Shamshatoo, maanantaina 18.2.

Siahmoin vastauksia kysymyksiin

Eilen kävimme Siahmoin luona uudestaan, ja jatkoimme kuvauksia. Siahmoille osoitettuja kysymyksiä oli tullut jo melkoinen nippu - osa netin ja tekstiviestien kautta, osa koululaisilta meidän mukanamme.

Leikkaamme parhaillaan ohjelmaa. Täytyy vain todeta, että kolmen minuutin pätkään ei mahdu kovin montaa asiaa.

Tässä vastauksia joihinkin Siahmoille esitettyihin kysymyksiin, loput valmiissa Iines-ohjelmassa.

- Miltä sinusta tuntuu ja syötkö hyvin?
Siahmoi: Täällä uudessa kotipaikassa, 10 kilometrin päässä entisestä kotileiristämme Shamshatoosta, meillä on työtä ja siis myös tarpeeksi ruokaa.

- Missä päin maailmaa haluaisit asua?
Siahmoi: Haluaisin tietenkin asua kotimaassani, kunhan sinne tulee rauha muutamme sinne.

- Miltä tuntuu asua pakolaisleirissä?
Kuvausryhmä: Nyt Siahmoi ( ja lapset Päivä pakolaisleirissä-ohjelmasta) perheineen asuu Jalozaissa sukulaisten kanssa. Jalozain vanha puoli on niin vanha pakolaisleiri että se on kuin tavallinen kylä. Asuminen Jalozaissa oikeassa savitalossa on kaikkien siellä haastateltujen mielestä parempaa ja lämpimämpää (ja kesäkuumalla viileämpää) kuin teltassa.

- Miltä tuntuu palata sodan runtelemaan kotimaahan?
Siahmoi ja hänen vanhempansa: Jos rauha tulee, sitten lähdemme. Se on kaikkien toive. Mutta vasta sitten kun tiedämme, että on oikea rauha.

- Minkä ikäisenä alatte seurustella?
Kuvausryhmä: Afganistanilaiset nuoret eivät seurustele samalla tavalla kuin länsimaiset nuoret. Vanhemmat valitsevat nuorten tulevan aviopuolison. Naimisiin mentyään nuoripari asuu usein miehen vanhempien luona. Nuori vaimo oppii siinä talon tapoja ja taloustöitä.

Joitakin päiviä sitten tapasin 23-vuotiaan Mariamin. Vanhemmat olivat naittaneet hänet 13-vuotiaana. Nyt hän on seitsemän lapsen äiti.

Mariam on töissä keittäjänä suuressa toimistossa. Hänen vanhin lapsensa, 10-vuotias tytär, hoitaa päivisin nuorempia sisaruksia. Mariamin aviomies on ammatiltaan suutari. Hänen panoksensa perheen elatukseen on leipä jonka hän tuo kotiin joka päivä töistä tullessaan.

Koirista ja lemmikkieläimistä
Useat koululaiset ovat kyselleet leirin lapsilta lemmikkieläimistä. Afganistanilaiset ja pakistanilaiset eivät yleensä pidä koiria kotieläiminä. Shilan perheeseen Jalozaissa on kuitenkin otettu laiha ja arka koiranpentu. Se on meidän vierailumme aikana kytketty narulla kottikärryyn. Koiralla ei vielä ole nimeä - se ei ehkä koskaan saa nimeä, se ei ole tapana täällä.

Shamshatoon pakolaisleirin kujilla pikku luppakorvakilit ovat kaikkien lemmikkejä .

Perheiden pihoilla käyskentelee kanoja ja kukko. Joskus vilahtelee nurkissa kissa. Joillakin perheillä on lampaita, joita pojat paimentavat.

Wagma kertoo että yleinen lemmikki on sirkuttava lintu. Niitä on kaiken värisiä ja eri kokoisia. Ne asustavat puusta tehdyissä häkeissä.

»Takaisin

»Etusivulle