Kolmas valtakunta vieraana 4/5. Oikeat kouluun ja väärät leiriin ”On ylipäällikön 75-vuotispäivä, ja yleisesti tiedetään, että jotakin sensaatiomaista on sen johdosta tapahtunut. Mutta mitä, kyselevät kaikki.” Olavi Paavolainen, 4.6.1942, Helsinki. Suomi aloitti vuonna 1941 Itä-Karjalan etnisen puhdistamisen venäläisistä. Miehitysalueelle jääneet siviilit jaettiin kahteen ryhmään: kansallisiin ja epäkansallisiin. Ajatuksen oppimestari, valtakunnankansleri Aadolf Hitler, vieraili Mannerheimin syntymäpäivillä 4.6. 1942. Tuolloin ei puhuttu ideologisista kysymyksistä, vaan Neuvostoliiton armeijan käsittämättömästä vahvuudesta. Asiasta, joka salattiin Suomen kansalta. Suomi oli suurimmillaan ja kirjailija Olavi Paavolainen pääsi toistamiseen kiertelemään rakastamaansa Aunukseen. Vaikutuksen häneen teki suomalaisten nuorten naisopettajien rohkeus asettua syrjäkylille. Itä-Karjalan kansakouluihin haki 630 opettajaa, joista 130 valittiin. Imatralainen Mirja Nikkanen tuli ensimmäisten joukossa vuonna 1941 Utjärvelle– ja lähti pois viimeisessä ryhmässä vuonna 1944. Hänen oppilaansa muistavat yhä koulun lauluja: Paavolaiselle aluksi kalevalaisen unelman täyttymykseltä tuntunut Aunus harmaasilmä oli nyt miehitysarmeijan harmaa. –Ovatko keskitysleirit tarpeen meilläkin ?, Paavolainen mietiskeli. Kun suomensukuisia lapsia ruokittiin ja heille opetettiin uutta pääkaupunkia: Helsinkiä, koottiin venäläiset lapset piikkilankojen taakse leireihin. Ankarissa olosuhteissa tuhansia leiriläistä kuoli. Lapsivankina ollut Lenina Makejeva muistelee, kuinka kaikki pienimmätkin rikkaruohon idut syötiin ravinnoksi. Lapsuutensa menettäneet ovat hakeneet tuloksetta korvausta Suomen valtiolta. Suomen sotilaat hurvittelivat Karhumäessä, kun Saksan voima ehtyi Stalingradissa. Suomen kohtalonhetket lähestyivät. Jakson kuvauspaikkoja Karjalan tasavallassa Venäjällä: Kolatselkä, Aunuksenkaupunki, Kuujärvi, Utjärvi, Petroskoi, Karhumäki [Takaisin]	Kartta isompana