Olin olevinaan kova punkkari pienessä maalaiskunnassa- siihen aikaan meilläpäin suurin osa nuorista suosi 50-lukua. Joten porukat jakautuvat kahtia ja oli olevinaan pientä kahinaakin. Itse olin aivan ihastunut Pelle Miljoonaan ja etenkin siihen aikaan oikeasti punk-bändinä uraansa aloittaneeseen Eppu Normaaliin.

Meitä oli pieni tyttöporukka ja jokaisella oli omat ihastuksensa esimerkiksi siskoni piti Eppujen Pantsesta, ystäväni Asta Martista ja minä Juha Torvisesta. Yritimme päästä mahdollisimman monille keikoille heitä ihailemaan. Kohokohtani oli kun kerran pääsin juttelemaan Juhan kanssa. Hän oli erittäin miellyttävä ja ymmärtäväinen - minulla oli ylläni isäni vanha musta paita, Juha jotenkin vahingossa hipaisi selkääni,joten en koskaan sen jälkeen pessyt kyseistä paitaa, säästin sitä . Olin erittäin närkästynyt kun äitini muutama vuosi sitten löysi vanhasta kaapistani tämän tarkoituksella
säästämäni paidan ja tuhosi sen.

Tarina jatkuu, vuodet kuluivat ja pääsin Radiomafiaan töihin. Järjestimme kanavan isot 10 vuotisjuhlat ja noissa juhlissa juttelin Juha Torvisen kanssa. Pahoittelin, ettei synttärikakun kanssa ollut kahvia,ainoastaan kuohuvaa. Vähän kuluttua joku koputti selkääni ja siinä seisoi Juha Torvinen kahvikupit käsissään, hän oli muistanut kahvintuskani hakiessaan itselleen yleisön puolelta kahvia ja toi minullekin. Joten Juha on edelleenkin ihana.