Tuomaristo valitsi Sofya Gulyakin, katsojat Roope Gröndahlin

Kotiinpäinvedosta kertoo ainakin se, että kahdelle suomalaisfinalistille on luvassa keikka Hgin orkesterien kanssa mutta voittajalle Ouluun ja Joensuuhun eikä Helsinkiin, jonne se kuuluisi. Olisi kiinnostavaa kuulla Gulyakia soittamassa jotain muuta konserttoa täällä. Ensi palkinnot menivät tällä tavalla ikään kuin kotiin. Oltiinkohan ajateltu, että jos suomalainen voittaa, hän pääsisi "oikealle kiertueelle"?
By the way, miksei voittaja pääsisi vaikka suomalaisen orkesterin kanssa ulkomaan kiertueelle, kuten Sibelius-viulukilpailun voittajan kanssa on tehty? No siksipä tietysti, että kyseinen soittaja esittää orkesterin kanssa vain Sibeliuksen konserttoa. Kyllä me suomalaiset olemme vielä nurkkakuntaista, ellei sanoisi, jopa sisäsiittoista väkeä (ei siis pelkästään geneettisesti).

Mistä tuollaisen raadin olet kuullut? Itse olen kuullut täysin toisenlaista informaatiota. Käsittääkseni mukana oli mm. Ivari Ilja Tallinnasta ja muita ulkomaalaisia.

Mielestäni oli suuri sääli, että Jyväskylän pianokilpailun anti sivuutettiin kansallisella tasolla täysin leimaamalla se "Maj Lindiin valmistavaksi harjoituskilpailuksi", vaikka sitä se ei totisesti tasonsa puolesta pelkästään ollut. Kyseisessä kilpailussa kuultiin kahden Maj Lind -finaalissakin kuullun palkitun pianistin lisäksi useita muita erinomaisia kotimaisia pianisteja ja saatiin osoitus suomalaisen pianismin korkeasta tasosta.

Valitettavasti kuitenkin valtamedioissa oli päätetty liittää tapahtuma osaksi tätä tässäkin keskustelussa kyseenalaiseksi saatettua "kilpailujen ketjua". Ymmärtäkää, miten mediakin voi asenteellaan vaikuttaa siihen, minkälaisen kuvan ihmiset saavat näistä ns. "kilpailuputkista". Siinä ei paljon yksittäisen pianistin ja taiteilijan taiteellinen panos ja emotionaalinen lataus tai yleisön koskettaminen paina...

Kilpailun esikarsinnan suorittivat Sibelius-Akatemian professorit sekä lehtori Jussi Siirala sekä Kungliga Musikhögskolanista Mats Widlund.

Joo, mutta en vieläkään ymmärrä, minkä takia ohjelmistot J:kylässä ja Maj Lindeissä eivät olisi voineet olla vaikka täysin identtiset. Olisivat suomalaiset saaneet täydellisen harjoituksen ennen Lindejä. Oli sinänsä harmillinen sattuma, että kaksi kisaa tuli samalle keväälle, mutta minkäs teet. Ohjelmistosuunnittelulla pelastettiin suomalaisten suuri määrä esikarsinnassa ja sitä kautta kilpailussa. Muistakaa nyt myös, että kaikkien suomalaistenkin on täytynyt läpäistä esikarsinta ennen varsinaista kilpailua, ei sinne ''vain mennä'' isolla porukalla.

Voittajalle on kuulemani mukaan luvassa kaksi keikkaa Oulun ja Joensuun kaupunginorkestereiden solistina.

Voittajalle on kuulemani mukaan luvassa kaksi keikkaa Oulun ja Joensuun kaupunginorkestereiden solistina.

"Eihän tuo nyt kovin kivalta vaikuta, mutta eikö aina voi hiukan vetää kotiin päin? Kyllä nyt minusta tämä on sallittua, eihän muuten suomalaisilla olisi mahdollisuus osallistua omaan kilpailuunsa." Kylläpäs sinun omatuntosi oikein venyy.

Ei täällä nyt oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella. Eihän tuo nyt kovin kivalta vaikuta, mutta eikö aina voi hiukan vetää kotiin päin? Kyllä nyt minusta tämä on sallittua, eihän muuten suomalaisilla olisi mahdollisuus osallistua omaan kilpailuunsa. Eikä yleisöä ole, jos ei ole suomalaisia kilpailijoita.

Hämärää peliä. Mitä muuta voi sanoa. Ensin tuomariston puheenjohtaja sanoo, että vanhemmat osallistujat ovat auttamattomia kehäraakkeja ja sitten huomataan, että ohjelmisto on tällä tavalla järjestetty. Miltähän mahtaa a) vanhoista b) ulkomaalaisista kilpailijoista nyt tuntua?

Ei tuo nyt korruptiolta vaikuta. Mutta jos ei tunnusta, että noissa ohjelmissa on suorastaan käsittämättömän paljon samankaltaisuuksia, valehtelee itselleen. Kyllä se on tarkoituksella niin tehty vaikka täällä miten väitetään muuta.

Myös se on fakta, että ei tätä minään kansainvälisenä suurkilpailuna voida pitää, jos tarkoitus on vain saada mahdollisimman paljon suomalaisia osanottajia mukaan. Eiköhän se ole signaali ulkomaalaisille, että nyt halutaan kotimaiset voimat vauhtiin. No, eipä kai tätä kilpailua ulkomailla noteeratakaan. Onkos voittajalle muuten paljonkin keikkoja luvassa? Ihan uteliaisuudesta vain.

NE, jotka menestyvät kilpailuissa, soittavat yleensä samaa ohjelmistoa vuosikaudet, kymmenissä kilpailuissa. kannattaa tutustua alaan hieman enemmän, ennenkuin tuollaisia puhelee...

Ja voit käydä kysäisemässä Sofia Gulyakilta, kuinka kauan hän on harjoitellut ja kuinka monessa kilpailussa soittanut Rahmaninovin 3. konserttoa.

Ei hyvänen aika. Nyt järki käteen, sanoisin. Tämä keskustelu alkaa saada aika tragikoomisen luonteen. Haluaisinkin tuoda muutaman seikan esiin.

1. Jos kerran Jyväskylän kilpailu ja Maj Lind sattuvat samalle keväälle, miksi tehdä tarkoituksella ohjelmistoista kovin erilaiset? Sehän karsisi kummastakin kilpailusta kovia nimiä pois. Kaikilla ei ole niin suurta repertuaaria tahi omaksumiskykyä, että pystyisivät parin kuukauden välein soittamaan kilpailussa täysin eri ohjelman. Olisihan se typerää, jos viiden vuoden välein täällä järjestettävään kansainväliseen kilpailuun ei saataisi mahdollisimman montaa hyvää suomalaista soittajaa mukaan. Ei kai tällaista järkevää suunnittelua nyt mitenkään voi kytkeä korruptioon? Miksi kilpailutoimikunta ei tekisi tässä kohtaa parastaan, jotta suomalainen pianismi olisi hyvin edustettuna?

2. Ohjelmisto oli kaiken kaikkiaan erittäin tyypillinen kilpailuohjelmisto etydeineen, Bacheineen, wieniläisklassikkoineen jne. Toccatojen ottaminen mukaan etydien vaihtoehtoina monipuolisti usein niin yksipuolista etydien kirjoa. Tämä oli hoksattu jo Helmi Vesa -kilpailussa (jossa toccata ei kylläkään ollut etydin vaihtoehto), ja hyväksi havaittu käytäntö otettiin Lindeissäkin käyttöön. Helmi Vesa -ohjelmiston ottaminen mukaan tähän keskusteluun oli mielestäni sangen outo veto.

3. Maj Lindien konserttolista on myös sangen tyypillinen kansainvälisen kilpailun lista. Jyväskylän kisojen ohjelmistoon nyt vain oli valittu muutama konserttokirjallisuuden perusteos, joista suurin osa on aika lailla jokaisen suuremman kv-kilpailun konserttovaihtoehdoissa, niin myös Lindeissä. Ei ole mielestäni kovinkaan arveluttavaa, että Tsaikovskin 1. konsertto on kahden samassa maassa järjestettävän kilpailun ohjelmistovaihtoehdoissa...

4. Kilpailun esikarsintaraati koostui kansainvälisesti arvostetuista pianopedagogeista, joista yksikään ei ymmärtääkseni ollut suomalainen.

5. Myöskään kilpailun juryssä ei ollut puheenjohtajan lisäksi kuin yksi suomalainen jäsen.

Jos väitteenne korruptiosta ja juonittelusta ja vastaavista perustuu vain eri kilpailujen ohjelmistojen samankaltaisuuteen, kehottaisin vielä harkitsemaan asiaa.

se on kuulkaa kyllä ihan normaalia toimintaa että klassisia biisejä harjoitellaan vuositolkulla. klassisen musan soittamissa ei sellainen idols-henkinen "miltei pystymetsästä tähtiin" -strategia toimi, ei kenelläkään, vaikka edustaisi mitä kansallisuutta.

niin. kotiin päin veto on aina viisasta. reiluus ja tasapuolisuus ei ole ikinä viisasta. niinhän se menee.

En tiedä kuinka epärehellistä tämmöinen toiminta on mutta kuitenkin antaa sen vähän sellaisen kuvan suomalaispianismista että ihan normaalisti toimimalla eivät suomalaiset pärjää. Täytyy vuosikausia harjoitella samoja kappaleita. Tuo toccata vähän pistää silmiin että aina samat kappaleet.

Eipä silti, kyllä kai nämä kisat kuitenkin ovat aika vähän korruptoituneita ettei tästä nyt kannata tehdä mitään myrskyä.

koko ajanhan ne ohjelmat ovat olleet netissä nähtävillä.
ja samantyyppisillä ohjelmilla kilpaillaan jatkuvasti ympäri maailmaa. ehkä niidenkin kilpailujen järjestäjät ovat "juonessa mukana"..

... saada toimikunnan kommentteja tähän sotkuun! Ovatkohan kaikki Akatemian opiskelijatkin leikissä mukana? Kas kun ei homma tullut ilmi aikaisemmin. Onpas musiikkopiiri osannut pitää tiedon hyvin salassa.

mielestäni on ainoastaan pedagogisesti viisasta että suomalaisille nuorille soittajille on tarjottu mahdollisuus harjoitella ohjelmaansa pitkäjänteisesti ja esittää sitä useissa kilpailuissa.
lindien ohjelma oli ylipäätäänkin perusrepertuaarista (jota kaikki pianistit soittavat jatkuvasti kaikkialla) koottavissa ja toisen erän ohjelma myös hyvin vapaasti valittavissa.....on ihan turhaa höpöttää mistään kotiinpäin
vetämisestä tai skandaaleista.

Aika noloa, että näin suuri määrä Sibelius-Akatemian ja muiden laitosten opettajia on ollut juonessa mukana. Varsin huonoa mainosta suomalaiselle kilpailuinstituutiolle.

Enpä olisi uskonut, että moisen halpamaisen hankkeen takana on joukko musiikkiYLIOPISTON opettajia. Mikä ihme tätä musiikkialaa vaivaa? Ensin sellokilpailussa tuomaristo äänesti omia oppilaitaan ja nyt sitten tällaista röyhkeää kotiinpäinvetoa. Taisi kyllä meikäläisen klassiset konsertit loppua tähän!

Hävettää olla suomalainen!

Voi hyvänen aika. Kuinka Tepon kommentit nyt sitten ovat edesauttaneet suomalaisten menestymistä kilpailussa? Kommentointi oli sitä paitsi sangen asiantuntevaa ja tasapuolista.

Nämä henkilöt ovat vastanneet ohjelmiston suunnittelusta ja ovat siis suosineet suomalaisia:

Gustav Djupsjöbacka, puheenjohtaja
Tuija Hakkila
Hamsa Juris
Teppo Koivisto
Juhani Lagerspetz
Matti Raekallio
Margit Rahkonen
Jussi Siirala
Erik T. Tawaststjerna
Hui-Ying Tawaststjerna

Aika jännä että Djupsjöbackan nimi kummittelee täälläkin. Hän on ilmeisesti ollut pääjehuna tässäkin mukana. Myös Teppo Koiviston kommentit radiosta joutuvat uuteen valoon tämän paljastuksen jälkeen.

Ei kai tuolla nyt niin väliä ole. Kyllä nyt sen verran saa vetää kotia päin kunhan tuomarit eivät ole korruptoituneita.

Kyllähän tuo aikamoiselta peliltä vaikuttaa. Järjestäjät ovat oikein preppaamalla prepanneet suomalaiset tähän koitokseen. Ikävä, jos tällä tavalla ruvetaan matkimaan isojen maiden kilpailuja. Eipä suomalaisuuteni nyt paljon kansallistunteita herätä :( Kuka tällaisesta toiminnasta on henkilönä vastuussa?

Katsokaapas miten näitä suomalaispianisteja onkin autettu aika paljon. Saavat aina soittaa samaa ohjelmaa.

Helmi Vesa –kilpailujen ohjelma 2005

Kilpailuohjelmisto
I Yksi Beethovenin sonaatti
II Yksi seuraavista teoksista:
Alfredo Casella: Toccata op. 6
Carl Czerny: Toccata C-duuri op. 92
Claude Debussy: Toccata (Pour le piano)
Einar Englund : Introduzione e toccata
Goffredo Petrassi: Toccata
Sergei Prokofjev Toccata C-duuri op. 11
Françis Poulenc: Toccata op. 48
Maurice Ravel: Toccata (Le tombeau de Couperin)
Robert Schumann: Toccata C-duuri op. 7
Camille Saint-Saëns: Toccata op. 111 nro 6
III Yksi Chopinin etydi

Jyväskylän pianokilpailujen ohjelma 2007

I erä
1) J.S. Bachin preludi ja fuuga.
2) Yksi teos, jonka on säveltänyt Dussek, Haydn, Clementi, Mozart, Beethoven, Hummel tai Schubert. Teoksen kesto tulee olla vähintään kymmenen minuuttia.
3) Kaksi etydiä, yksi molemmista seuraavista ryhmistä
a. Chopin, Liszt, Alkan, Saint-Saëns, Rahmaninov, Skrjabin. TÄMÄN RYHMÄN ETYDIN VOI KORVATA CZERNYN TAI SCHUMANNIN TOCCATALLA.
b. 1900-luvulla sävelletty etydi, poislukien Skrjabin ja Rahmaninov. TÄMÄN RYHMÄN ETYDIN VOI KORVATA DEBUSSYN, RAVELIN TAI PROKOFJEVIN TOCCATALLA.
I erän ohjelman keston tulee olla 25 - 30 minuuttia.
II erä
1) Vapaavalintainen ohjelma vuonna 1960 tai sen jälkeen sävellettyä musiikkia
2) Jokin seuraavista vaihtoehdoista, kesto vähintään 5 minuuttia
a) Sibelius-ohjelma
b) Ilmari Hannikainen �ohjelma
c) Schumann: Kinderszenen, osia
d) Bartok: For Children, osia
e) Prokofjev: For Children, osia
3) Vapaavalintainen ohjelma
II erän ohjelman keston tulee olla 45 - 60 minuuttia.
Finaali
soitetaan Jyväskylä Sinfonian kanssa. Finaaliin tulee valita jokin seuraavista konsertoista:
Mozart: KV 467
Beethoven: Nro 3
Chopin: Nro 1
Grieg
Tshaikovski: Nro 1
Ravel: G-duuri
Ilmari Hannikainen: b-molli, op. 7

Maj Lind 2007 ohjelma

Alkuerä 25. – 29.5.2007
Alkukilpailuun hyväksytään korkeintaan 40 osanottajaa.
Ohjelma:
1) J.S. Bachin preludi ja fuuga. Tämän lisäksi kilpailija voi soittaa muutakin ennen vuotta 1750 sävellettyä musiikkia.
2) Yksi teos, jonka on säveltänyt Dussek, Haydn, Clementi, Mozart, Beethoven, Hummel tai Schubert. Teoksen kesto tulee olla vähintään kymmenen minuuttia.
3) Kolme etydiä, yksi jokaisesta seuraavista kolmesta ryhmästä
a. Chopin
b. Liszt, Alkan, Saint-Saëns, Rahmaninov, Skrjabin. TÄMÄN RYHMÄN ETYDIN VOI KORVATA CZERNYN TAI SCHUMANNIN TOCCATALLA.
c. 1900-luvulla sävelletty etydi, poislukien Skrjabin ja Rahmaninov. TÄMÄN RYHMÄN ETYDIN VOI KORVATA DEBUSSYN, RAVELIN TAI PROKOFJEVIN TOCCATALLA.
4) Vapaavalintainen ohjelma vuonna 1960 tai sen jälkeen sävellettyä musiikkia
Alkuerän ohjelman kesto on korkeintaan 45 minuuttia.

Välierä 31.5. – 1.6.2007
Välikilpailuun hyväksytään korkeintaan 14 osanottajaa.
Ohjelma:
1) Joko
a) kilpailua varten tilattu Lauri Kilpiön, Joonas Pohjosen tai Lotta Wennäkosken teos (kesto n. 10 min.)
tai
b) kilpailijan oma sävellys (kesto n. 10 min.)
tai
c) korkeintaan 10 min. kestävä improvisaatio teemasta, joka annetaan kilpailijalle 20 min. ennen esitystä
2) Sibelius-ohjelma, kesto vähintään 5 min.
3) Vapaavalintainen ohjelma
Välierän ohjelman kesto on korkeintaan 60 minuuttia. Tilausteokset lähetetään kilpailuun hyväksytyille 24.3.2007 mennessä.

Loppukilpailu 3.6. ja 6.-7.6.2007
Loppukilpailuun hyväksytään 6 osanottajaa.
Ohjelma
1) Jokin seuraavista pianotrioista: Beethoven op. 70 nro 1 Geistertrio, Brahms c-molli op. 101, Ravel, Shostakovitsh nro 2 e-molli
2) Jokin seuraavista konsertoista:
Bartók nro 2 tai 3, Beethoven nro 3, 4 tai 5, Brahms nro 1 tai 2, Chopin nro 1 tai 2, Englund nro 1, Grieg, Liszt nro 1 tai 2, Prokofjev nro 2 tai 3, Rahmaninov nro 2 tai 3, Ravel G-duuri tai Konsertto vasemmalle kädelle, Saint-Saëns nro 2, Schumann a-molli, Tshaikovski nro 1

Huomatkaapa miten tuolla on, että kaikki voi aina korvata samoilla toccatoilla ja samat etydit ja konsertot. Eikös vähän tunnu kotiinpäin vedolta? Huomaa että tosiaan on pedattu kaikki valmiiksi.

Roopelle pedattiin tuo finaalipaikka täysillä. Ensin samat toccatat ja etydit kuultiin kuulemma Akatemian sisäisissä pianotutkinnoissa, sitten Jyväskylän finaalissa oli juuri Tsaikovski ja muitakin konserttoja pakollisina.Ja nyt sitten laitetaan nuori mies kakkossijalle tällaisten järjestelyjen takia. Se siitä suomalaisten rehellisyydestä! Ketkä tämän takana ovat?

harva VOI enää vanhempana soittaa noin... Eri mieltä olin kyllä tuloksista.

Roopea syytetään aiheettomasti liiasta moukaroinnista kisassa. Bergin sonaatti ja Shostan trio olivat kaukana siitä. On sitä paitsi mahtavaa, että kisan nuorin on samalla kisan paras kamarimuusikko - eikö se jo kerro teille "moukaripianismin" vastustajat jotakin?

Hienoa, ettei Roope soittanut ns. liian siististi vaan pisti itsensä kokonaan likoon vaikka menikin Tsaikkarissa välillä metikköön. Lavalla ei ollut pelkkää menoa ja meininkiä vaan myös täyttä musiikkia. Harva uskaltaa enää vanhempana soittaa noin!

Kyse on pianokilpailusta, jonne on ollut ikäraja ja ennakkokarsinta. Kun on valittu, pitää kilpailijoita arvioida samoilla kriteereillä. Jos kriteerit eivät ole samat kaikille on puhe kilpailusta turha. Sama kuin pikajuoksussa nopein ei voittaisikaan! Djupsjöbackan kommentti tuomariston puheenjohtajana on paljonpuhuva: on pedattu Gröndahlia kilpailun nuorimpana. Samalla on melkein nimeltä mainiten todellä törkeästi mollattu vanhinta osallistujaa. Joka sentään on voittanut useita kilpailuita.

Täydellä vapaudella voi rajoittaa osallistujien iän vaikka 25:n jos kerran halutaan nuorempien uraa edistää. Vai olisko ollut uhka, että ulkomaalaisia ei olisi saatu mukaan...Ja kummallista, että niin monilla virheillä päästään kilpailussa palkintosijoille

Kaikkein vastenmielisin piirre ns. länsimaisen taidemusiikin toimijoiden piirissä on härski ja perusteeton ikäsyrjintä. Tätä musiikkieliitin portinvartijoiden selkäytimiin syvästi juurtunutta älyllistä ja moraalista rappeutumaa edusti sekä Gustav Djupsjöbackan kommentti Helsingin sanomissa että tietenkin tuomariston toiminta, jota Djupsjöbacka tuomariston puheenjohtajan ominaisuudessa naivin auliisti medialle valotti.

Musiikkikilpailujen uskottavuudelle on tuhoisaa, jos kilpailijoita arvioidaan kaksoisstandardein: nuoria lempeän kannustavasti ja varttuneempia kyynisesti ja pahansuovasti. Kilpailuissa tulee jokaisen soittajan kohdalla arvioida ainoastaan sitä, miten syvästi hän on soittamansa musiikin ymmärtänyt ja sisäistänyt sekä sitä, miten hyvin hän sen kykenee kuulijoille välittämään. Vain siinä tapauksessa, että nuori muusikko osoittaa suurempaa musikaalisuutta ja kypsyyttä muusikkona, on oikeutettua sijoittaa hänet paremmalle sijalle kuin varttuneempi. On törkeää jättää iäkkäämpi muusikko huonommalle sijalle pelkästään siksi, että hänellä on enemmän ikää. Missä muualla yhteiskunnassa tällainen ikäsyrjintä on legitiimiä työmahdollisuuksia jaettaessa? Kuinka kauan sitä siedetään taidemusiikin piirissä?

Ikäluokkakilpailut järjestettäköön erikseen niin alhaisin ikärajoin kuin parhaaksi katsotaan.

Eipä antanut Djupsjöbacka hääviä kuvaa omasta sen paremmin kuin muunkaan tuomariston arvostelukyvystä tuodessaan avoimesti oman ikärasisminsa mediassa esiin. Rehellisyys on ainoa asia josta pisteitä voi puheenjohtajalle antaa.

Mukavaa on huomata, että klasarikilpailua näin intensiivisesti seurataan ja kommentoidaan. :)

Minulta meni kilpailut ihan ohi, kuulin vain viimeisen esityksen eli tämän Gulyakin Rahmaninovin. Jälkeenpäin kuuntelin täältä sivuilta muita finalisteja. Tulin Guliyakin soitosta lähinnä hyvin vihaiseksi ja hämmentyneeksi. Arvelin hänen kuitenkin voittavan. Edellisessäkin kilpailussa vaikein konsertto + paljon ääntä -yhdistelmä toi voiton. En ymmärrä, miten pianon profiili on tullut tällaiseksi. Minusta äänimassassa itsessään ei ole mitään kuultavaa.

Muista finalisteista korvaani miellyttävänä jäi tämä Violetta. Mitä tulee lausuntoon Zahharenkovan iästä, minusta kilpailuun tullaan näyttämään taitoja eikä olemaan jonkin ikäisiä. Näin se ei kuitenkaan ilmeisesti mene.

Jaa, autenttisuudella kyllä tarkoitetaan yleensä jotain vähän muutakin. Jos nyt luonnollisuuden synonyymiksi sen kuitenkin käsität, niin korelainen saattoi olla ihan mukiinmenevä tässä suhteessa, mutta valitettavasti kun on kilpailu kysymyksessä ja muihin vertaillaan, moni muu oli paljon parempi.

Synonyymi autenttisuudelle ja mielestäni Yoonjung tavoitti sen soittaessaan niin Chopinia kuin Lisztia. Valitettavasti en kuullut kaikkia alku ja välierä suorituksia joten tiedä olivatko henkitorvet mahdollisesti tukossakin jossain vaiheessa mutta ainakin viimeksi mainittuihin Han puhalsi eloa kiitettävästi

Muuten palkintosijat voi varmaan hyväksyä näin, mutta en käsitä Irinan kohtelua! G. Djupsjöbacka sanoi Hesarin haastattelun mukaan, että tämän ikää oli pohdittu ja jälleen kerran toistettiin, että jos ei ole kolmekymppiseksi mennessä luonut uraa, ei se siitä enää urkenekaan. Eli ajatteliko tuomaristo tässä kohtaa nin, että kun ei 31-vuotiaalla ole merkittävää uraa takanaan niin emme mekään sitä sitten edesauta vaikka hän soittaisi miten! Irinan soitto oli kuitenkin aivan toiselta planeetalta korealaiseen verrattuna, joten oli aika sikamaista jättää hänet kuudenneksi. Ensi kerralla olisi hyvä kirjata sääntöihin, että yli 30-vuotiaille ikä katsotaan rasitteeksi. Tai sitten yksinkertaisesti laittaa kilpailun ikäraja siihen 30 vuoteen.

Kuka on puhunut kikkailusta? Hankaluus näistä asioista keskuteltaessa onkin juuri se, että kun joku soittaa niin että se sytyttää, on mahdotonta absoluuttisesti kuvailla, mistä se johtuu. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni vaikkapa Violetta K. (vai H?!) Niin sydämellistä ja luonnollisesti hengittävää musisointia, ei yhtään opitun kuuloista vaan kulunutta ilmaisua käyttääkseni, kuin musiikki syntyisi siinä hetkessä.

Sanotaanpa että kuuntelemme peräkkäin kaksi aivan yhtä "autenttista", mallikelpoisesti ja virheettömästi soitettua Beethoven-esitystä: toinen saattaa silti inspiroida valtavasti ja toinen on tylsääkin tylsempi. Ei yleisesti hyväksytty oikeaoppisuus valitettavasti vielä riitä kun persoonallisuuksiakin on tarjolla.

P.S. Ja saattoihan Yoonjungin esityksestä haltioitua vaikka kuinka, jos kuuli Lisztin 1. konserton ensimmäisen kerran elämässään...

Luulenpa että teoksen säveltäjä kuullessaan Yoonjungin esityksen olisi hyvinkin saattanut sanoa että.. hyvä, juuri näin olen sen tarkoittanutkin olevan. Epäilisin että juuri näin ajattelee myös keskiverto konsertissa kävijä. Jos illan ohjelma lupaa vaikkapa Beethovenia niin siltä odotetaan ei enempää eikä vähempää kuin autenttista Beethoven soittoa. Kaikki muu sen päälle rakennettu kikkailu ei palvele enää kuluttujan etuja. Neuvoisinkin kaikkia sellaiseen pyrkiviä käyttämään tuon ajan johonkin kansantaloudellisesti paljon hyödyllisempään toimintaan kuten vaikkapa lasten hoitoon.

Jos painotetaan koko kilpailua eli kaikkia eriä, niin MINUN (ei ehkä sinun) mielestäni oikeutetumpi ratkaisu olisi ollut:

Don't take this too seriously!

Sijojen 2-4 välillä en ole itsekään niin varma järjestyksestä. Riippuu mitä painotetaan...

1. Sofya
2. Irina
3. Marko
4. Violetta
5. Roope
6. Yoonjung

Ehkä se taikasana onkin juuri tuo "oppilas". Lisztissä ei ollut moitteen sijaa, se oli mallikelpoinen, mutta ei pelkkä siisti soitto vielä taiteilijaa tee. Eivätkä vastaavasti muutamat hudit pilaa muuten mukaansatempaavaa esitystä.

mielestäni hän (Han) on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle näissä keskusteluissa. En tiedä kuuntelinko kyseistä konserttoa tulpat korvilla kun en löytänyt siitä juurikaan moitteelle sijaa toisin kuin muiden esitysten kohdalla joissa kaikissa joutui enemmän tai vähemmän väistelemään lavalta kantautuneita roiskeita. Jotenkin niin tyypillistä että sitten kun joku oikeesti hanskaa homman niin on pakko viitata joihinkin mystisiin sisäisiin voimiin (epäpuhtauksiin) jotka jäi kuulematta kun ei muutakaan voi. Faktahan on että Han on jokaisen opettajan toiveoppilas nr 1. Parempaa ei saada voi

Mikä siinä maskuliinisuudessa niin viehättää? Entä mitä luulette, olisiko Roope saanut toista palkintoaan esim. Ravelin konsertolla?

Aika hölmö tuo edellinen kommentti. "Kihara tukka hulmuten". Tyypillinen suomalainen asenne. Soitolla ei väliä kunhan lavalla on liikettä ja "meininkiä". Pianon moukaroiminen ei ainakaaan minua lumonnut.

En muuten yhtään ihmettele miksi Roope nousi äänestyksen suosikiksi. Siinä on vetoava, persoonallinen, riskejä kaihtamaton nuorukainen, joka kihara tukka hulmuten tarttuu maskuliinisesti pianon kimppuun. Olé! Yleisö hurmaantuu täysin eivätkä virheet tai negatiiviset puoletkaan silloin kiinnosta. Go Roope! Pidä vain jäitä hatussa ja kehity lisää. Onnea palkinnosta!

Annetaan jokaisen lentää lentokentillään. Toivottavasti kukaan ei ole kateellinen siitä asiasta (tai siitä että ei pääse lentämään - siitäkö on kyse?).
Vaikka itse otankin riskin, kommentit kertovat usein jotakin vain kommentoijasta itsestään.

Kuulkaa, kuinka mestari sen itse soittaa. Sen vertaista toista et mistään sa saa...

RCA:lta löytyy kaikki Rahmaninovin Pianokonsertot säveltäjän itsensä levyttäminä.

Tätä minä en kestä näissä nettikeskusteluissa, että aina joku teini aloittaa kanssakeskustelijoiden alatyylisen parjaamisen! Yle voisi hoitaa nyt homman kotiin ja poistaa tuon "kärkikolmikko oikea" -kirjoituksen tai ainakin hieman käsitellä tekstiä!

On jollakin tavalla ymmärrettävää, että Gulyak on voittaja, mutta useinhan on niin, että pitkän ja merkittävän uran sekä taiteilijapiirien arvostuksen hankkiikin joku kilpailu(i)ssa toiseksi tai kolmanneksi sijoittunut. Gulyakin on löydettävä soittoonsa jotakin puhuttelevuutta pärjätäkseen sittenkin kun kilpailujen aika on ohi. Ei hän pelkillä sirkustempuilla jaksa ketään ikuisesti kiinnostaa, sillä kuten joku jo sanoikin, aina tulee uusia tekniikkataitureita.

Minäpä kerron edelliselle kirjoittajalle: luultavasti tylsistymisesi oli Gulyakin, ei suinkaan Rahmaninovin vika. Parhaimmillaan tämä konsertto koskettaa ja kunnolla sittenkin (sehän on ihanaa musiikkia jos vain ehtii kuulla mitä soitetaan), mutta minussa eivät pelkkä soittotekninen taituruus ja huippunopeat tempot saaneet mitään liikahdusta aikaiseksi. Ehkä tämä johtuu siitä, että Gulyak ei tehnyt kummoista vaikutusta myöskään muissa erissä. Etenkin alkuerä oli kauhea, taiturillista toki. Välillä tuntuu, että jotain muutakin hänessä olisi kuin nopeat näpit, mutta heti seuraavassa hetkessä saa pettyä.

miten joku voi tulla verranneeksi Sofya Gulyakia studiopoppariin. Kirjoittaja taitaa itse olla joku massapopin kuuntelija, joka ei tunnista musiikkia roskasta.

Ja vielä tylsistyy Rahmaninovin upeasta konsertosta. Tyyppi on joko lyönyt päänsä pahasti tai muuten vain sairas. Kärkikolmikko oli oikea. Ei sitä ketään voi kiistää.

On tietenkin epäreilua kommentoida mitään, kun ei ole kuullut kuin finaalisuoritukset, mutta siitäkin huolimatta: se, että kärkikolmikko ei muodostunut Violettasta, Irinasta ja Markosta, on ainakin pieni "skandaali".

Violetta nousi kaiken maallisen ja käsitteelisen yläpuolelle, Irina oli poikkeuksellisen hienostunut ja herkkävaistoinen chopinisti, ja Marko otti lavan ja tilan haltuunsa heti ensioktaaveista lähtien!

Sofya oli kyllä "täydellinen", mutta niin on monen studiopopparinkin tuotanto "täydellistä". En tosin tiedä, oliko tylsistymiseni enemmän Rahmaninovin, vaiko Gulyakin vika?...