Summeri goes Namibia 7.8.2009!!!

olli, 03.08.2009 17:45

KATSO SUMMERI PERJANTAINA 7.8.2009 TV2:lta KLO 10.35 (tai uusinta 16.00)!!

Luvassa Namibian reissun tunnelmia videolta ja livenä! Vieraana Antti Tuisku sekä Namibiassa käyneitä suomalaisnuoria.

groupfoto

tytti-lotta, 02.08.2009 19:15

ja tässä yksi miljoonasta ryhmäkuvasta mitä matkan aikana otettiin.

Lauluopetusta

tytti-lotta, 02.08.2009 19:16

Tässä meitä opetetaan laulamaan afrikkalaisia kansanlauluja. Minä siinä keskellä innostuneena kuuntelen.

Namibia, Land of the Brave

tytti-lotta, 02.08.2009 19:05

Freedom fight we have won
Glory to their bravery
Whose blood waters our freedom
We give our love and loyalty
Together in unity
Contrasting beautiful Namibia
Namibia our country
Beloved land of savannahs
Hold high the banner of liberty

Namibia our country
Namibia motherland
We love thee.
(Namibian kansallislaulu,  Axali Doeseb, 1990.)

Namibian kesälukio 2009, kaksi viikkoa jotka olivat ohi ennen kun edes huomasin niitten alkaneen. Kun seisoin yksin Helsinki-Vantaan lentokentällä tuntematta kunnolla yhtäkään muuta leirille osallistujaa, mietin perhosia vatsassani että voi ei mihin sitä nyt on lähdetty. Nyt kun muistelen tuota hetkeä, se tuo haikean hymyn huulille, koska en todellakaan osannut aavistaa että mitä kaikkea olin seuraavan kahden viikon aikana saamassa kokea. 

Kun saavuimme pitkän, päälle kymmenen tunnin, lentomatkan jälkeen vihdoin Namibiaan, olin järkyttynyt miten ennakkokäsitykseni Namibiasta erosi todellisuudesta. Minulla ei ollut harmaintakaan hajua Namibian historiasta tai ylipäätään mistään siihen liittyvästä, sillä en tietenkään ollut perehtynyt siihen millään lailla vaikka sitä oltiin suositeltu. Täydellisen kulttuurishokin ainekset olivat valmiina. Luulin astuvani maahan, joka koostuisi suurimmaksi osaksi savimajoista ja pikimustista ihmisistä lannevaatteissa ja keihäät kädessä. Järkytyksekseni lentokentän pihamaasto musitutti enemmänkin Kalifornian puistoalueita palmuineen ja mainoksineen elokuvista ja autoista mistä Suomessa ei oltu vielä kuultukaan. Kun teimme retken Namibian pääkaupungin Windhoekin keskustaan, oli se täynnä pilvenpiirtäjiä ja kaiken maailman timanttiliikkeitä. Siinä oli hieman sulattelemista.

Toinen asia missä oli aika paljon sulattelemista, oli ruoka. En nyt halua antaa itsestäni mitenkään nirsoa (vaikka nirso olenkin) tai neitimäistä (vaikka tyttö olenkin) kuvaa ja haluan pitää tämän tekstini yleisilmeen positiivisena mutta se ruoka oli jotain uskomatonta. Jos tämä reissu ei olisi antanut minulle mitään muuta niin ainakin se olisi opettanut arvostamaan suomalaista (tai ainakin suomessa tehtyä) ruokaa. Itkin lähes onnesta päästessäni takaisin (tuulian) äidin jauhelihaperunamössön äärelle. En nyt tässä väitä että olisin nälissään missään vaiheessa ollut, että kyllä se ruoka alas meni, mutta välillä jutut siellä normaaleista ruokailuperinteistä mm. vuohen pään syömisestä puistattivat yhtä jos toista. Ja pari kuukautta auringossa käytetty vuohenmaito josta Olli jo alempana kertoi, velloi kyllä useamman vatsassa loppuillan (+loppuviikon sitä säilytettiin meidän hostellihuoneen pöydällä.)  ja pakko tehdä tässä tällainen yleinen ilmoitus että jos joku löytää jostain viinietiikkasipsejä, joihin rakastuin ja syvästi addiktoiduin Namibiassa, nii kiitos Ouluun vaa paketti tulemaan.

Mutta paras puoli Namibiassa oli ne kaikki ihanat ihmiset. Aluksi kun menimme namibialaisia leirille osallistuvia nuoria vastaan katsoin että voi hittolainen, kaikki heistä näytti täsmälleen samalta, kuten myös mekin heidän mielestään, ja mietin että en ikinä voisi oppia tietämään kaikkien niitten nimiä kun jokainen niistä oli tyyliin ''Chrizelda'' tai ''Naygill'' (ei niin vaikea kirjoittaa mutta koitappa lausua/muistaa samantyylisiä nimiä se 15kpl). Mutta nyt oon niin onnellinen että sain tutustua heihin kaikkiin koska he kaikki olivat aivan loistavia ihmisiä ja ainakin toivottavasti elinikäisiä ystävyyssuhteita solmittiin jo ensimmäisinä päivinä. 

Myös retket mitä leirillä koimme olivat aivan uskomattomia, en ollut koskaan nähnyt edes elävää leijonaa, joten niiden näkeminen safarilla oli uskomaton kokemus, vaikka olinkin ehkä hieman innostuneempi niistä villisioista mitä yritin siellä pyydystää (saatatte nähdä jossain videopäiväkirjassa pätkän siitä :D). Jyri minua pelotteli että joka kymmenes ei dyynin huipulle pääse, mutta kyllä me kaikki siellä harjalla loppujenlopuksi heiluttiin ja otettiin kuvia ym.  Ja pakko myöntää että olen aika leuhkana siitä ihmisille maininnut; olenhan kiivennyt _maailman korkeimmalle dyynille_ ihan omin pikku kätösin.

Mutta nyt jälkifiiliksen (angstivaihe). Mulla kesti yllättävän kauan ennen kun pystyin kunnolla kertomaan ihmisille kokemuksiani Namibiassa. Vielä viikkoja matkan jälkeen, kun minulta kysyttiin miten matka meni, vastasin vain että ihan hyvin. Jotenki koko matkaa ei osannut sisäistää saati tajuta että siellä oli edes käynyt. Ja tottakai sinne ikävöi joka päivä vieläkin, varsinkin nyt kun päivät alkaa lyhenemään ja illat pimenemään. En ole koskaan ollut hyvä luopumaan mistään, ja ensin minun piti luopua viidestäsoista uudesta ystävästä Afrikassa ja sen jälkeen vielä viidestätoista uudesta suomalaisesta ystävästä, kun palasin takaisin Ouluun ja muut jäivät kotipaikkakunnilleen Etelä-Suomeen. Onneksi nykyteknologia kuten Facebook mahdollistaa yhteydenpidon pk-seudulle jopa Afrikkaan asti. 

En kyllä vaihtais tuota kokemusta mihinkää, ja oon tosi ilonen että lähdin koko reissuun. Ja vaikka Essi tuossa ilmoittikin että Summerissa heitä esiintyy kaksi mutta tadadadaa, onneksi olkoon saatte mut siihen kolmanneksi mukaan joten minunkin puolesta, 7.8 KAIKKI KATSOO SUMMERIN, yo peace.

Tytti Karjalainen (Namibialainen nimi: Tutti Kanalainen)

The smile of Africa

essivieer, 21.07.2009 22:10

Nyt on kulunu tasan kuukausi siitä kun tultiin takasin tänne Suomen maahan! Ja niin kliseiseltä kun se kuulostaaki niin kun mä suljen silmät niin näen vieläki Namibian maisemat. Varmaa siitä tajuaakin kuinka hieno matka meillä oli. Multa on kysytty täällä varmaan tuhat kertaa, että minkälaista siellä Namibiassa oli, mutta mä en yksinkertaisesti keksi mitään muuta sanaa kun MAHTAVA kuvaamaan sitä paikkaa ja niitä ihmisiä.

Namibiassa oli tosi paljon kaikkia upeita asioita, mutta se mikä muhun vaikutti eniten oli ehdottomasti se luonto. Se oli ensimmäinen ja viimeinen asia mitä mä siellä näin. Mulle luonto on täällä Suomessakin tosi tärkee ja ehkä just se Namibian eksotiikka muhun vetos eniten. Suomen havumetsillä ja järvillä ei oo nimittäin mitään yhteistä Namibian aavikoihin ja vuoriin. Onneks meillä oli tosi paljon aikaa katella niitä lukuisien bussimatkojen aikana. Joka päivä löyty jotain uutta ihmeteltävää ja yks suurimmista yllätyksistä liitty just siihen ilmastoon. Mä en varmasti oo ainoo jolle Afrikasta tulee mieleen se kuumuus ja kuivuus, joka näkyy siinä luonnossakin. Mä muistan kun me lentokentällä naureskeltiin paikallisille, jotka liikku siellä toppatakit päällä. Eipä naurattanu enää muutamaa päivää myöhemmin ku kaikki suomalaiset hytisi Windhoekin pormestarin vastaanotolla. Me kyllä tiedettiin, että Namibiassa on talvi, mutta harvat meistä oli varautunu siihen että shortseilla ei pärjää ihan joka päivä. Sisätiloissa varsinki oli ihan jäätävää  ja ulkonakin kaikilla oli villatakit päällä. Mutta onneks ilmat lämpeni ja mekin saatiin nauttia siitä Afrikan auringosta. Rusketus kyllä jäi sitte lentokentän itseruskettavan varaan.

Toinen asia jota mä en ikinä tuu unohtamaan on itse namibialaiset ihmiset. Ne on varmasti maailman mukavimpia, vieraanvaraisempia ja hienoimpia tyyppejä! Heti ekasta päivästä lähtien ne otti meidät niin iloisesti vastaan ja aina jakso nauraa ja jutella meille. Heidän mahtava luonteensa vielä korostui kun vietin muutaman päivän asuen aivan ihanan Chrizeldan perheen luona ja huomasin kuinka vähällä hekin pärjäävät. Nukkuessani pienenpienessä asunnossa, jossa asui tuplasti enemmän ihmisiä kuin omassani kodissani, tuli ajateltua mistä kaikesta sitä itekkin voisi luopua ja silti pitää lippu korkealla päivästä toiseen. Namibialaiset on joutunu tappelemaan vapaudesta ja rauhasta pitkään ja sen arvet näkyy vielä ulkopuolella, mutta sisällä heillä sykkii vahvempi ja iloisempi sydän kuin muilla.

Mua pyydettiin vastaamaan myös kysymykseen "miten itse muutuit matkalla?". Ja kyllähän sitä pakostikin muuttuu kun näkee niin paljon erilaisia asioita samassa pakkauksessa. En itse ollut käynyt Afrikassa ennen enkä tajunnut kuinka paljon olin missannut. Afrikka on niin paljon muuta kuin mä ennen kuvittelin. Toisaalta siinä oppi kunnioittamaan Suomea eri tavalla kuin ennen. Esimerkiksi hiljaisuus ja turvallisuus sai piru vieköön ton matkan jälkeen ihan uudet merkitykset.

Mä voisin uhrata vaikka kuinka monet lämpimät suihkut, pehmeät sängyt, tuplajuustohampurilaiset ja unettomat yöt lentokoneessa saadakseni kokee uudestaan yhtä mahtavan reissun! Haluun ehdottomasti lähtee seikkailemaan uudestaan  ja nähdä taas namibialaiset kaverit. Mä uskon, että me tossa kahden viikon aikana ehdittiin vaan raaputtaa Afrikan pintaa, mutta nyt jos koskaan me ollaan valmiimpia sukeltamaan syvemmälle.

-Essi

P.S: Meikä on toinen niistä onnekkaista, jotka menee Summerin haastatteluun 7.8 (HUOM! päivä on muuttunu) joten telkkarit auki heti aamusta! 

Zummeriii

unilelu, 14.07.2009 16:46

Heipä hei taas.

Oman tietokoneeni (siis sen jolla on kaikki kuvat) langaton netti on sanonut sopimuksensa irti! Olen moneen otteeseen yrittänyt uploadata tänne kuvia mutta saitti näyttää vain virhesanomaa siispä;

Lisää ottamiani kuvia Namibian matkalta löytää gallerianikilläni joka on sattumoisin sama kuin täällä summerissa! Ole siis nörtti ja luuppaa kuvat käyttäjältä Unilelu tai paina suoraa linkkiä:

http://irc-galleria.net/archive.php?nick=Unilelu&album_id=3222869

...jos kiinostaa :)

Ainiin sitten vielä keulimisen aihetta, meikä mannen voi nähdä elokuun puolella töllöstä jos jaksaa herätä katsomaan Summeria [tai vaihtoehtoisesti chekata uusinta iltapäivällä... tuleeko ne vielä uusintoina(?)]

Tosiaan 6.8. SUORANA uimastadikalta... hitto että jänskättää, en tosin voi kieltää ettenkö olisi sinne ihan jänönä halunnut päästäkin :D Loistava pössis lähtee fiilistelemään reissua ihan uudelta kannalta tolleen haastattelun muodossa.

No katellaa ja törmäillää

Jyri

Huipulla ei hypitty riemusta

unilelu, 10.07.2009 02:29

Niinkuin aikaisemmassa artikkelissa jo mainitsin ainakin allekirjoittaneelle tuo Dyyni 7:lle kapuaminen oli sellainen maitohappopaukku että huhhuh. Tässä kuva riehakkaista fiilareista huipulta :)

Leijonakuningas vol.4

essivieer, 09.07.2009 13:25

Pienien aikatauluongelmien jälkeen pääsimme todistamaan todellista afrikkalaista auringonnousua, melkeen kuin suoraan Leijonakuninkaasta. Ainoa mitä tästä kuvasta puuttuu on vaan Elton Johnin musiikki, mut onneksi mä ja Jyri saatiin ilmoille vähintäänki alkuperäisen veronen luritus...

Näkymä Heroes Acrerilta

essivieer, 09.07.2009 13:09

Torstain kunnonkohotusjumppa oli kiivetä Heroes Acre-muistomerkille, joka oli hienon paikan takia (tai vaan turistien kiusaksi) rakennettu vuoren rinteelle. Oli kyllä vaivan väärti, koska näkymät olivat ihan huikeat!

"Heinikossa voi sitten olla kärmeksiä..."

unilelu, 29.06.2009 15:11

Aina niin vinkeät Duuri-Olli ja Samvais Pellinen Afriikan zavannilla