YouTube - 2000-luvun Music Television?

Julkaistu To, 11/12/2008 - 12:54
  • Eminem (Kuva: Levy-yhtiön promootiokuva / Universal)
  • "Massamedia on sitä, että sä lösähdät, ja joku viihdyttää sua." - Jotain mitä perinteinen media voi tarjota, ja jotain, minkä puuttuminen YouTubesta tekee siitä niin suositun.

Musiikkivideoita on perinteisesti pidetty artistien promootiovälineinä. Kun videot alkuaikoinaan johtavana välineenä tarjoilivat nuorisolle kolmen minuutin katsauksia tuoreimpiin trendeihin ja päivän ”lifestyleen”, nykyisin ne toimivat viihdeteollisuuden kokonaiskenttää ajatellen pienenä ja yleensä vielä aika kalliina osasena.

Musiikkivideot ovat kokeneet kuitenkin uuden inkarnaation 2000-luvulla, ei niinkään sisältönsä, mutta uusien käyttöyhteyksiensä myötä.

YouTube toimii välineenä, joka haastaa niin levyteollisuuden kuin perinteiset mediat: se on väline, jonka kautta nykyisin myös kulutetaan musiikkia. Tämä kuluttaminen tapahtuukin nimenomaan musiikkivideoita kuuntelemalla.

Maarajoitukset käyttöön epäselvien sopimuksien vuoksi?

Viime viikolla YLEn Pop-uutiset uutisoi, että YouTubessa otettiin käyttöön maantieteelliset rajoitukset. Suomalaisen musiikinystävän kannalta tämä tarkoittaa, että joidenkin artistien videoita ei maamme rajojen sisäpuolella YouTubesta enää katsella. Mainittakoon näistä nyt vaikka popartistit Rihanna tai Eminem. Käytännössä maarajaus koskenee levy-yhtiöiden virallisia YouTube-sivustoja.

Kyse ei ole kulttuurillisista rajauksista tai globalisaation jarruttamisesta vaan puhtaasti videoiden oikeuksista. Tätä mieltä on ainakin Electronic Frontier Finlandin Ville Oksanen viime viikolla Pop-uutisille antamassaan haastattelussa.

- Kyse on siitä, että musiikkien oikeudet ovat jakaantuneet useille eri levy-yhtiöille eli tyypillisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa eri yhtiö vastaa musiikkivideoiden ja musiikin oikeuksista. Jompikumpi levy-yhtiö on antanut YouTubelle oikeuden näyttää videota ja sitten toinen taas ei.

Googlen ostaessa YouTuben vuoden 2006 loppuvuodesta noin 1,65 miljardilla dollarilla (noin 1,31 miljardia euroa), se on pyrkinyt solmimaan suurimpien levy-yhtiöiden kanssa sopimuksia, joissa hakukonejätti on lupautunut maksamaan levy-yhtiöille korvauksia kakista palvelussa näytettävistä musiikkivideoista.

Googlen virallinen linjaus asiasta

Edelleen on tosin hiukan epäselvää, miten tämä kaikki käytännössä tapahtuu tai paremminkin, minkälaisin perustein rojalteja tai maksuja maksetaan ja minkälaisia summia.

Kokeilin selvittää asiaa kysymällä aiheesta Googlen Suomen maajohtajalta  Petri Kokolta, joka lupasi selvittää asiaa. Sain vastauksen helsinkiläisen viestintätoimiston kautta, joka oli kuitattu nimimerkillä ”YouTube Spokesperson”.

“We do not comment on the specifics of our deals with content owners, but here's what I can tell you with respect to the unavailability of some videos in certain territories: the vast majority of YouTube videos are available to users the world over. However, in some cases, local law may prevent showing of certain videos. In addition, content partners may choose to make their videos available in only certain countries due to limited distribution rights or other considerations.”

Myös Googlella käydään juomassa yhtiön virallisella vesitankkipisteellä.

Mitä mieltä levy-yhtiössä ollaan YouTubesta?

Aihetta kommentoi Universal Music Finlandin markkinointijohtaja Kimmo Kivisilta.

- YouTube on yksi uusista medioista, joissa tietysti on mahdollisuus nähdä musiikkivideoita. Tavallaan se on promootioväline, mutta pitää myös muistaa, että YouTube on voittoa tavoitteleva yritys, jonka sisältöä levy-yhtiöiden musiikkivideot ovat. YouTube haastaa perinteisen kuluttajakäyttäytymisen, se on paikka, jossa nykyisin myös kulutetaan musiikkia.

Kivisilta antaa kuitenkin ymmärtää, että levy-yhtiöiden pääkonttorit ja YouTube olisivat pyrkimässä molempia osapuolia hyödyttäviin sopimuksiin.

- Mä luulen, että YouTuben kohdalla on tavallaan sellainen etsikkoaika musiikkivideoiden tiimoilta, ja sopimuksia rakennetaan kansainvälisesti. Tällä kohdalla siellä on pääkonttorit jotka neuvottelevat siitä, millä ehdoilla musiikkivideot on käytettävissä.

Jos osapuolet todella pääsevät sopimuksiin, YouTubella on mahdollisuudet nousta musiikin jakelukanavien virallisen listan kärkeen, heti Pirate Bayn jälkeen. 

Voikin siis olla, että se mitä Rupert Murdoch uhosi tekevänsä MySpace Musicin kanssa,  tapahtuukin lopulta YouTubessa.

Perinteiset musiikkimediat helisemässä?

Vaikka nettiä tai YouTubea luonnehdittaisiinkin musiikkivideoiden tulevaisuutena ja uutena jakelukanavana, niiden merkitys nuorisokulttuurin ja ”lifestylen” suunnannäyttäjänä on ollut laskussa jo pitkään, samoin niitä pääsisältönään käyttävät perinteisen median kanavat. Tätä mieltä on ainakin MTV Finlandin maajohtaja Erja Morottaja.

 - Verkko on muuttanut mediakenttää rajusti, mutta uskon, että myös perinteiselle massamedia-ajattelulle ja valmiiksi valituille soittolistoille on vielä paikkansa. Massamedia on sitä, että sä lösähdät, ja joku viihdyttää sua. Kyllä perinteiselle joukkoviestinnälle on vielä tilausta ja se tarjoaa aika hyvän vastineen Internetin luoman informaatiotulvan hektisyydelle.

2000-luvun Music Television

Jos MTV:tä perinteisessä mielessään voidaan luonnehtia aikalaiseksi musiikin ja tyylien suunnannäyttäjäksi, nyt parikymmentä vuotta myöhemmin, sen ero YouTubeen on kriittinen. Asia on sinänsä kiinnostava, että vaikka sisältö on samaa, sen määrittely mikä toimii ja mikä ei, tulee ainakin periaatteessa olemaan käyttäjien hiiren klikkauksen alla.

YouTube mahdollistaa ensimmäistä kertaa historiassa levy-yhtiöiden ja musiikin tuottajien suoran pääsyn kuluttajien pariin ilman perinteisistä joukkoviestimistä, teeveestä tuttuja välikäsiä tai portinvartijoita. Samalla palvelua ainakin käyttäjämäärältään voitaisiin luonnehtia vähintäänkin massamediaksi.

Jos YouTubesta on todella tulossa ensisijainen väylä kaikelle musiikkisisällölle, raflaavasti sanottuna 2000-luvun Music Television, sen suurempi vaikutus näkyy ennen kaikkea perinteisissä medioissa, jotka edelleen pyrkivät määrittelemään musiikkikenttää uudestaan. Levy- tai tuotantoyhtiöt tuskin tämän kehityksen myötä kärsivät, päin vastoin.