Kilpailijat valitsevat kolmesta soittimesta kilpailuinstrumenttinsa

Maj Lind -pianokilpailun osanottajat valitsevat kilpailussa käyttämänsä soittimen saliharjoituksensa yhteydessä. Paikalla on kolme soitinta, joita kävimme kommentaattorikollegani Jukka Nykäsen kanssa kokeilemassa tänään. Soittimet ovat:

1. Sibelius-Akatemian oma Steinway & Sons D -flyygeli
2. F-musiikilta vuokrattu Steinway & Sons D -flyygeli
3. Hellas-pianon sponsoroima Bösendorfer-flyygeli

Minulle ennestään tuttuja soittimia olivat molemmat Steinwayt. Sibelius-Akatemian soitin ei ole aivan parhaassa terässä. Se on jo pitkään kaivannut kunnon huoltoa. Yksittäiset äänet kuulostavat voimakkaissa nyansseissa teräviltä ja kosketukseen on vaikea saada kontrollia. Voimakkaasti soitettuna ääni menee helposti "tukkoon", eli soitosta on vaikea saada selvää. Lisäksi soitin tuntuu hieman jähmeältä. Soittimen puutteista huolimatta taitava soittaja voi saada siitä kauniin äänen. Tämän osoitti esimerkiksi venäläispianisti Grigory Sokolov edellisessä konsertissaan kevättalvella.

F-musiikin Steinway on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin Akatemian oma soitin. Instrumentilla on helppo erotella sävelet toisistaan ja se tuntuu myös soinnillisesti tasaisemmalta. Itseasiassa ainoa pieni miinus mitä pystyn keksimään on, että soittimen sointi on ehkä hieman yksiulotteisempi kuin aivan parhaissa Steinway-soittimissa, joihin olen törmännyt. Joka tapauksessa kyseessä on todella hyvä soitin. Selkeä suosikkini näistä kolmesta.

Hellas-pianon kilpailua varten sponsoroima Bösendorfer erottuu joukosta monella tavalla. Kyseessä on Steinwayn ohella toinen hyvin arvostettu ja perinteikäs pianomerkki. Bösendorferin sointi eroaa selvästi Steinwayn äänestä. Tämän huomasi varsinkin soittamalla bassokoskettimilta. Ääni oli hyvin pehmeä ja yhtä aikaa hieman nasaali. Kosketus on myös sangen raskas. Ero Steinway-soittimiin ei ole laadullinen. Bösendorfer ei ole yrittänytkään jäljitellä Steinwayn ääntä, vaan kyseessä on pianonvalmistajan oma sointifilosofia. Viime kerralla Maj Lind kilpailuissa vain pari pianistia valitsi Bösendorferin. Voisin kuvitella, että myös nyt soittimen valitsevat vain harvat. Niin soittajien kuin nykykuulijoidenkin korvat ovat tottuneet Steinwayn sointiin.

Mielenkiintoista katsoa kuinka moni kilpailijoista valitsee oman suosikkini, F-musiikin Steinwayn. Enpä hämmästyisi, jos siitä tulisi kilpailun suosituin soitin.

Risto-Matti Marin