anaheim_girl

Profiili

  • Vuosi sitten olin aivan erilainen ihminen kuin mitä olen nyt. Olin ujo,hiljainen, epävarma ja tylsä.
    En myöskään välittänyt ollenkaan mitä vaatteita käytin. Kunhan vain vetäisin jotkut tuolilla lojuvat vaatteet. en myöskään meikannut tai laittanut hiuksiani tuntikausia.

    Pukeutuminen oli kuitenkin niin iso juttu luokallani,että minun oli muutettava "tyyliäni" vaikka sitten väkisin.
    Aloin miettiä,mitä puen päälleni ja ostin uusia vaatteita. Ennen olin käyttänyt tylsiä,ja mauttomiakin vaatteita. Sitten aloin koota tyyliäni pala palalta ja aloin meikata hiljalleen.

    Kokosin itselleni tyyliä aste asteelta,huomiota herättämättä. Niin muodostui tyylini;
    farkut tai mustat housut, hameet sitten kesällä tai juhlissa,
    kaikenlaiset massasta erottuvat persoonalliset ja yksityiskohtaiset paidat,
    liivit,
    asusteet ja korut.
    Ne muodostavat omanlaisen ja persoonallisen tyylini.

    Seiskaluokan lopulla aloin olla itsevarmempi ja avutuneempi. Aloin ilmaista mielipidettäni siinä missä muutkin.

    Viime kesä oli tärkeä sosiaalisuuteni ja rohkeuteni kannalta. Ei pelkästään siksi, että olin juuri muodostanut oman tyylini,mutta olin myös tutustunut uskomattoman ihaniin ihmisiin.Seuralla on tunnetusti merkitystä.

    Nämä ihmiset olivat sosiaalisia,ystävällisiä ja itsevarmoja. Pikkuhiljaa heidän asenteensa tarttui minuun. Minustakin alkoi tulla avoimempi ja sosiaalisempi muille. En enää pelännyt esittää mielipidettäni ja "avauduin" kuorestani. Oma tempperamenttisuuteni alkoi tulla esille.

    Minusta alkoi muodostua vahvempi persoona ja sain roimasti itsevarmuutta.
    Nyt minua pidetään yhtenä luokkani tempperamenttisimmistä ihmisistä. Jotkut saattavat jopa pelätä suorasukaisuuttani ja sitä, kuinka sanon asiat suoraan ja kaunistelematta.

    Nyt olen onnellisempi kuin viime vuonna. Silloin olin arka ja sisäänpäin suuntautunut, enkä ollut läheinen luokkalaisteni kanssa. En ole vieläkään läheinen kaikkien heidän kanssaan,enkä varmaan koskaan tulekaan olemaan,pitäisikö?
    En vain tunne olevani samalla aaltopituudella osan kanssa.

    Yritän parantaa luokkahenkeämme. Se on parantunut hieman sen myötä, että ärsyttävimmät tyypit vaihtoivat koulua tai luokkaa. Nyt luokallamme on ihan mukava ilmapiiri.

    Vaihtaessamme koulua,tein itselleni lupauksen;
    aloittaisin uuden elämän uuden koulun ja ympäristön myötä.
    Unohtaisin vanhat kaunat ja katselisin maailmaa avarakatseisesti.

    Uusi elämäni on tähän asti sujunut hyvin. Olen onnellisempi kuin aiemmin. Nyt minulla on luokallani mukavia ihmisiä, omanaliseni tyyli ja paljon mukavampi ilmapiiri.

    Uusi elämä on tuonut mukanaan hyvää. Olen todella onnellinen ja ylpeä siitä, että uskalsin muuttua.

    Muutos oli valtava,vaikkei se näkynyt kovin selvästi muille. Sisäisesti tunnen kuitenkin olevani kuin uusi ihminen.

    On joskus päiviä,jolloin olisi helpompi olla se arka seiskaluokkalainen. Mutta paluu menneisyyteen olisi karmaiseva..

    Tyttö,joka olin viime vuonna, olisi katsellut nykyistä minääni ihaillen ja peloissaan.

    Olenko minä todellakin tuo tyttö,joka on noin itsevarma ja häikäilemätön?

    "i´m Just A Girl, guess I´m some kind of freak, ´cause they all sit and stare with their eyes.."

  • Ikä 17
  • Motto:

     

     

  • Mistä minut on tehty:

    Kuopio!!, kesä, kaverit, Piukat Paikat, lentoemäntä, turkoosinsininen, Stand and Deliver, NO DOUBT, Gwen Stefani,

Ryhmät

Kaverit

  • jampam
  • animaaniset
  • kipsuu
  • fani-
  • Happy-Dog
  • Chu
  • Ingrid96
  • rikkifanitus
  • Mamis666
 

Ninja kiipeää puuhun