Kaikki alkoi pienimuotoisista lasten draamoista, joista nähdään otteet elokuvista Nyhverö Nyyssönen, Klovni, joka menetti naurunsa ja Läskilinssi ja Sika Sippurahäntä, jotka ovat kaikki vuodelta 1977.
Ijäksen muissakin elokuvissa on usein lapsi, sillä elokuvaan voidaan tuoda viattomuutta lapsen kautta, ja lapsi usein kysyy myös melko kiusallisia kysymyksiä
Useat Ijäksen elokuvat kertovat hänen mukaansa elämättömästä elämästä ja ne sisältävät ”vinksahtanutta” huumoria. Ijäs ei juurikaan harjoittele kohtauksia, mutta pitää tärkeänä, että hahmo selkiytyy näyttelijälle keskustelujen kautta.
Opettajana Ijäs neuvoo nuoria näyttelijöitä havainnoimaan ympäristöään, varastamaan todellisuudesta ei muista elokuvista. Ijäksen mielestä ohjaamisessa on parasta näyttelijän työn seuraaminen. Ijäksen ohjauksesta nähdään mallia Kotikatsomossa nähdyssä elokuvassa Enon opetukset, joiden kuvauksia on seurattu heinäkuussa 2009.
Ijäs kertoo pitävänsä matkustelusta ja ehkä siksi hänen elokuvissaan ollaan usein matkalla johonkin tai omaan mieleen. Hyvä hahmo on Ijäksen mielestä ristiriitainen, eikä täydellinen, mikä saattaa selittää Katsastus-elokuvan kulttimaineen.
Seuraavista Ijäksen elokuvista nähdään otteet: Sokkotanssi, Haaveiden kehä, Lahja, Katsastus, Pala valkoista marmoria ja Painija.
Mikä tekee Sulevi Peltolasta niin hyvän tulkitsijan? Mistä ovat syntyneet Katsastus-elokuvan sanonnat? Miten ohjata lapsinäyttelijää?
Musiikkiesityksestä vastaa Tuomari Nurmio laulullaan Pahaa joulua.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.