Lauantai 2.2., Islamabad. Lähtö kohti pakolaisleiriä

Tikke (eli Kristiina Tuura) on löytynyt! Kuvaajamme Anne Juntunen onnistui suostuttelemaan erään Elviksen näköisen lentoyhtiövirkailijan muuttamaan Lontoossa viruvan Tiken lipun Pakistanista käsin. Saimme juuri tekstiviestin Etelä-Pakistanista Karachista, jonne Tikke on päässyt.

Tänä iltana kohtaamme kaikki Peshawarin kaupungissa - inshallah ("jos luoja suo", kuten täällä koko ajan sanotaan). Myös Pakistan Airlinesin lennoilla kuulutetaan mm. "laskeudumme inshallah hetken kuluttua, kiinnittäkää turvavyönne". Ryhmämme ei kyseenalaista Jumalan kaikkivoipaisuutta, mutta mielestämme lentokoneen ohjaaminen on pilotin tehtävä.

Olemme siis matkalla Islamabadista luoteeseen Peshawarin vanhaan kulttuurikaupunkiin, joka tulee olemaan varsinaisena asemapaikkanamme seuraavan kuukauden ajan. Yritämme päästä perille ennen kello kuuden pimeää, koska tie kuuluu maailman liikennetapaturmatilastojen kärkeen.

Lounaamme tänään on paikallinen pikaruoka Samosa (kasvis- tai lihatäytteinen rasvassa herkulliseksi paistettu leipätasku). Ostimme sen kadunvarrelta, koska mottomme on tänään: "parempi saada vatsatauti nyt, kuin suorien tv-lähetysten aikaan kahden viikon kuluttua".

Tapasimme ennen lähtöämme Pakistanin Suomen suurlähettilään Kaija Iladerin hänen Islamabadin virka-asunnossaan. Kaijan mukaan Pakistanin tiedotusvälineet ovat jo unohtaneet Afganistan-uutisoinnin, kuten suomalainenkin lehdistö, vaikka tosiasiassa sotatoimet eivät ole sen kummemmin naapurimaassa laantuneet.

Vielä muutama kuukausi sitten Islamabissa, Peshawarissa ja Quettassa oli tuhatpäin toimittajia kaikkialta maailmasta odottamassa Yhdysvaltain iskuja. Taleban ei päästänyt yhtään toimittajaa Afganistanin puolelle, mutta uutiskuvaa oli saatava maailman katastrofinälkäiselle tv-yleisölle. "Siihen aikaan oli sopivaa rahasummaa vastaan ostettavissa niin Musharrafin kuin Bushinkin vastaisia mielenosoituksia", totesi Kaija.

Aram Aflatuni, Islamabad

» Takaisin