Ensimmäisen bändini nimi oli AS/TEX. Se syntyi äkkiseltään katsellessani AC/DC-yhtyeen salamoivaa kirjoitusasua eikä siinä muuta tarvittu. Nykyään homma on jotenkin vaikeampaa.
Satunnaisonnistaminen
Facebookissa on nerokas ryhmä nimeltänsä Geneeriset levynkannet. Ohjeiden mukaan availlaan satunnaisia sivuja Wikipediasta ja Flickristä. Sivuilta poimitaan artistin nimi, levyn nimi ja levyn kansikuva. Kokeilin löytyisikö taiteilijanimeni tuota kautta... tulos: "Sotaveteraani". Olisinko sukupuoli- ja sukupolviroolit kyseenalaistava rap-artisti?
Kansainvälistäminen
Aina on vaihtoehtona valjastaa itsensä kansainväliselle tähtiuralle. Kuten Matista Michealiksi tai Jounista Johnny Leeksi. Helpointa olisi muuttaa vain kirjaimia niin kuin Yari teki. Yonnu. Ei huono. Jippukin voisi olla Yippu ja Maija Vilkkumaa ihan vaan Maya.
Myyttiyttäminen
Populaarikulttuurin ikiaihe lienee kiinnittymät myytteihin. Onko nerokkaampaa artistin nimeä kuin Madonna? Suomessa on läjä artisteja, jotka hakevat merkitystä tarustosta, mutta missä viipyy rockmies nimeltään Joukahainen? Lemminkäinen valitettavasti on jo vohkittu yrityskäyttöön. Pohjolan emäntä ei harmikseni kuulosta kovin mediaseksikkäältä.
Kotikutoistaminen
80-luvun loppupuolella suomalaisille massoille tuotiin tutuksi ns. uusia musiikkityylejä. Nimeämisessa käytettiin vähän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua. Niin kuin Raptori ja Hausmylly. Missä nyt ovat vaikkapa Indielato? Goottijalostamo?
Perheellistäminen
Perhesuhteet ovat läsnä monessakin menestyskonseptissa. Kuten vaikkapa Von Hertzen Brothers. Helppoahan se on, jos nimi on valmiiksi noin hieno. Eri se on vaikkapa veljekset Janatuisella. Kuulostaa heti ikkunanpesuliikkeeltä. Liitoutumat pitää muutenkin miettiä huolella. Matti ja Teppo toimivat hyvin vain etunimillä, mutta irtoveljes Seppo ei todellakaan toimi vain Seppona. Miettikääpä nyt vaikka kirkkokonserttia, jonka ohjelmassa lukisi "Soolo: Seppo". Ihan hyvin voisi lukea "Soolo: Matti ja Teppo".
The taiteilijaistaminen
Suomen kieleen verrattuna englannin kielessä on yksi ylivoimainen piirre: määräinen The-artikkeli. Sillä voi lisätä tehoa ihan mihin vaan. Erityisen tarmokkaassa käytössä se on bändien nimissä: The Ramones, The Strokes, The White Stripes, The Whatever. Suomen kielessä sama erityisyyden luonti on vaikeaa. "Eräätkin Luumäet", "Luumäet" tai "Ne Luumäet" nimillä on vissi ero, mutta mikään niistä ei ole sama kuin "The Luumäet". Englanniksikin nykyisellään parempi tehokeino olisi epämääräinen a tai an -artikkeli. Jos olisinkin A Rising Star? Suomalaisittain suomennettuna Eräskin nousukas.
Mikä on hyvä artistin tai bändin nimi?
Omani tietysti, jahka keksin sen.
Monet paskannimiset bändit ovat menestyneet ihan kivasti. Suomen ehkä huonoiten nimetty bändi Egotrippi on saanut arvostetun aseman, ansaitusti. Hölmönniminen U2 (yhtä hyvin vaikka 4ever tai 4U vaikka ne eivät olekaan pommikoneita) on lähes voittamaton tunnettuudessaan.
Mielestäni hyvän nimen paikkaa pitävät esim. Dingo, Placebo ja Kakka-hätä 77. Mitä mieltä itse olet?
