Säveltäjä Väinö Raitio syntyi Sortavalassa 15.4.1891.
Vuosina 1911-1915 Raitio opiskeli Helsingin musiikkiopistossa Erkki Melartinin ja Erik Furuhjelmin johdolla. Kotimaiset opinnot huipentuivat Robert Kajanuksen johtamaan sävellyskonserttiin 1916.

Talvella 1916-17 Raitio jatkoi Aarre Merikannon jalanjälkiä seuraten opintojaan Moskovassa. Raition tulevalle säveltäjäkehitykselle oli tärkeää mahdollisuus osallistua Serge Koussevitzkyn modernia musiikkia suosivan orkesterin konsertteihin.

Moskovan virikkeet – erityisesti Aleksandr Skrjabinin ja Sergei Rahmaninovin musiikki – kuuluivat Raition toisessa ja kolmannessa sävellyskonsertissa Helsingissä 1920 ja 1921. Erityisesti orkesterirunoelma Fantasia estatica (1921) avaa Raition 1920-luvun ekspressionistisen kauden.

			Jukka-Pekka Saraste puhuu venäläisen musiikin vaikutuksesta Väinö Raition musiikkiin.

Muita tärkeitä Raition 1920-luvun orkesteriteoksia ovat Antigone (1921-22), Raition poismenneelle kissalleen omistama Kuutamo Jupiterissa (1922-23) ja Fantasia poetica (1923). Nämä teokset löytyvät Kuutamoa Jupiterissa lukuunottamatta RSO:n ja Jukka-Pekka Sarasteen Ondinelle 1992 äänittämältä CD-levyltä. Ennen kyseisen levyn ilmestymistä Raition teosten äänityksiä oli käytännössä katsoen mahdotonta löytää.

Toivottavasti mahdollisimman pian Raition oopperat löytävät tiensä takaisin näyttämölle, sillä niiden partituurit tätänykyä makaavat pölyttymässä arkistoissa.

Raitio keskittyi 1930- ja 40-luvuilla oopperoiden säveltämiseen, joista Kaksi kuningatarta (1937-40) sai ensi-iltansa Suomalaisessa Oopperassa lokakuussa 1944. Prinsessa Cecilia -ooppera (1933) oli tarkoitus esittää Lyypekissä, mutta sodan syttyminen sai projektin raukeamaan.

Baletit Vesipatsas (1929) ja Le ballet grotesque (1943) tuovat Raition säveltäjäkuvaan rytmistä energiaa ja kirpeää orkesterointia.

	Väinö Raition baletti Vesipatsas

Väinö Raition säveltäjäkuvaa leimaa sävellystyöhön liittyvä ehdottomuus ja julkisuudesta syrjään vetäytyneen taiteilijan hiljaisuus.

Väinö Raitio kuoli Helsingissä 10.9.1945.

Tuotanto/Ura

Orkesteriteoksia

1915 Pianokonsertto
1915 Runoelma sellolle ja orkesterille
1918-1919 Sinfonia g-molli
1919 Joutsenet
1921 Fantasia estatica
1922 Kuutamo Jupiterissa
1923 Fantasia poetica
1936 Kaksoiskonsertto viululle, sellolle ja orkesterille
1938 Nocturne viululle ja orkesterille
1942 Fantasia sellolle, harpulle ja orkesterille

Muita sävellyksiä

1924-1925 Pyramidi kuorolle ja orkesterille
1929 Jeftan tytär, ooppera
1929 Vesipatsas, baletti

kamarimusiikkia: jousikvartetto, pianokvintetto, viulusonaatti

Kirjavinkit

Salmenhaara, Erkki: Väinö Raitio. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2002. Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarja 52.

Lähdetie, Ismo: Tutkielma orkesterikoloristi Väinö Raition säveltäjäkuvasta. Turun yliopisto, musiikkitieteen lisensiaatintyö 1993.

Salmenhaara, Erkki: Uuden musiikin kynnyksellä: 1907-1958. Teoksessa toim. Liisa Aroheimo-Marvia & al., Suomen musiikin historia 3. WSOY 1996.

Ranta, Sulho: Väinö Raitio - värien mestari. Teoksessa Sulho Ranta: Sävelten valoja ja varjoja. Helsinki 1946.

Merikanto, Aarre: Väinö Raitio. Kansanvalistusseuran Kalenteri 1946.

Lähteet

Heiniö, Jalkanen, Lappalainen, Salmenhaara:
Suomalaisia säveltäjiä. Otava 1994.
Ismo Lähdetie: levyesittely RSO:n ja Jukka-Pekka Sarasteen Raitio-CD-levyyn. Ondine 1992.
Erkki Salmenhaara: Väinö Raitio. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2002.