ELÄMÄÄ KAATOPAIKALLA

Dokumentin Elämää kaatopaikalla on tehnyt romanialaisyntyinen Andrei Schwartz, joka muutti 18-vuotiaana Saksaan ja opiskeli Hampurissa taidehistoriaa ja kuvallista viestintää. "Muistan, että 60-luvulla, jolloin olin lapsi läheisellä kaatopaikalla eli mustalaisia. Millä he elivät? En käsitä, sillä se oli aikaa, jolloin suoristettiin ruostuneet rautanaulatkin."

Andrei Schwartz kuvasi romaniyhteisöä puoli vuotta. Siihen aikaan mahtuu yhtä hyvin syntymää kuin kuolemaakin: Noin kymmenen vuotta vanha poika istuu kotinsa eli kaatopaikalle kyhätyn hökkelin sängyllä ja kertoo: "Illalla kun sisko oli pessyt meidät, söimme ja menimme sitten nukkumaan. Yöllä äiti sanoi, että häneen sattuu, että vauva taitaa olla tulossa. Kun ambulanssi tuli, äiti istui sängyllä ja nauroi. Hän katkaisi napanuoran ja kääri lapsen ja antoi sen ambulanssimiehille. Seuraavana päivänä äiti laittoi meille ruokaa ja lähti sitten sairaalaan. Vauva oli ennenaikainen ja se kuoli. Se oli tyttö. On hyvä, että vauva kuoli, meitä on muutenkin liikaa elämässä tässä loassa."

Romanian romanit ovat maattomana joukkona yksi vainotuista vähemmistöistä. Kaatopaikalle he ovat tulleet menetettyään työnsä muualla. Aikuiset ja lapset osallistuvat rinnakkain työntekoon. Osa lapsista käy kuitenkin myös koulua ja koulupäivän jälkeen he keräävät yhdessä aikuisten kanssa kaikkea, mitä voi käyttää uudestaan, paperia, tyhjiä pulloja, messinkiä, alumiinia ja rautaa. Tavarat lajitellaan, pakataan ja kuljetetaan kaupunkiin myytäväksi. Palkka on niukka, mutta sillä voi ostaa ruokaa. Viikonloput pidetään vapaata ja silloin peseydytään hyvin, yksi juo olutta, toinen kahvia. Se, jolla on takana hyvä viikko saattaa käydä jopa elokuvissa.

Elämää-dokumentti on saanut mm. palkinnot Blue Ribbon Award 1998 (Toronto) ja Joris-Ivensa-Award 1997 (Amsterdam).

• Ohjaaja: Andrei Schwartz
• Tuotanto: Wuste Filmproduktion ja ZDF, Saksa, 1997

In English In English In English

WASTELAND

"I stayed for six months among their shacks with my camera,. At first, they kept asking, "What is it you want to film now?", but by the end it was "How will we manage without you for so long, Don Andrei?"

And in between: a lot of dust; newly-born-children; friendship with the 67-year-old Dica; Sonia's and Ciula's wish to go to school for the first time at the age of thirteen; the rain in July and the never-ending screening of what we'd filmed at Sia's bar; their amusement at seeing themselves and amazement at how their rubbish didn't seem at all horrible on the screen. And at last the fact that none of them seemed anything like as dirty there as they did in real life.."

• Director: Andrei Schwartz
• Production: Wuste Filmproduktion and ZDF, Germany, 1997