Iltaryhmä huipensi kamarimusiikkifinaalin

Kamarimusiikkifinaalin jälkimmäisessä ryhmässä kuultiin todella hienoa soittoa. Uskallanpa sanoa, että kokonaisvaikutelma oli kauttaaltaan tasokkaampi kuin aiemmassa ryhmässä.

Yoonjung Han palasi huipputasolle välierän notkahduksen jälkeen. Brahmsin trio op. 101 alkoi heti intensiivisesti ja yhtenäisesti. Viulisti Annemarie Åström ja sellisti Markus Hohti lähtivät musisoimaan kokonaisvaltaisesti ja tulkinta oli todella upea. Esitys oli mahtava yhdistelmä lämpöä, voimaa ja lyyrisyyttä. Han osasi balansoida soittonsa niin, että jousisoittimet kuuluivat, mutta ei toisaalta säästellyt lainkaan suuria fortissimosävyjäkään. Soitto oli lisäksi puhdasta. Uskallanpa veikata, että Han on esittänyt tätä teosta ennenkin. Esitys oli niin käsittämättömän valmiinoloinen. Näin hyvää Brahmsin kamarimusiikkiteoksen esitystä en muista konsertissa kuulleeni.

On vaikea sanoa, kumpiko oli kamarimusiikkifinaalin paras pianisti, Yoonjung Han vai Roope Gröndahl. On nimittäin hankala vertailla paitsi esityksiä niin myös Brahmsin ja Shostakovitshin trioja keskenään. Ne ovat hyvin erilaisia teoksia ja vaativat esittäjiltä erilaisia asioita. Joka tapauksessa Roope teki kilpailun tähänastisesti parhaan esityksensä. Shostakovitshin triossa nro 2 op. 67 oli kaikki kohdallaan. Balanssi toimi loistavasti ja tulkinta oli fokusoitunut ja selkeä. Lisäksi Roopen soitossa oli sitä mystiikkaa, joka kutsui jousisoittajat, viulisti Reeta Maalismaan ja sellisti Joel Laakson, mukaan tekemään jokaisesta hetkestä ainutlaatuisen. Roopella oli Yoonjung Hanin lailla hallussaan taito antaa tilaa jousisoittajien repliikeille ja toisaalta siekailematta osoittaa brutaalia voimaa siellä, mihin se kuuluu. Teoksen finaalin klezmer-karaktäärit olivat maanisia ja agogiikka toimi aivan uskomattoman hyvin. Huipennus oli jylisevä ja loppu oikealla tavalla arvoituksellinen. Ravisteleva esitys kertakaikkiaan!

Violetta Khachikian oli valinnut soitettavakseen Brahmsin trion op. 101. Jälleen kävi ilmi, miten hienostunut muusikko hän on. Varsinkin teoksen toinen osa sai kuulijan sulamaan tuoliinsa. Upeaa melodiankäsittelyä! Myös kolmannessa osassa Khachikian osoitti taitojaan pitkien kaarrosten muotoilussa. Kuitenkin hänen soittonsa kuulosti varsinkin ääriosissa liian sordinoidulta. Tuntui, että hän meni kamarimusiikillisuudessaan toiseen ääripäähän, antoi jousille jo niin paljon tilaa, että pianotekstuurin voimakkaammatkin kohdat olivat hieman liian kontrolloituja ja hiljaisia. Varovaisuus leimasi soittoa hieman muutenkin. Olisikohan tämä teos jäänyt hänellä vähimmälle harjoittelulle? Kaikesta huolimatta hänen kykynsä "tarttua" jousisoittajien sointiin ja johdattaa musiikkia tapahtumasta toiseen olivat niin hienoja, että esitys nousi parhaiden joukkoon kamarimusiikkifinaalissa.

Olipa mielenkiintoista huomata miten asetelmat muuttuivat taas tämän erän aikana. Taas hieman eri soittajat nousivat muita korkeammalle. Tuomaristolla on aikamoinen soppa selvitettävänään, kun heidän täytyy tuomita samaan aikaan kamarimusiikkifinaaliesitys ja konserttoesitys ja vieläpä suhteuttaa kaikki aiempien erien suorituksiin. Soittajien laittaminen paremmuusjärjestykseen kun tuntuu vain vaikeutuvan. Odotanpa innolla konserttoesityksiä!

Risto-Matti Marin