Kun ystävä pettää

Julkaistu Ma, 01/12/2008 - 12:55
  • Jukka Haarma (Kuva: YLEn kuvapalvelu)
  • Rhino-levy-yhtiö on tuotemerkki, jonka me kaikki tunnemme (lue: työkaveripiirini tuntee). Siis me kaikki, joille rockin ja populaarikulttuurin historia on jokapäiväinen leipämme ...

Me voisimme antaa Rhinolle sloganin: ’The Company You Can Trust’ (noin huonoa he eivät itse tosin keksisi). Rhinon tuotteista on perinteisesti heijastunut intohimo ja ymmärrys yhteistä anglo-amerikkalaista popkulttuuriamme kohtaan. Yhtiön tuotteet ovat usein kalliita, mutta rahalle on useimmiten saatu vastinetta.

Rhino on ollut sanalla sanoen yksi levy-alan ja popkulttuurin parhaita ja luotettavimpia brandeja.

Mutta nyt on ystävä alkanut pettää. Se jos mikä on vakava asia.

Rhino on viime vuosien aikana alkanut laajentaa cd-tuotevalikoimaansa hinnan perusteella. Mitä kalliimpi tuote, sitä enemmän ekstraa, mitä halvempi, sitä riisutumpi on pakkaus muusta kuin perus levykansi-infosta.

Bisneksen kannalta tuohan kuulostaa ihan järkeenkäyvältä tuotevalikoiman laajennukselta.

Yksi Rhinon uusista tuotesarjoista on nimeltään ’2 in 1’ ,  joka nimensä mukaisesti tarjoaa kaksi vanhaa albumia yhdessä kuoressa, kohtuuhintaan. Esimerkkilevyni on pakkaus, jossa on Skid Row-yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä 80-luvulta. Ongelmana vain on, että kun avaat levyn kannen, niin sisäkannet tarjoavat…mainoskuvia sarjan muista levyistä. Ei muuta. Takakannesta löytyvät sentään kappaleiden nimet! Ei tietoa vuosiluvuista, jolloin levyt tehty, ei säveltäjien nimiä, ei soittajien, ei tuottajien…Takakannessa vain nettiosoite, josta voi hakea lisätietoja.

Kävin katsomassa. Tietoja löytyy viiden A4-liuskan verran. Tietoa, joka olisi voitu esittää tiivistetymmin itse levykansissa. Työnnänkö minä nuo viisi paperiliuskaa levyn väliin?? Vai pidänkö tietokonetta aina polvella kun kuuntelen Skid Row-yhtyeen ykkös- ja kakkosalbumia, jos samalla kaipaisin vähän lisätietoja?? (Joku voi tosin ihmetellä, miksi ko. bändin levyjä pitäisi ylipäänsä kuunnella??)

Muilta osin levypakkaus on taasen muovin tuhlausta: Kaikki sarjan levyt luultavasti mahtuisivat kestonsa puolesta yhdelle cd:lle kahden sijasta.

Ja vielä oudompaa ajattelua edustaa Rhinon uusi sarja ’Encore –Classic Album Series’. Tuon sarjan esimerkkilevyni on teksasilaisen musiikin legendan Doug Sahmin albumi ’Doug Sahm And Band’ vuodelta 1973. Kyseessä ei nyt varsinaisesti ole klassikkoalbumi musiikillisesti (sanoisin noin kolme tähteä viidestä), mutta kyllä siinä mielessä, että levyllä esiintyy kova joukko diggareille tuttuja muusikkoja, esim. Dr. John, David Bromberg, David Fathead Newman, Wzayne Jackson ja Flaco Jimene. Tuon lisäksi levyllä laulaa ja soittaa monia instrumentteja kohtuullisen tunnettu kaveri nimeltä Bob Dylan. Kaikkiin noihin veijareihin viitannee levyn nimi ’Doug Sahm And BAND’. Ja aivan outoja nimiä asianharrastajille eivät myöskään ole levyn tuottajat Jerry Wexler ja Arif Mardin.

Kaiken tämän tiedän vain sen kautta, että minulla on hyllyssäni aikoinaan ostettu alkuperäinen vinyylilevy. Sen takakannessa luetellaan kyseisiä nimiä ja kuka soittaa mitäkin instrumenttia milläkin raidalla. Voi kuulostaa triviaalitiedolta, mutta ei ole sitä  asianharrastajille eli niille, jotka luulisivat kuuluvan tämän ’Classic Album Series’ oletettuun ’ostajaprofiiliin’.

Kyllähän jokainen meistä asianharrastajista ymmärtää markkinoinnista sen verran, että ko. cd:n kanteen voisi kuvitella päätyvän tarran, jossa lukee ’mukana mm. Bob Dylan ja Dr. John’.

Tämän sarjan levyissä ei edes viitata nettiosoitteeseen, josta saisi lisäinfoa. 

Maksoin mainituista kahdesta levystä molemmista 9.90 euroa. Tuohon hintaan moni muu retro-sarja tarjoaa jo paljon kuvaa ja kansitekstiä.

Hyvä herra Rhino: Vaikka kyseinen Doug Sahm levy maksaisi 4.99 euroa, se tuskin sujahtaisi kenenkään satunnaisen kuluttajan ostoskoriin. Tuon levyn kuluttajat ovat meikäläisiä ja me olemme vihaisia kun meidän musiikkia myydään ja pakataan kuin halpatuotetta.

Kyllähän sen ymmärtää, että joskus vahingossa ampuu omaan jalkaan.

Mutta että ystävää suoraan päin naamaa?

Tekijä:
Tagit:

Jukka Haarma

  • Jukka Haarma (Kuva: YLEn kuvapalvelu)

    Aloin kuunnella musiikkia 50-luvun lopulla.

    Se ei ollut populaarimusiikin kulta-aikaa.

    Se on nyt.

    Kirjoitan tässä blogissa musiikin kuluttamisesta, uusista ja vanhoista levyistä, musiikkilehdistä ja -kirjoista, musiikkikritiikistä, musiikkialasta ja sen ilmiöistä, laidasta laitaan.