|
 |
|||
   |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
 |
|
 |
 |
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
|
9.10.
klo 22.25 "JOS" Persoonallisuushäiriö – ei yksin Auervaaran tai Stalinin ongelma. Mistä tunnistamme heidän sukulaissielunsa tänään? Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, sen ilmenemisestä ja vaikutuksista ympäristöön sekä häiriöisen lähipiiriin olivat keskustelemassa psykologian professori Markku Ojanen Tampereen yliopistosta, Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoanalyytikko Gustav Schulman, asianajaja, varatuomari Markku Salo, Narsistien uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Marketta Joutsiniemi sekä erityisopettaja Jarmo Lehtonen.
Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus. Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan. Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä. Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon. Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut. Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö. Usein karismaattiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat persoonallisuushäiriöisiä. Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri. Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen. Ongelmana on usein se, että uhrit sairastuvat, mutta häiriöiset porskuttavat eteenpäin. Ongelmakenttä on uhrien suhteen laaja, heitä on enemmän kuin persoonallisuushäiriöisiä, koska harvalla heistä on vain yksi uhri. Tyypillistä narsismihäiriöisten uhreille on, että he ovat kokeneet sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Uhrit kärsivät yleensä voimakkaista ja perusteettomista syyllisyydentunteista. Narsismihäiriöinen aiheuttaa ympärilleen stressitilan oli kysymys sitten perhe- tai työyhteisöstä ja aiheuttaa uhreilleen fyysistä ja psyykkistä pahoinvointia. Kaikesta tästä voi seurata vuosia kestäviä ja yhteiskunnalle kalliiksi tulevia toipumisprosesseja. Suomeen on vastikään perustettu narsistien uhreille oma tukijärjestö Narsistien uhrien tuki ry, johon voi liittyä jäseneksi. Lisää tietoa yhdistyksen toiminnasta löytyy heidän nettisivuiltaan osoitteesta http://www.narsistienuhrientuki.info/. Lähteet ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta: Fromm, Erich: Tuhoava ihminen. Jyväskylä 1976. Hare, Robert: Ilman omatuntoa. Helsinki 2004. Hintikka, Jukka: Narsistin muotokuva. Mielenterveys –lehti 3/2004. Huopainen, Hilkka: Don Juan varhaisten kehitysvaiheidensa valossa. Teoksessa Salattu seksuaalisuus. Juva 1989 Jabe, Marjatta: Minävaurioinen johtaja kerää hännystelijöitä. Fakta –lehti 9/2003. Mäkelä, Raimo: Naamiona terve mieli. Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen? Hämeenlinna 2002. Ojanen,
Markku: Mikä minä on? Minän rakenne, kehitys,
häiriöt ja eheytyminen. Tampere 1994. Roos, Esa: Mitä on rakkaus. Teoksessa Rakkaus, toive, todellisuus. Yliopistopaino. Schulman, Gustav: Narsistisen häiriön hoito. Suomen Lääkärilehti 19/2004. Schulman, Gustav: Narsistisesti vaikea potilas. Teoksessa Näkemisestä näkemiseen. Therapeia-säätiö, 2002. |
|
