2010 juhlii populaarimusiikki

Kulttuurikekkereillä ennen joulua eräs mies tuli esittäytymään ja kertoi vierailleensa lapsuuden kodissani 70-luvulla. En heti muistanut miestä enkä vierailua, mutta kun hän mainitsi tuoneensa mukanaan Duane Allmanin Anthologyn, se kesäinen iltapäivä Porin Kartanonmäessä nousi mieleeni. Tuosta levystä tuli minulle sittemmin hyvin tärkeä, sillä sitä kautta löysin soulin: Aretha Franklinin Wilson Pickettin ja monet muut myöhemmin. Minulla on levy vieläkin vinyylikokoelmissani ja kuuntelen sitä hyvässä seurassa. Musiikki auttoi meitä muistamaan kotikaupungistamme monta asiaa, ja kävimme läpi silloiset yhteiset tuttavamme ja heidän kuulumisensa. Muutamia tunsimme yhä, joistain olimme kuulleet ja monet olivat hävinneet teille tuntemattomille.

Musiikkimatkani jatkui joulun aikaan. Luin Kjell Westön kirjaa Älä käy yöhön yksin. Siinäkin kaverukset, hengenheimolaiset ja sukupolvet löytävät toisensa musiikin avulla. Joillekin se on Hendrixin Castle Made of Sand ja toisille Iggy Popin The Passanger. Olin otettu siitä, miten hienosti Westö kuvaa musiikin voiman muistin ja muistojen siltana. Musiikissa on säilöttynä paljon siitä mitä on koettu, mistä on unelmoitu ja mitä on jaettu.

Musiikki on ollut minulle paitsi silta menneeseen myös tie tulevaan. Monet kerrat istuessani ulkomailla vieraiden ihmisten kanssa illallispöydässä, huomaan että enemmin tai myöhemmin vieressäni istuu joku jonka kanssa väittelen Sarah Vaughanin ja Nina Simonen tulkinnoista, siitä onko Beatles parempi kuin Rolling Stones ja mikä Bob Dylanin levy on ollut itselle tärkein. Musiikin kautta olen tutustunut ihmisiin, löytänyt sielunkumppaneita ja tullut kutsutuksi heidän koteihinsa.

Tänä vuonna Yleisradiossa vietetään populaarimusiikin juhlavuotta. Jotkut meistä ovat ottaneet varaslähdön ja olemme syksyn ajan pohtineet populaarimusiikin strategiaa. Minulla on ollut ilo olla mukana ryhmässä, jossa musiikki ja sen tulevaisuus ovat taas saneet poskemme hehkumaan.

Teema aloittaa juhlavuoden keväällä tarjoamalla hyvää musiikkia, kun Jools Holland siirtyy kanavalle. Kevään aikana näemme ja kuulemme, kuinka vahvaa ja monipuolista suomalainen etnomusiikki on tänään, ja etsimme niin muodikasta pohjoista jazzsoundia. Kesällä soi Iiro ja rock. Ja syksyllä Teema on täysillä mukana, kun 10-osainen suomalaisen rockin historia, nykyisyys ja ehkäpä vähän tulevaisuuskin tulvahtavat ruutuun. Sen jälkeen ymmärrämme Suomea, itseämme ja tosiamme taas vähän paremmin.

Ritva Leino
Kulttuurialueen ohjelmapäällikkö