Viuluvirtuoosi Heimo Haitto syntyi 22.5.1925 Ruokolahdella.
Heimon isä, ammatiltaan veturinkuljettaja, oli harrastajamuusikko. Heimo aloitti viulunsoiton viisivuotiaana. Joitakin vuosia myöhemmin Heimon isä vei poikansa Viipuriin venäläissyntyisen viulupedagogin Boris Sirpon (1893-1967) kuultavaksi. Sirpo vakuuttui pojan lahjakkuudesta, ja tehtiin sopimus, että Heimo jäisi Sirpon hoiviin kasvattilapseksi.

Ehdot olivat kovat: Heimon oli antauduttava kokonaan musiikille, eikä hänellä ollut oikeutta nähdä vanhempiaan ennen 18. ikävuottaan.
Muistelmissaan Haitto kirjoittaa opettajastaan ja kasvatusisästään Sirposta: “Olin päivisin yksin kotona harjoittelemassa ja sain pian kokea, että jos pysähdyin hetkeksikään harjoituksissani, avain kääntyi avaimenreijässä ja sisään astui professori Sirpo. [...] Opettajani ihailuun liittyi melkoinen määrä pelkoa. Tästä syystä en uskaltanut laskea viulua kädestäni, vaikka olisin ollut miten väsynyt tahansa.“

Heimo Haitto antoi ensikonserttinsa 13-vuotiaana vuonna 1939 Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Samana vuonna hän voitti kansainvälisen viulukilpailun Lontoossa.
Heimo sai osallistua kilpailuun erikoisluvalla, sillä hän ei ollut vielä täyttänyt 14 vuotta, joka oli kilpailun alin osallistumisikäraja.
Professori Faltin oli antanut Heimon käyttöön erinomaisen Guarneri-viulun.

Ennen Talvisodan puhkeamista kuvattiin Toivo Särkän ohjaama elokuva “Pikku pelimanni“, joka kertoi ihmelapsi Heimo Haiton tarinan. Heimo esitti itse itseään filmissä.

Talvisodan aikana Heimo Haitto osallistui Haaparannasta alkaneeseen Punaisen Ristin hyväksi tehtyyn konserttikiertueeseen, joka vei hänet Yhdysvaltoihin saakka. New Yorkissa Heimo esiintyi Carnegie Hallissa John Barbirollin johdolla ja Philadelphiassa hän soitti Paganinin konserton Eugene Ormandyn johdolla. Konserttikiertue jatkui eri osavaltioissa päättyen Hollywoodiin, jossa Heimo esiintyi elokuvassa “There is Magic in Music.“

Vuonna 1942 Heimo asettui Sirpon kanssa asumaan Portlandiin Oregonin osavaltioon.
Täytettyään 18 vuotta Haitto yritti liittyä Yhdysvaltojen merijalkaväkeen. Suomen kansalaisuuden vuoksi se ei kuitenkaan käynyt päinsä, ja Haitto otettiin “Special Service“ –viihdytysjoukkoihin. Sitä kautta Haitto päätyi New Yorkiin, jossa hän pääsi opiskelemaan kuuluisan viulupedagogin Ivan Galamianin johdolla.

Haitto avioitui muutamaa päivää ennen toisen maailmansodan päättymistä huippusellisti Beverly Le Beckin kanssa New Yorkissa. Pariskunta muutti asumaan Hollywoodiin, jossa Haitto työskenteli filmimuusikkona. Saatuaan tarpeekseen elokuvamusiikista Haitto liittyi Los Angelesin filharmonikkoihin.

Heimo Haitto palasi ensimmäisen kerran sodan jälkeen Suomessa käymään vuonna 1948. Seuraavana vuonna Särkkä ohjasi edelliselle Haitto-filmilleen jatko-osan nimeltä “Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi.“

Haitto muutti Beverly-vaimonsa kanssa Meksikoon. Heille syntyi kaksi lasta, Nikki ja Kaarina. Haitto työskenteli konserttimestarina Mexico Cityn Bellas Artes –sinfoniaorkesterissa
vuosina 1960-62.
Hän vieraili Suomessa vuosina 1962-65, ja teki sarjan kirkkokonsertteja soittaen J.S. Bachin sooloviuluteoksia. Sen jälkeen Haitto ehti vielä toimia konserttimestarina New Yorkin Metropolitan –oopperassa ja Havaijin sinfoniaorkesterissa Honolulussa, kunnes hänen elämänsä sai täyskäännöksen.

Beverly-vaimo otti Haitosta eron vedoten miehensä alkoholinkäyttöön ja uhkapelin harrastukseen. Järkyttynyt Haitto jätti kaiken, perheensä ja viulunsoiton, ja aloitti uuden elämäntyylin kulkurina Kalifornian taivaan alla.
Värikkäitä tarinoita näistä seikkailurikkaista vuosista löytyy Heimo Haiton yhdessä uuden vaimonsa Eva Vastarin kanssa kirjoittamasta muistelmakirjasta “Viuluniekka kulkurina.“
Heimo Haitto ja Eva Vastari vihittiin Las Vegasissa 1976, ja siihen päättyi Haiton kulkurinelämä. Hän palasi viulunsoiton pariin, ja pariskunta esiintyi yhdessä duona, jossa Eva luki runoja ja Heimo soitti runojen tunnelmiin sopivaa musiikkia. Lisäksi Haitto työskenteli kamarimuusikkona ja toimi viulunsoiton lehtorina Savonlinnan musiikiopistossa.
Heimo Haitto kuoli Espanjan Marbellassa 9.6.1999.

Tuotanto/Ura

Musiikkielokuvissa

1939 Pikku pelimanni, käsikirjoitus Boris Sirpo
1942 There is Magic in Music (USA)
1949 Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi, ohj. Toivo Särkkä
1985 Da Capo, ohj. Pirjo Honkasalo ja Pekka Lehto, Haiton elämäntarinan innoittama elokuva

Urakehitystä

1939 ensikonsertti Helsingissä 13-vuotiaana
1940 Yhdysvaltoihin, esiintyi mm. Barbirollin ja E. Ormandyn kanssa
1943-1965 joitakin solistitehtäviä, lisäksi studiomuusikkona, Los Angelesin filharmonikkojen rivijäsenenä, Mexico City Bellas Artes -orkesterin konserttimestarina
1980 Savonlinnan orkesterin viulisti, perusti Haitto-trion pianisti Jaakko Untamalan ja sellisti Juha Malmivaaran kanssa
1984-1986 Joensuun kaupunginorkesterin viulisti

Kirjavinkit

Haitto, Heimo: Viuluniekka kulkurina: Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-1976. Toimittanut Eva Vastari. Tammi 1994.

Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä 1976.

Lähteet

Lajos Garam: Viulun mestareita. Hellasedition 1985.
Heimo Haitto: Maailmalla. Kirjayhtymä 1976.
Heimo Haitto ja Eva Vastari: Viuluniekka kulkurina. Tammi 1995.