kuin mitä ne ovat. Sanktio tarkoittaa tuen menetystä, joko kokonaan tai vain osittain. Lomakkeiden täyttö huipentuu toukokuun viimeisiin päiviin, jolloin myös kevättyöt ovat kiireisimmät.

Useimpien viljelijöiden itsetuntoon on tullut kolahdus siksi, että merkittävä osa tilan tuloista on erilaisia tukia. Se kuinka hyvin viljelee, ei enää suuria merkitse, sillä tuki maksetaan pinta-alan, ei sadon mukaan. Elintarvikepulaa kokevassa maailmassa EU:n ongelmana on ylituotanto ja siksi se tukee tuottamattomuutta ja tehottomuutta.

EU jakaa maataloustukia miljoonia markkoja. Jokainen jaettu penni, markka, ecú tuo mukaan valvontavelvoitteen. Valvontaan joutuu joka vuosi viisi prosenttia tiloista. Silloin etsitään virheitä, mitataan lohkot, lannat, apulannat, suojakaistat, tarkastetaan kuitteja ja korvamerkkejä. Valvontaorganisaatio kasvaa. Tulee uusia valvottavia kohteita, tulee lisää valvojia ja valvojien valvojia.

Dokumentti seuraa kahta tapahtumaketjua: toinen alkaa lomakkeiden suunnittelusta ja painamisesta ja päättyy lomakkeiden täyttämisen kautta valvontaan. Rinnakkainen tarina elää muutaman maanviljelijän mukana keväästä syksyyn. Se kertoo miten suomalainen talonpoika kohtaa EU:n.