Uudelleen Shilan perheen luona

Edellisellä kerralla vieraillessamme tuli ymmärrettyä väärin uuden vauvan nimi. Se ei ole Sweeta kuten viimeksi kirjoitin (sensijaan naapurin nuorimman nimi on Sweeta). Perheessä on ehdolla tyttärelle kolme eri nimeä. Mikä sinusta olisi kaunein? Nimet ovat: 1. Zainab, 2. Shamila, 3. Moqadas.

Veimme Siahmoin ja Shilan perheille teidän lähettämiänne koulutarvikkeita, laukkuja, pehmoleluja ja hiukan vaatteita. Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä ja onnellisia.

Zarifa, Zakia, Shila ja Kainat (vasemmalta oikealle), vuosi sitten otetussa kuvassa.

Kainat ( se pienin tyttö, Shilan perheessä Päivä pakolaisleirissä ohjelmassa) sai elämänsä ensimmäisen lelun, ruskeatukkaisen pienen nuken. Kun äiti ojensi sen hänelle, Kainat kaappasi sen syliinsä ja ajatteli selvästi: tuo on minun, minun, minun!! Hassu sattuma oli että nukella on aivan samanlainen törröttävä tukka kuin Kainatillakin.

Veljet ja naapurin poika saivat kukin oman pienen aasinsa, myyränsä ja nallensa. Oli mukava antaa teidän lahjojanne. Henkilökohtainen lahja jokaiselle oli aivan ihana yllätys lapselle. Ja valitettavasti kuitenkaan ei ole mahdollista antaa kädestä käteen henkilökohtaista lahjaa ja apua maailman jokaiselle pakolaislapselle.

Perheiden isät, äidit ja lapset lähettävät suuret kiitokset lahjoistanne.

Tikke Tuura, 19.2.

(seuraava teksti on kirjoitettu aiemmin, helmikuun alussa)

Korttelin päässä Siahmoin kotoa, vanhassa Jalozaissa tapaamme Shilan perheen. Ja voi mikä yllätys, perheessä on uusi vauva. Viimevuoden nuhanenä lellikki Kainat on jo isosisko. Shila, Sharifa ja Zakia ovat kasvaneet pituutta yhteensä kolmekymmentä senttiä.

Äiti Mai Gul kertoo että heillä kävi onni asumisen suhteen. Perheen isän veli lähti takaisin Afganistaniin ja pyysi heitä muuttamaan taloonsa. Mai Gul odotti vauvaa ja leirillä oli pölyistä ja polttavan kuumaa. Muutto viileään kahden huoneen taloon ja rauhaisaan pihapiiriin oli ihanaa.

Vauva Sweeta on nyt puolivuotias. Hänen silmiensä ympärillä on mustat sorma-viivat. Sweeta näyttää eksoottisesti meikatulta nukelta mutta meille kerrotaan että meikki onkin silmälääkettä.

Shilan perheen toimeentulo ei enää ole pelkkien avustusten varassa. Isä on avannut vaatimattoman kaupan jossa hän myy linssejä, herneitä, pähkinöitä ja muuta kuivaa ruokatavaraa.
- Läksimme leiriltä salaa, aikaisin aamulla. Itse asiassa karkasimme Shamshatoosta. Mutta olemme edelleen siellä kirjoilla, kertoo äiti Mai Gul puolen vuoden takaisesta muutosta.
- Sukulaisemme noutaa meille kuukausittain avustusjauhomme, -öljymme ja linssimme. Ilman tuota avustusta ei kymmenhenkinen perheemme tulisi toimeen.

Viime vuonna tavatessamme Mai Gul kääriytyi visusti huiviinsa ja peitti tarkoin kasvonsa kameran katseelta. Tänä vuonna hän istui iloisena naislauman keskellä ja puhua pulputti raskauksista, synnytyksistä ja naisen elämästä, lainkaan välittämättä siitä, miten kameran silmä häntä katseli. Mitä hänelle on vuoden aikana tapahtunut, täytyypä kysellä seuraavalla kerralla.

Ja miksi taas opettaja Amena, joka ei viime vuonna peittänyt kasvojaan ulkona, kietaisee tänä vuonna huivinsa niin että vain surulliset silmät pilkottavat kankaan kapeasta raosta?

Tikke Tuura

Lue myös:
» Ennen lähtöä kirjoitettu juttu Siahmoista ja Shilan perheestä

» Etusivulle