BLATNOI MIR - Varkaiden tarina

Ognyin vankilasaari (tai Pitak: viiden pennin lantti, kuten paikalliset saarta kutsuvat) on suunniteltu elinkautisvankeja varten. Saari on ns. kovan kurin vankila jossa vangit pidetään toisistaan erillään. Elokuvassa vangit elävät elinkautisvangin elämäänsä pienessä sellissään. Päivien yksitoikkoisuuden katkaisee vankilan rutiininomaisesti ajallaan tapahtuva ruokailu ja ulkoilu. Saaren muurien suojassa vuodenajat sulautuvat toisiinsa ja aika saa uudenlaisen muodon: "Aika venyy, nykyisyys tuntuu ikuisuudelta ja kymmenen vuoden takaiset asiat tuntuvat siltä, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen".

Tatuoinnit ovat kartta vankien menneisyyteen ja asemaan rikollishierarkiassa. Valeri Balinin selkään on tatuoitu lohikäärmettä vastaan kamppaileva ritari: "Tulen aina taistelemaan pahaa vastaan, mutta meidän ylösalaisesta näkökulmastamme katsottuna". Valeri on suunnitellut itselleen päiväohjelman joka auttaa unohtamaan vankilatuomion loputtomuuden.

Andrei Shudarikovin selkään tatuoitu pyöveli on muisto tuhansien miesten vankileiriltä jossa Andrei oli vankilahierarkian huipulla: hänellä oli valta päättää muiden vankien kohtalosta. Nyt hän hukuttaa ajatuksensa uskonnollisiin harjoituksiin ja kieltää ympäröivän maailman merkityksen.

Mihail Buharov on musikka, työläinen ja trubaduuri jonka tatuoinnit ovat koristeita ilman merkkejä arvosta tai vallasta. Mihail pakenee todellisuutta lapsuuden muistoihin ja unelmiin.

"En odottanut saavani elinkautista, luulin että he teloittaisivat minut. Suoraan sanoen se olisi ollut paljon helpompaa. Ei siksi, että tämä on rankkaa, vaan siksi, että tämä todellakin on Elinkautinen"…
Valeri Balin, elinkautisvanki.

Ohjaajan sana

Ajatus venäläisistä vangeista kertovasta dokumenttielokuvasta alkoi kyteä lähes tarkalleen kolme vuotta sitten viimeistellessäni elokuvaa Venäjällä työskennelleistä Raamattujen salakuljettajista. Alun perin ajatuksenani oli kiertää Venäjällä ja tehdä elokuva vankien tatuoinneista. Tutustuttuani Valeriin, Andreihin ja Mihailiin, näin että varsinainen tarina löytyy noiden kolmen ikäiseni miehen elämästä: siitä kuinka he selviytyvät sen ajatuksen kanssa, että he eivät kenties koskaan pääse pois Ognyin vankilasaarelta. Halusin kertoa tarinan tatuointien ja kovan kuoren alta löytyvistä ihmisistä, heidän elämästään ja ajatuksistaan.

Elokuvaa kuvattiin lähes kaksi vuotta ja teimme kuvausryhmän kanssa yhteensä kuusi matkaa 400 km Moskovasta pohjoiseen sijaitsevalle vankilasaarelle. Itselleni elokuvan tekeminen oli myös tutustumisprosessi. Yritin lähestyä vankeja ihmisinä ja ilman ennakkoluuloja, mutta siitä huolimatta olen yllättynyt avoimuudesta jolla vangit päästivät minut elämäänsä alun tunnustelun jälkeen.

Vankilan muurien sisäpuolelta löytyi oma maailmansa, "minivaltio valtiossa", jossa jokainen vanki on kehittänyt itselleen omat hengissä säilymisen keinonsa. He taistelevat ajan loputtomuutta ja tylsistymistä vastaan. Tunnen, että pääsin vähitellen sisään tuohon maailmaan, johon vain harvoilla on pääsy. Toisaalta huomasin, että myös vangit imivät kaiken siitä tuulahduksesta jonka me toimme mukanamme ulkomaailmasta.

Kuvausten aikana Valeri Balinin äiti kuoli. He olivat tiiviissä kirjeenvaihdossa ja Valeri menetti tärkeimmän linkkinsä ulkomaailmaan. Siitä lähtien hän on kirjoittanut minulle ja kirjeenvaihto jatkuu yhä. Elokuvan tekeminen on aina matka. Tälle matkalle ei näy päätepistettä.
Jouni Hiltunen

• Ohjaaja: Jouni Hiltunen
• Tuottaja: Illume, 2001

In English In English In English

BLATNOI MIR

In the slow tempo, director Jouni Hiltunen catches the extreme monotony and inhumanity of prison life. The three inmates portrayed have resigned themselves to their fates. Hiltunen films them during their small daily activities. Each has found something to keep madness at bay. Gymnastics, Krishna rituals or playing the guitar. Their huge detailed tattoos, meanwhile, open up other chapters from their life stories.

• Director: Jouni Hiltunen
• Production: Illume, 2001