Viljelijän tie

Pohjoiskarjalaisen kylän elämää

Dokumenttiprojektin Viljelijän tie halkoo pohjoiskarjalaisen pienviljelijöiden arkea vuoden 1999 eduskuntavaalien tuoksinassa, kun viljelijän tulevaisuus on täynnä kysymysmerkkejä. Kuka jatkaa vanhaa sukutilaa? Mitä muita keinoja on kuin massatuotanto? Miten estää maaseudun autioituminen?

- Kun vieraita käypi kaupungista, ne ihhailee, että ai ai miten kaunista on. Kyllä täällä on mukava assuu. Kyllä se sillon vähän särähtää, että onhan se mukavaa, mutta jos ei tuu markkoja niin siihen se mukava loppuu, tuumailee Pauli 300 vuotta vanhan sukutilan mailla. Pauli rohkaisee nuorimmaistaan jatkamaan pienviljelyä tilalla perinteitä kunnioittaen, silti omaehtoisesti, omalla tavallaan.

Yhteen hiileen puhaltaminen on monesti muutaman aktiivisesti toimivan ja jaksavan ihmisen innostuksen varassa. Juuassa sellainen ihminen on Helvi, viisikymppinen emäntä, joka vetää kolmen kylän yhteistä yhdistystä. Uuttera puurtaja on myös Sanelma: oikea ekoemäntä, joka ei heitä muruakaan hukkaan. Rakkaista lehmistään hän joutui luopumaan astman takia, ja samalla palanen perinneviljelyä katosi syvään historiaan.

Vanhukset siirretään kirkonkylän palvelutalon valoon ja lämpöön. Silti pian 95 vuotta täyttävän Hannan mieli halajaa omaan kotimökkiin. Yhä useampi tönö seisoo kylmiltään autiossa vaaramaisemassa. Silti Hanna äänestää joka vaaleissa.

Pauli, Helvi, Sanelma ja Hanna elävät perheineen ja ystävineen murroksen keskellä. He etsivät kukin omalla tavallaan ratkaisuja ongelmiin, koettaen aktiivisesti aurata tiensä auki.

Vuosina 1998 ja -99 kuvattu Viljelijän tie on Ilkka Ruuhijärven ja Ulla Turusen yhdeksäs yhteinen dokumenttielokuvaohjaus. Elokuvan ovat tuottaneet RT Documentaries Oy, 2000 ja TV2 Dokumenttiprojekti. Elokuva on saanut AVEKin tuotantotukea ja Pohjois-Karjalan liiton projektitukea.