John Hammondin löytöjen luettelo on hengästyttävä, koska se kattaa musiikin historiaan 1930-luvun alusta 1980-luvulle. Billie Holiday, Count Basie, Aretha Franklin, Bob Dylan, George Benson, Bruce Springsteen ja Stevie Ray Vaughan - kaikille heille Hammond oli ensimmäinen ymmärtäjä amerikkalaisen musiikkibisneksen piirissä.

1950-luvulla rock and rolliin suhtauduttiin suomalaisessa mediassa nuivasti. Yleisradio ei rokkilevyjä juurikaan soittanut ja lehdissä saatettiin kirjoittaa esimerkiksi Elviksestä, että ”saamiemme tietojen mukaan Elvis ei osaa oikeastaan mitään”. Tästäkin huolimatta maailma muuttui pysyvästi.

Viime vuosikymmenten kuluessa naapurien paikalle kokemuspiiriimme on kovasti tungettu julkisuuden tuttuja, mutta naapurin Katri-Helenaa ei edes julkisuus ole pystynyt meiltä viemään.

Kun vantaalaisen työläisperheen poika Esa Pulliainen kuuli vuonna 1963 radiosta The Sounds-yhtyeen kappaleen Mandschurian Beat, tapahtumalla oli odottamattomat seuraukset.

Näyttelijä Tauno Palo (1908-1982) muistetaan pitkästä ja loistokkaasta urastaan teattereissa sekä suomalaisen elokuvan suurimpana miestähtenä, mutta Tauno Palo oli kiistatta Tauno Suuri myös laulajana – etenkin vahvoihin teksteihin perustuvien, koskettavien laulujen herkkävireisenä tulkkina.

Käännösiskelmän kultakaudella -60-luvun lopulla Tapani Kansa soi kuukaudesta toiseen: Päättyneet on päivät, Käymme yhdessä ain, Kuljen taas kotiinpäin, Ei itketä lauantaina. R-A-K-A-S taas oli alkuvuoden 1977 ykkönen. Veikko Nieminen, Tulkaa tytöt takaisin ja Tässä ja nyt ovat esimerkkejä Kansan omista sävellyksistä ja sanoituksista. Kansa on tulkinnut Merikantoa, Sarmantoa, Lauri Viitaa, Rautavaaraa, argentiinalaista tangoa, kiertänyt tanssilavoja, konsertoinut vakituiseen 80-luvulta eikä ole myöskään kaihtanut esittää mielipiteitä kulttuurista ja yhteiskunnasta.

Vaikka monelaisia nousuja ja laskuja elämässään kokenut säveltäjä Unto Mononen (1930-1968) olisi jättänyt perinnökseen vain yhden laulun, Satumaan, ansaitsisi hän ilman muuta oman paikkansa kansakunnan tuntojen tulkkina.

Koska Irwin nousi, kaatui, tuli voittajana takaisin, hiipui, hautautui Lielahden kellariinsa ja palasi taas huipulle – vähintään kolme kertaa – koko uraan on jälkeenpäin liiankin helppo liimata yksiselitteinen ja laimentavakin kansallisrentun nimilappu.