”Mä liikun Tampereella yleensä aamupäivisin. Silloin mä saan kävellä rauhassa, kun ihmiset ovat vielä koulussa. Kyllä sitä tuntee ne askeleet perässään ja kuulee sen supatuksen, kun jotkut lähtevät seuraamaan. Siitä tulee outo olo. Kyllä mä silti kadullakin annan aina nimmarin. Se on pieni vaiva, jos se tekee toisen ihmisen onnelliseksi. Me ollaan faniystävällinen bändi, yksikään meistä ei ole kusipää.”