Armi Kuusela vilkuttaa yleisölle Hotelli Vaakunan ovella 1.8.1952

Kaiken pohjana oli viattomuus joka ilmeni esim. moninaisissa viihteen muodoissa. Toisaalta kevyellä asteikolla olivat tilaisuudet, joissa oli nähtävissä vuoden 1952 Miss Universum, Armi
Kuusela. Suuret yhteiset kokemukset Väinö Linnan
romaani Tuntematon sotilas, Suomi Ruotsi maaottelut olivat vielä kansallisia kohokohtia.

Suomen suhde naapureihin ilmeni jälleen väkevästi. Idässä oli "suuri ja mahtava" Neuvostoliitto ynnä siihen liittyvät liturgiat sekä yöpakkaset, niiden taustalla puolueettomuuspolitiikan luova ja
omaperäinen idea (ns. Paasikiven Kekkosen linja),toisaalla monet siirtyivät Ruotsiin, tuskin aivan vapaaehtoisesti.

Vuoden 1952 olympialaiset on muutenkin vedenjakaja, johon sodan pitkä varjo katkeaa ja josta uusi, nykyaikaistuva Suomi alkaa.

Asiaan kuului myös että vasta nyt käyty sota voitiin arvoida siten kuin Tuntemattomassa sotilaassa tapahtuu, etäisyyden päästä, todellisen kokonaiskuvan hahmottavalla tasolla. Väinö Linnan mestariteos on juurtuneesti Tampereen koulukuntaa: kaupungissa vaikuttavat myös taiteilija Erik Enroth, Tampereen Työväenteatteri Eino Salmelaisen johtajankaudella, kirjastonhoitaja Mäkelän piiri - jonka vahvoja hahmoja Linnan rinnalla ovat esim. runoilija Lauri Viita ja kirjallisuustutkija Alex Matson -, sekä Eeva-Liisa Manner, yksi modernin runouden suurista.

	Viimeinen sotakorvausjuna lähdössä Neuvostoliittoon syyskuussa 1952.

Muuten kirjallisuus on barometrin tarkkuudella ajankuvaa määrittävä tekijä: tämän todistivat Marko Tapio ("Lasinen pyykkilauta"), Jorma Korpela ("Tohtori Finckelman") ja Veikko Huovinen, jonka Havukka-ahon ajattelijan poikkeuksellista menestystä oli kätilöimässä teoksen lukeminen radiossa. Sitä luki 'koko kansa', joka muuten toimi pitkälti omia aikojaan kulttuurin katvealueilla: populaarikulttuurin leimallisin ilmiö sai nimen rillumarei, jonka rallien, kuunnelmien ja elokuvien voimalla haistatettiin pitkät teeskentelylle, Helsingin herroille ja modernismien ilmattomuudelle. Epävirallisen kansanliikkeen pääarkkitehdit olivat säveltäjä Toivo Kärki ja sanoittaja Reino Helismaa, sen tunnetuin kasvo näyttelijä Esa Pakarinen.

Tuntematon sotilas tehtiin elokuvaksi käsittämättömän nopeasti: sen ensi-ilta oli vuoden kuluttua kirjan ilmestymises. Edvin
Laineen toteutus kertoi hienosta kollektiivisesta luomisvireestä. Sen valmistumisvuosi, 1955, oli myös suomalaisen elokuvan hurjin tuotantovuosi: 30 pitkää elokuvaa maassa jonka väkiluku oli vain neljä miljoonaa ehkä jonkinlainen maailmanennätys. Elettiin kuin
viimeistä päivää, viimeisiä vuosia ennen television
orastavaa valtakautta ja siihen kuuluvia banaliteetteja, ennen koko elokuvateollisuuden auringonlaskua.

	Unto Koistinen: Kesäyö, 1956