Mielenkiintoiset levynkannet löytyvät rockin ja jazzin alueelta

Julkaistu Ma, 31/08/2009 - 11:55
  • JP Pulkkinen (Kuva: )
  • Klasaripuolella levynkannet pönkittävät kaikin keinoin taidemusiikin imagoa pölyisenä, pönäkkänä ja tekotaiteellisena instituutiona.

Huomasin juuri, että missasin kaksi vuotta sitten näyttelyn, joka olisi pitänyt nähdä. Vapriikin levynkansinäyttely meni ohi, mutta onneksi Tapani Pennanen ja Reetta Tervakangas toimittivat näyttelyn pohjalta kirjan Covers - Levynkannet, joka nyt osui käsiini. Komea opus! Upeita kansia, hieno teksti, perustietoa jota ilman olin käsittämättömästi surffaillut vuosikymmenet. Levynkansien synty, kehitys, tyylilajit, aiheet ja tekijät tulevat silmille ällistyttävän rikkaana kokonaisuutena.

Kirjasta selviää myös MTV:n ja CD-formaatin tuoma muutos: markkinointirahat pantiin videoihin, tauluilta tai julisteilta näyttävät kannet muuttuivat, niin kuin tiedämme, pahimmillaan suttuisiksi lehdyköiksi ja parhaimmillaan visuaalisesti herkullisiksi kirjoiksi. Mutta vahvin kirjan herättämä signaali on kuitenkin se, että tein oikein kun en luopunut vinyyleistäni.Hyllyssä on edelleen rohkeaa, räikeää, ilkeää, kaunista, rumaa, härskiä, tyylikästä, mautonta ja hillitöntä kansitaidetta tuhannen LP:n verran.

Kun nyt pääsin adektiivien makuun, niin päästellään samantien lisää käyttämättömiä laatusanoja liikenteeseen. Mielenkiintoiset levynkannet löytyvät melkein täydellisesti rockin ja jazzin alueelta. Klasaripuolella levynkannet pönkittävät kaikin keinoin taidemusiikin imagoa pölyisenä, pönäkkänä ja tekotaiteellisena instituutiona. Kaikki nuo pastoraalimaisemat, taiteilijapotretit ja asetelmat! Rohkeuden sijasta latteuksia, kauneuden sijasta sievistelyä, leikin sijasta koristelua, arvokkuuden sijasta kultausta. Unohtumattomien sävelteosten riipaisevat tulkinnat on paketoitu kuin suklaarasia, kuin yritettäisiin luoda kuvaa kermakakkumaisesta luksuksesta sen sijaan että kohdattaisiin lihaa, verta ja eritteitä oleva ihminen.

Klassisen musiikin levynkansista minulle tulee välittömästi mieleen turisteja kalasteleva kaupunki, jonka pääkadulla kallis boutique seuraa toistaan ja kruununa on museo. Siisti homma, mutta elämä on toisaalla.

Tekijä: