PÅ SVENSKA
IN ENGLISH
|
 |
 Vesivoimala. Kuva: YLE Valokuva-arkisto Martti Juntunen |
Sähkön siirtohinta syö tuotannon kannattavuutta Suomessa sähköntuottajan saama hinta on hyvin pieni verrattuna muihin Euroopan maihin kuten Saksaan, Ranskaan, Italiaan ja Baltian maihin, joissa vihreästä energiasta saatu hinta on usein moninkertainen Suomen hintoihin verrattuna. Lisäksi hinta on taattu noissa maissa riittävän pitkäksi ajaksi, jotta rahoittajat voivat luottaa alan projektin tuottolaskelmiin ja takaisinmaksuaikoihin.
|
Tällä hetkellä näyttää siltä, että päästökaupan tuoma hintalisä jää energian välittäjälle, mistä myös lehdistössä on ollut kritiikkiä. Yleisesti ehdotettu ratkaisu ansiottoman hyödyn verottamisesta valtiolle ei johda uusiutuvan voimatuotannon rakentamiseen, koska tällöin hyödyn saaja on valtio. Tuottajan hinta pysynee tasolla Nordpool vähennettynä 2-4 eurolla.
Siirtohinnoittelulle ei ole yleistä ohjeistusta vaan energiayhtiöillä on yksinoikeutensa puolesta mahdollisuus hinnoitella siirto itselleen hyvin kannattavaksi. Esim. Ruotsissa pienvoimalalle päinvastoin maksetaan korvausta, koska he syöttävät energian ”keskelle verkkoa” ja näin ollen pienentävät energiayhtiöiden siirtokustannuksia.
Luvansaanti on vaikeaa vaikka käyttämätöntä reserviä onkin Rallimaailmasta tutun Juha Kankkusen vesivoimalaitoksessa luvan saanti vei 8 vuotta, vaikka paikalla on ennestään ollut voimalaitos. Lisäksi epävarmuus tulevasta, esim. kalaportaiden osalta (rakennuskustannus, energiatappiot veden juoksutuksesta kalaportaaseen) laimentavat intoa jo muutenkin heikosti kannattavaan investointiin.
KTM:n teettämän tutkimuksen mukaan vesivoimassa kuitenkin olisi käyttämätöntä reserviä. Alle 1 MW:in laitosten osalta olisi hyödynnettävissä suurin potentiaali, joka optimististen laskelmien mukaan tuottaisi 200MW ja pessimistisesti laskettuna 70-130MW.
Jostain syystä julkisuudessa vallitsee kuitenkin vahva uskomus siitä, että vesivoimaa ei ole jäljellä hyödynnettäväksi. Näin julkinen ja poliittinen mielenkiinto asiaa kohtaan on olematonta ja julkisuuteen pääsevät asiat vesivoimasta ovat
lähinnä negatiivisia ja sitä vastustavia.
Pienvesivoimaan liittyy kaikesta huolimatta koko joukko positiivisia asioita. Se vähentää sähkön siirron kustannuksia ja lisää sähkön saannin varmuutta. ”Oma voimala” tuo itsetuntoa paikkakunnalle ja voi synnyttää uutta liiketoimintaa sekä sen myötä työpaikkoja. Puhdas vesivoima vähentää joissakin tapauksissa myös paikallisia päästöjä.
Pienvesivoiman paikallinen merkitys ennen ja nyt Suomen metsäteollisuus alkoi 1800-luvun lopulla rakentua höyrykoneita hyödyntävien puuhiomojen varaan, mutta jo 1900-luvun alussa 60% energiasta saatiin vesivoimasta. Tuotantokapasiteetti ylitti 12 megawattia. Tältä ajalta ja myöhemmiltä vuosikymmeniltä on jäljellä pieniä, käytöstä poistettuja voimaloita, joiden patorakenteet ja rakennukset ovat edelleen olemassa. Asutus, tiestö ja ympäristö on asettunut padotun vesialueen ympärille eikä veden lasku alkuperäiseen tasoon ole enää mahdollista. Laki velvoittaa padon omistajan pitämään patorakenteet kunnossa ja huolehtimaan säännöstelystä, mikä aiheuttaa merkittäviä kuluja vanhojen laitosten omistajille. Jos laitoksia ei saada tuottavaan käyttöön, on vaarana, että padot ja myllyt ränsistyvät ja säännöstely, rakenteiden kunnostus ja ylläpito kaatuu yhteiskunnan huolehdittavaksi.
---------------------------------------
Lähde: Pienvesivoimayhdistys
|
|
|
|
