M A R K K U   P Ö L Ö N E N   s. 1957 Enossa, elokuvaohjaaja Markun lapsuuteen kuuluvat tanssilavat, tango, heinäpellot ja tukin uitto. Eino Grönin Sä kuulut päivään jokaiseen (1966) kaikui veden yli Uimaharjun tanssilavalta. Suomen oli vallannut tangobuumi. Kun Markku itse pääsi tanssilavoille, siellä soi jo Delilah (1968) ja Tapani Kansa hämmästytti punaisessa samttipuvussaan. Heinätyöt keskeytettiin, kun radiosta tuli Pekka Lipposen & Kalle Kustaa Korkin seikkailut. Radio-ohjelmat, mm. Keijo Kompan lukeman Tarzanin Markku muistaa nähneensä "väreissä". Markun kotitalossa Pielisen rannalla elettiin vielä 60-luvulla omavaraistaloudessa. Pullamössö, penkkivelli ja leipäressu olivat lasten suosikkeja. Purkkilihaa käytettiin paljon, koska se säilyi - sähköt tulivat Markun kotitaloon vasta 1971. Ensimmäinen haistettu ja maistettu alkoholijuoma oli Jaloviina, jota Markun ukki piti kirjahyllyssä lääkkeenä. Eno oli 70-luvulla itsemurha-, sydäntauti- ja väkivaltatilastojen kärjessä. Mikko Niskasen Kahdeksan Surmanluotia (1972) järkytti koko kylän. Markku lähti opiskelemaan Helsinkiin, mutta kotipaikkakunnalta tuli jatkuvasti uutisia, että joku tuttu oli tehnyt itsemurhan. Markku pohtii suomalaisen maaseudun hävittämistä, kyläyhteisön muuttumista, sosiaaliavun tuloa, rakennemuutosta, sitä mitä sota teki Suomelle. Mikä vaivasi sukupolvea, joiden vanhemmat olivat käyneet sodan?	Markku Pölönen   M E N U   Jaloviinaa   Pullamössöä (hyvin vähän kahvia,   enempi maitoa ja pullaa)   Lihakeitto (purkkilihasta)