SUKKIEN EUROELÄMÄÄ
Radiolähettimillä varustetut sukat kulkeutuvat Pertti Paasion mukana Euroopan Unionin pääkaupunkiin, Brysseliin. Pian komission direktiivit, kadonneiden sukkien metsästys ja suomalaisen saunan rakentaminen punovat juonen, jossa kenelläkään ei ole lankoja käsissään.
Ohjaajan sana
Sukkien euroelämää on dokumenttielokuva ja poliittinen satiiri. Se kuvaa valtavaa hallinnollista järjestelmää pienen ja merkityksettömän inhimillisen ongelman kautta: elokuvassa etsitään kadonneita sukkia Euroopan Unionista. Sukkien euroelämää on kertomus yksilöstä järjestelmässä, jossa yksilöllisyydelle ei ole sijaa. Elokuva ei pyri satirisoimaan niitä ihmisiä, jotka työskentelevät tässä järjestelmässä, vaan itse järjestelmää, jonka suurin ongelma lienee juuri yksilöllisyyden puute.
Aloittaessani elokuvan tekemisen keväällä 1996, huomasin hyvin pian, että EU on mahdoton aihe elokuvaksi. Se on aivan liian laaja, monimutkainen, salaileva ja kasvoton. Niinpä päädyin käsittelemään aihetta vertauskuvien kautta: sukkien jäljittämistä, suomalaisen saunan rakentamista sekä vanhan purkamista ja uuden rakentamista.
Sukkien katoaminen on ongelmana yleismaailmallinen, naurettava ja vähäpätöinen. Euroopan Unioni käyttää kohtuuttomasti aikaa ja rahaa jonninjoutaviin pikkuseikkoihin - ja vie nämä pikkuseikat äärimmäisyyksiin. Siksi halusin viedä tämänkin pikkuseikan, sukkien selittämättömän katoamisen, aina äärimmäisyyksiin asti. Käytin kolme kuukautta pelkkään tekniseen ennakkotutkimukseen ja lopulta varta vasten teetin radiolähettimet Yhdysvalloissa. Minusta tuntui olennaiselta se, etteivät sukat jäisi pelkäksi vertauskuvaksi, vaan että lähettimet todella toimisivat. Yhdessä vaiheessa harkitsin jopa satelliittien hyödyntämistä sukkien jäljittämiseen. Nyt minusta tuntuu, että vitsin terävin kärki on osunut omaan nilkkaani: olenhan omistanut kolme vuotta elämästäni - pääosin palkatta - sukille.
Muodoltaan ja lähestymistavaltaan Sukkien euroelämää on velkaa itä-eurooppalaiselle elokuvatraditiolle, jossa neuvostovallan aikana kritisoitiin ja satirisoitiin kasvotonta kaikkivaltiasta hallintoa vertauksien kautta. Elokuva on myös aika hirtehinen ja tämän lasken brittiläisten juurieni piikkiin. Työhöni ovat vaikuttaneet myös Michael Mooren Roger & Me ja Nick Broomefieldin elokuvat.
Risto Jarva -raati
John Webster on tarttunut donquijotemaisen rohkeasti aiheeseen, joka on laaja ja loputon. Elokuva on raikas, humoristinen ja vakava kuvaus eurooppalaisesta hukassaolemisesta. Ohjaaja johdattaa lempeästi katsojan pohtimaan eurobyrokratian toimivuutta ja absurdiutta.
- Ohjaaja: John Webster
- Tuotanto: Epidem, Hot Rats Production, Dokumenttiprojekti
In English In English In English
LOSING IT
The critical, at times hilarious documentary Losing it follows the Finnish representative in the European Parliament Pertti Paasio during his daily pursuits. The occasion was a trivial one: the filmmaker wanted to find out how it is possible that people often lose a sock. A transmitter is applied to Paasio's sock, as well as to the socks of two fighters for better housing in Brussels. While the filmmaker is looking for the lost sock, Paasio is primarily busy with supervising the construction of a Finnish sauna in the Parliament building. When he submits a proposal with respect to sugar import, the parliament speaks of it in the highest terms. However, nobody has read the proposal; a translation of the Finnish document has not been distributed. Meanwhile, the two homeless activist try to get beyond the bureaucratic door of the Parliament. All they meet with is contempt.
- Director: John Webster
- Production: Epidem, Hot Rats Production, TV2 Documentaries
Päivitys: 25.3.1999 U.E.
