Selim Palmgren syntyi Porissa 16.2.1878 varakkaaseen kauppiaskotiin. Selimin äiti, Emma Kristina, o.s. Jansson, rakasti musiikkia, vaikka ei ollut saanut muusikon koulutusta.
Kulttuurielämä 1800-luvun lopun Porissa oli virkeää ja monipuolista. Syksyllä 1895 Selim aloitti musiikkiopintonsa Helsingin musiikkiopistossa, jossa hän opiskeli pianonsoittoa ja sävellystä. Pian tämän jälkeen perhettä kohtasi ankara isku: Selimin äiti kuoli.

Päätettyään opintonsa v. 1899 ja pidettyään ensikonserttinsa Helsingissä, Palmgren matkusti Saksaan. Isäänsä hän ei enää saanut nähdä, sillä tämä hukkui purjehdusmatkalla Selimin opiskellessa Berliinissä.

Palmgren jatkoi opintojaan Weimarissa Ferruccio Busonin johdolla. Samoihin aikoihin hän kuuli Berliinissä Suomen Laulun mieskuoroa Heikki Klemetin johdolla ja kiinnostui mieskuorosta instrumenttina. Palattuaan Suomeen häntä pyydettiin YL:n (Ylioppilaskunnan Laulajat) johtajaksi.

Armas ja Maikki Järnefeltin Helsingissä järjestämät oopperanäytännöt saivat Palmgrenin innostumaan oopperan mahdollisuuksista. Hän alkoi hahmotella oopperaa Daniel Hjort. Vuosina 1906-1909 Palmgren matkusteli Italiassa, ja toimi matkan jälkeen Turun soitannollisen seuran kapellimestarina. Turun kauden kohokohdaksi muodostui Daniel Hjortin kantaesitys v. 1910. Oopperan pääosissa lauloivat William Hammar ja Maikki Järnefelt, josta tuli Palmgrenin puoliso.

Maikki o.s. Pakarinen (s. 1871) oli eronnut ensimmäisestä miehestään kapellimestari Armas Järnefeltistä v. 1908 ja lähtenyt luomaan oopperalaulajan uraa Italiaan. Hän oli kiinnitettynä mm. Torinon kuninkaalliseen teatteriin. Juuri Italiassa Selim ja Maikki löysivät toisensa.

Vuonna 1913 valmistuneesta kolmannesta pianokonsertosta lisänimeltään “Virta“ tuli Palmgrenin kaikista suosituin sävellys. Teos sai kantaesityksensä Helsingissä Georg Schnéevoigtin johdolla ja säveltäjän esiintyessä solistina. Puolalainen pianovirtuoosi Ignaz Friedman otti “Virran“ ohjelmistoonsa.
Kesällä 1914 Palmgrenit pidätettiin Sleesiassa Warmbrunnerin kylpylässä vakoojina, joiksi heitä Venäjän alamaisina epäiltiin. Berliiniläisten suhteidensa avulla he saivat todistetuksi viattomuutensa.

Talven 1914-1915 Palmgrenit asuivat Tukholmassa ja syksyllä 1915 Kööpenhaminassa, jossa Selim sävelsi intensiivisesti neljättä pianokonserttoansa “Metamorfooseja“. Teos perustuu pohjalaiseen heränneiden kansanlauluteemaan.

Joulukuussa 1919 pariskunta lähti Yhdysvaltoihin. He konsertoivat mm. New Yorkin Aeolian Hallissa. Selim hoiti sävellyksen professorin virkaa Rochesterin yliopiston yhteydessä toimivassa Eastman School of Musicissa vuosina 1921-1926.

Vuonna 1929 Maikki Järnefelt-Palmgren kuoli aivohalvaukseen laulaessaan miehensä säveltämän kantaatin Turun lilja harjoituksissa Turun tuomiokirkossa. Palmgren solmi uuden avioliiton vaimonsa etevimmän oppilaan Minna Talwikin kanssa vuonna 1930.

Heti Amerikasta palattuaan Palmgren oli kutsuttu Helsingin konservatorion pianonsoiton opettajaksi. Saman, nyt Sibelius-Akatemiaksi nimensä muuttaneen laitoksen sävellyksen professoriksi hänet nimitettiin 1939. Tätä virkaa hän hoiti kuolemaansa, vuoteen 1951, asti.

Talvisodan syttyessä Palmgren sai idean viidenteen pianokonserttoonsa, joka valmistui vuonna 1940. Palmgren kertoo muistelmissaan:
“Harhaillessani tuntikausia metsissä Katumajärven ympäristöllä, useinkin kolmenkymmenen asteen pakkasessa, venäläisten lentokoneiden joka päivä kaarrellessa Hämeenlinnan yläpuolella [...] hahmottelin mielikuvituksessani viidennen pianokonserton temaattisen aineksen ja muotorakennelman.“

Marja-Liisa Koivulehto: Maikki Järnefelt-Palmgren. Laulajattaren elämä. WSOY 1987.

Suomen säveltäjiä. Toimittanut Einari Marvia. WSOY 1965.

Tuotanto/Ura

Sävellyksiä soolosoittimelle ja orkesterille

1904 Pianokonsertto Nr 1 g-molli
1913 Pianokonsertto Nr 2 'Virta'
1916 Pianokonsertto Nr 3 'Metamorfooseja'
1928 Pianokonsertto Nr 4 'Huhtikuu'
1940 Pianokonsertto Nr 5 A-duuri
1945 'Konserttifantasia' viululle ja orkesterille
'Chopinin hauta' pianolle ja orkesterille

Pianosävellyksiä

yli 300 teosta, mm. sonaatti d-molli [1900), konserttietydejä,
24 preludia op. 17, 'Kolmikohtauksinen nokturno', 'Kevätyö',
'Varjojen saari', 'Kuutamo'

Kuoroteoksia, erityisesti mieskuorolauluja, mm.

'Soi, soi kaisla' (Fröding), 'Paimenen ilo' (Kanteletar), 'Tuutulaulu'
(Kanteletar), 'Hiiden orjien laulu' (Larin-Kyösti), 'Dag efter dag'
(Tawaststjerna), 'Kuoleva Almansor' (Heine), 'Darthulas gravsång'
(Runeberg), 'Kehtolaulu sydämelle' (Runeberg), ''Venelaulu' (Kanteletar)

Kirjavinkit

Palmgren, Selim: Minusta tuli muusikko eli Opus 111. Wsoy 1948.

Virtanen, Marjaana: Virtuoosisuus Selim Palmgrenin Virrassa.
Julkaisussa Musiikki 2001 Nr 3-4.

Kaipainen, Jouni: Selim Palmgren, lyricist. Julkaisussa Finnish
Music Quarterly 1997 Nr 4.

Korhonen, Kimmo: Suomalainen orkesterimusiikki 1. Kirjastopalvelu 1995.

Kuusisto, Taneli: Musiikkimme eilispäivää. Wsoy 1965.