Lauri Kilpiön tilausteos etsii pianon soinnillisia mahdollisuuksia

Yksi kolmesta Maj Lind -pianokilpailua varten tilatusta sävellyksestä on helsinkiläisen Lauri Kilpiön teos La mer, la brume et le soleil (Meri, usva ja aurinko), joka kuullaan tänään toisena välieräpäivänä yhteensä neljä kertaa. Teos valmistui tammi-helmikuussa 2007 ja on omistettu ”1900-luvun alun, keskivaiheen ja lopun suurille ranskalaisille pianosäveltäjille.”

”Minulla oli jo pidemmän aikaa ollut ajatus impressionistisen tai jälki-impressionistisen pianosävellyksen tekemisestä. Sellaisen, jossa voisi tutkia pianon soinnillisia mahdollisuuksia”, Kilpiö kertoo. Hänen edellinen pianosävellyksensä Strata (2002) edusti säveltäjän mukaan tiukan ankaraa sävellystekniikkaa, joten hän halusi tehdä tästä avaramman ja soinnillisemman. Ja koska kyseessä on pianokilpailu, hän halusi antaa samalla esittäjälle mahdollisuuden hyödyntää koko sointipalettiaan.

Kappaleen tyylivalinta vaikutti myös otsikkoon. ”Ajatus impressionistisesta kappaleesta sai etsimään poeettisempaa otsikkoa. Esim. Strata 2 ei olisi sopinut tyylilajiin”, Kilpiö toteaa. Idean otsikkoon hän löysi luonnosta, tarkkaan ottaen meteorologisesta ilmiöstä, jossa auringonvalo suodattuu meren yllä lepäävään sumuun. ”Olen havainnut tämän ilmiön useasti mennessäni lautalla Helsingin edustalla olevaan Pihlajasaareen. Joskus on vaikea sanoa, missä kohtaa menee raja meren ja taivaan välillä.”

Kilpiö törmäsi ilmiöön myös viettäessään neljä viikkoa Beninissä, Länsi-Afrikassa vuosien 2006-2007 vaihteessa. Vaikka olosuhteet Grand Popon kaupungissa olivatkin täysin erilaiset kuin koti-Suomessa, oli vaikutelma yhtä lailla pysähdyttävä.

La mer, la brume et le soleil kuullaan välierissä yhteensä viisi kertaa. Millaista on kuulla oma teos lyhyen ajan sisällä näin monta kertaa? ”Se on hyvin mielenkiintoista. On kuultu hyvinkin erilaisia tulkintoja. Voisi tietysti ajatella, että ”ei noin”, mutta mikäs siinä. Kyllä kaikki näkemykset ovat olleet perusteltuja.”

Jukka Nykänen