Pianistina sellokilpailuissa

Paulon sellokilpailujen erityispiirre muihin kilpailuihin verrattuna on se, että jo alkuerissä soitetaan laaja ohjelma erilaisia kappaleita. Tällöin myös pianistin rooli on suurempi. Kilpailijat ovat saaneet tuoda oman pianistinsa mukanaan tai soittaa kilpailun tarjoamien teräksenkovien kosketinvelhojen Joonas Pohjosen, Naoko Ichihashin tai Juhani Lagerspetzin kanssa. Tutun pianistin kanssa saa tietysti enemmän harjoitusaikaa ja voi rauhassa hioa tulkintaa, ja suurin osa onkin halunnut tehdä niin.

Tuomas Ylisen pianisti Martti Rautio sai henkilökohtaiset aplodit käytyään kuivaamassa pianon koskettimet edellisen soittajan jäljiltä. Hän kävi erikseen lavalla kappaleiden välissä kuivausreissulla, eikä voinut omien sanojensa mukaan vastustaa kiusausta kumartaa yleisölle. Kilpailijoiden esityksille taputetaan vasta, kun kaikki kappaleet on soitettu. Usein tekisi mieli osoittaa suosiota heti jokaisen kappaleen päätyttyä, hiljaisuus tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta. Ilmeisesti yleisökään ei siis voinut vastustaa kiusausta taputtaa Rautiolle!

Kysyimme Joonas Pohjoselta ja Naoko Ichihashilta heidän kokemuksiaan kilpailupianistina olemisesta. Kummankin mielestä on hyvä, ettei Paulon sellokilpailussa tarvitse soittaa samaa teosta useaan kertaan eri soittajien kanssa. Joskus joutuu tukemaan nuoria kilpailijoita lähes äidillisesti ja rauhoitella, jos soittajat ovat aivan hermona. Hävinneitä nuottejakin on etsitty ja jouduttu välillä lainaamaankin toiselta soittajalta. Joskus kilpailija saattaa hypätä kappaleessa yhtäkkiä väärään paikkaan, ja pianistin pitäisi onnistua löytämään samaan paikkaan mahdollisimman pian. Onneksi näin ei ole tässä kilpailussa käynyt, ja toivotaan ettei käykään. Täytyy vain ihmetellä, miten hienosti pianistimme ovat onnistuneet toteuttamaan sellistien musiikilliset toiveet, kun harjoitusaikaa per soittaja on vain vähäiset pari tuntia!

Katso
Joonas Pohjosen haastattelu
Katso
Naoko Ichihashin haastattelu