YLE Teema

 

Suosittelu lisätty!

Julkaistu perjantaina 26.03.2010 59 141

...ja muutama kyynel vierähti poskelle, kun hyvästelimme

Kirjoittanut: Talo Ranskassa -kilpailijat

Mun mokani oli mun peruslukemilla oleva naamani, mutta vieläkin kirvelee ne tasapisteet.

Anna-Maija

Anna-Maija VakkuriSain tehtäväksi puhua vävypojan kanssa PUHELIMELLA RANSKAKSI. Arvasin joutuvani siihen mutta 4 päivän opiskelun jälkeen. Taitaa tulla mulle pudotus, kun haluavat tälle viikolle kaikki kuvaukset. Muutenhan ei olisi materiaalia.(?)

 

10.9.
Kumpikaan ei pudonnut. eli harjoitus jännityksestä. Mika vielä tänään joutuu/pääsee futisjoukkueen juttusille, kuten oli toivonut... Ja sitten saa otteluliput hyvän tason otteluun....Mikalla paljon tietoa, mutta menee helposti lukkoon, kerää koko ajan säälipisteitä meiltä muilta.

Minua tullaan illalla kuvaamaan ja harjoitellaan puh. soittoa?? Kuvaukset meni hienosti ja puhuin puoli tuntia yhteenmenoon ja Caroline esimmäisen kerran keskittyi minun puhumiseeni ja auttoi. Tuli kehuja...?

11.9.
Ensin kirjallinen koe ja myöhemmin suullinen Leilan kanssa. Kuvittelin osaavani, mutta jouduin pudotukseen Virpin ja Mikan kanssa. Eli heidän oli saatava 3. Se olin sitten minä. Virpin kanssa tasapisteet, (joita suuresti epäilen). Mikan hermo pettänyt ja haluaa kotiin, mutta teki jonkun sopimuksen, josta ei saa puhua ja mies muuttui.

Illalla puhelu vävypojalle ja tuntui menneen hyvin, mutta tosiaan sen jälkeen ja ruokailun jälkeen oli prinsessan (Ellan sanonta) ilta, kun sai olla pianistina (onko mitään tekemistä ranskan opiskelun kanssa?). Ja olihan hänellä kokeista parhaat pisteet. Ja meidät kolme seuraavan päivän tehtävään. En osannut hermoilla ja kuinkas siinä sitten kävi.

12.9.
Ostoksille torille ja sain ostoslistani ja tiesin kaikki, joten olin rauhallinen ja siis LIIAN RAUHALLINEN JA TEIN OSTOKSET MUTTA EN TAJUNNUT PITÄÄ SHOWTA JA KUN MUN VANHAN IHMISEN PERUSILME ON VÄHÄN SUUPIELET ALASPÄIN, NIIN EN MIELLYTTÄNYT TORIMYYJIÄ. Tuli kotiinlähtö????

Taisi olla yllätys monelle ja sain melkein raivokohtauksen asian mulle selvittyä. Mutta miksi Philippe sanoi olevansa pahoillaan asiasta... kun halasi kovasti mua. Tosin Mikaahan ei olisi voinutkaan pudottaa, kun hänellä oli vielä kuvattavaa, kun oli ne otteluliputkin plakkarissa. En voi mitään mutta taitaa mennä kässärin mukaan.

Sen jälkeen porukan kanssa sovitulle ruokailulle ja taas ihmisten järkyttyneet ilmeet ja itkut paitsi Eero, joka tuli tapansa mukaan myöhässä niin ei edes kysynyt mistään mitään. Lähdettiin rannalle ja sen jälkeen tytöt eivät päästäneet mua asunnolle olemaan ja joimme Jaanan tarjoamat shampanjat terassilla ja kävimme kaupassa ja meillä oli ihana ilta Virpin asunnossa, jossa isäntäväki pois. SUURI KIITOS HEILLE SIITÄ ja tulihan sinne Mikkokin. Illalla kotiin, jossa keskustelu Carolinen ja Bengtin kanssa ja taas ihmetystä.

Aamulla mua piti tulla hakemaan puoli 8 ja ketään ei kuulunut niin raahasin laukkuni ja itseni tyhjän (paitsi humalaisia kotiin palaavia ja koiran kusettajia) kaupungin läpi asemalle, johon ilmestyi ohjelman vastaava tuottaja Olli,  jolle olin todella vihainen, että tämä oli piste iin päälle koko touhussa. Olimme soittaneet tuotantoassistentin Eerikan kanssa ristiin ja hän raukka sai varmaan haukut asiasta ja hän oli kolaroinut autonkin hermostuksissaan. Asia on puhuttu jo Eerikan kanssa enkä kanna hänelle kaunaa. Istuin junamatkan eri osastossa kuin Olli, mikä oli hyvä että sain vähän rauhoittua. Pariisin asemalla sitten annoin lentolipun Ollille ja sanoin tähän loppui kässärin mukainen ohjelma ja mulla on lentolippu Sveitsiin, jonka olin tuloksen selvittyä jo lounaalla järjestänyt. Olli halusi puhua kanssani vielä, kun mulla ilmeisesti on jotain sanomista. Kerroin mielipiteeni kässäristä ja ihmettelin, että joidenkin eli Mikan kanssa tehdään eri sopimuksia ja eihän musta olisi mitään materiaalia, jos ei olisi koko viikon kuvattu eniten. Hän sanoi, että Mikaa kuvattu enemmän? Mutta muitahan ei paljon mitään vielä siihen mennessä. Eipä olisi ollut materiaalia.

20.9.
Tässä viikon miettimisien jälkeen ja tekstiviestien ja puhelujen jälkeen (ennätys puhelinlaskussa kohta 200 €) mun mokani oli mun peruslukemilla oleva naamani, mutta vieläkin kirvelee ne tasapisteet. LOPPUKANEETTINA TÄHÄN MENNESSÄ: OLI HIENO KOKEMUS KAIKENKAIKKIAAN JA SAIN UUTTA INTOA OPISKELLA RANSKAN KIELTÄ (vaikka tuntuikin jossain vaiheessa, että tällä ohjelmalla on aika vähän ranskan kielen oppimisen kanssa tekemistä).

Eero

Eero Tolvanen10.9.
Kukaan ei pudonnutkaan, vapautunutta tunnelmaa! Nyt luvattiin että huomisesta karsinnasta joku tipahtaa varmasti. Koulupäivän jälkeen istuin tovin katukahvilassa kuunnellen puheen sorinaa ja katsellen helteessä rauhallisesti käyskenteleviä kulkijoita. Samalla etsin sanakirjasta läksyihin sanoja, kuinkas muutenkaan. Kotiin tultuani pullahdin uimaan talon maan uima-altaaseen.

11.9.
Jälleen aurinkoinen päivä – koulupäivän jälkeen kävin juoksulenkillä, uimassa ja suihkussa. Illalla TV-väki tarjosi meille upean päivällisen shampanjoineen. Illalla katselin asuintaloni terassilla tähtitaivasta ja kaupungin valoja; muistin, kuinka musta rouva jutteli minulle tänään ratikassa, tämän talon asukkaiden ystävällisyyttä ja puiston penkillä vieressäni istunutta herttaista vanhusta. Kuinka tärkeitä pienet asiat ovatkaan suuren tähtitaivaan alla? Entäs se, että minä saan opiskella ranskaa näin loistavassa paikassa: pieni askel Ranskan valtiolle, suuri harppaus Eero-pojalle.

12.9.
Sain lapsilta kaksi piirustusta, tämä perhe pitää mielialani korkealla; vanhemmat ovat lämpimiä, avoimia ja syvällisiä. Pidin lupaukseni; sain sanoitetuksi ja sävellettyä ensimmäisen ranskankielisien lauluni! Minusta siitä tuli tosi hauska! Otin aikaa ja kävelin Montpellierissä. Leveää puiden reunustamaa puistotietä pitkin pääsin portaita myöten suurenmoiselle näköalapaikalle. Siellä ylhäällä, punertavan auringon laskeutuessa katselin alhaalla kahviloissa istuvia perheitä, puistossa kuhertelevia pareja ja kitaroineen laulavia nuoria. Istuin kauan ja jossain vaiheessa olin antanut sydämeni tälle kaupungille. Olisin hyvin onnellinen, jos perheeni olisi täällä.

13.9.
Perheeni tytär, Suzanne, täyttää viikon kuluttua 10 vuotta. Ratikassa viereeni istuutui perhe, juttelimme ja istu ja pala – Amelie-tytär oli 10-vuotias. Hän kirjoitti minulle lapulle DVD:n nimen ja kaupan osoitteen, josta voin sen ostaa. Kisassa on nyt sinniteltävä, että voin antaa Suzannelle lahjan ja laulaa synttärilaulun. Kaupungilla oli karnevaalit ja sain ihailla loistavia ohjelmanumeroita. Jotain olen jo oppinut, sillä ruuan ja kahvin tilaamiset sujuivat baarissa ongelmitta.

Laura

Laura ÅkerlundTorstai 10.9.2009
Olin jopa hieman huonovointinen matkalla tunnille, koska jännitin niin paljon mitä tuleman pitää. Ei pilvetön taivas edes auttanut oloani. Koulu alkoi klo 9.00 ja tiesin että jompikumpi tulisi takaisin tunnille, mutta olisiko se Mika vai Virpi! Kamalan stressaavaa, tietysti erityisesti siksi että tämä olisi ensimmäinen pudotus.

Luokkahuoneessa tunnelma oli kireä ja hermostuneen puhelias. Tunti alkoi normaalisti, kun yhtäkkiä kuului koputus ja Mika saapui paikalle! Suretti Virpin puolesta, mutta toisaalta olin tyytyväinen Mikan puolesta, että hän läpäisi testin. Hetken kuluttua Virpi saapui luokkaan ja tunnelma oli lievästi sanottuna epäilevän yllättynyt! Mitä ihmettä!? Philippe selitti tilanteen: hän ei halunnut että vain kolmen päivän opiskelun jälkeen joku joutuisi jo lähtemään. Ihanan reilua!

Opetuksen jälkeen meillä oli ilta vapaata, mikä oli hyvä sillä saimme aivan mielettömästi läksyjä. Siis aivan mielettömästi. Luvassa olisi kirjallinen SEKÄ suullinen koe. Suullista koetta suorastaan odotin mutta kirjallista en… Mon Dieu onneksi pääsin vähän kiertelemään matkalla kotiin.

Perjantai 11.9.2009
Pitkä päivä, koe meni ihan hyvin, taisin saada täydet pisteet puhekokeesta. Olen muutenkin saanut kehuja, että puhun tosi sujuvasti. Mikä oli kyllä yllätys minulle!

Lauantai 12.9.2009
Tänä aamuna oli Mikan, Virpin ja Annamaijan pudotuskisa, joka alkaisi 09.00. Sovimme lounastreffit Cafe des beaux artsiin klo 13.00. Ensimmäinen pudotus tuntui pahalta ja tajusin että kisa on todellakin alkanut.

Mikko

Mikko Salmilahti11.9.2009
Aamu alkoi kirjallisella kokeella, johon olin yrittänyt lukea eilen illalla. Tuntui siltä, että olin onnistunut kertaamaan oikeita asioita, sillä osasin mielestäni suurimman osan kokeen asioista. Koulussa harjoittelimme adjektiiveja ja kartutimme sanavarastoamme. Heti aamupäivän opetuksen jälkeen oli vielä suullinen koe, joka onneksi keskittyi samoihin harjoituksiin, jotka olimme käyneet aamupäivällä läpi. Kokeen piti uusi ja mukavanoloinen opettaja Leila. Kokeen jälkeen menimme normaaliin tapaan lounaalle Le petit Grilliin. Lounaan jälkeen otin bussin kotiin ja istuin puutarhassa auringossa tunnin kuunnellen musiikkia. Elämä tuntui hienolta! Illaksikin on ohjelmaa, sillä tapaamme koulun edessä varttia vaille kuusi. Todennäköisesti menemme syömään, mutta kun tosi-tv:ssä ollaan, niin mistään ei voi olla varma ;-)

Jaana

Jaana Siipola10.9. torstai
Tv koulussa. Sekä Mikan että Virpin tuolit olivat tyhjinä…Mutta pian he MOLEMMAT tulivat takaisin! Hieno yllätys!
Mika (liittyy jalkapalloon?), Laura (pianonsoittoa?) ja Anna-Maija (puhelu ranskaksi) saivat tehtäviä. Minä en vielä - mitä mahtaa olla tulossa? Huomenna on taas kokeet, tämä ilta menee valmistautumiseen ja läksyihin. Lounaan jälkeen jäin hetkeksi kaupungille nauttimaan ranskalaisen kaupungin kesäisestä tunnelmasta.

11.9. perjantai
Jännitys aamun kokeista ( ja yöllä leikkivät kissanpennut…) vaikuttivat uneen. Selvisin kuitenkin jotenkuten sekä kirjallisesta että suullisesta kokeesta. En tiennyt, että jännitän kokeita näin paljon!!!! Lounas sisällä, sillä ulkona oli täyttä ja tulimme syömään kaikki eri aikaan. Ei haitannut. Ruoka maistui silti. Käsky kävi: melkein “ykkösissä” koululle klo 17.45. Mitähän meille on keksitty tänään? Kiirettä pitää, että ehtii kotiin - tosin iltapäivällä ei ehkä ole ruuhkia kaupunkiin päin.

Söimme hyvän illallisen ja joimme shampanjaa! Mmmmmm. Saimme nauttia myös Lauran soljuvan kauniista pianonsoitosta. Ilta päättyi kokeiden tuloksiin ja päivä oli Lauran! Minäkin selvisin jatkoon. Trés Bien! Upea fiilis! Tosin sitä himmensi Virpin, Annamaijan ja Mikan joutuminen pudotustehtävään huomenna aamupäivällä.

12.9. lauantai vapaapäivä
Puhuin kotiin ekan kerran ja ikävähän sinne sitten tuli. Kotiin en silti vielä halua. Lohduttauduin pyykinpesulla ja pian lähden kaupungille. Tapaan toiset lounaalla klo 13 aikoihin. Upea kesä jatkuu! Pilvetön taivas ja lämmin aurinko! Varmaan taas +30 asteen paikkeilla ollaan päivällä.

Kuulin pudotustehtävän tulokset: USKOMATONTA! Annamaija lähtee huomenna kotiin. Mielestäni hän oli hyvä ja erittäin innostunut, myös aktiivinen tunnilla. Mutta se ei kai sitten vaikuta…

13.9. sunnuntai vapaapäivä
Meren herkkuja aurinkoisessa Sete:ssä. Ja illalla lukemista.

Virpi

Virpi Hietanen6. pvä – Torstai
Aamulla aikaisin noin 7.30 tuli kuvausryhmä kotiin kuvaamaan aamutoimiani. Jerome oli upea isäntä ja hän kävi aamutuimaan ostamassa croissanteja. Kuvausryhmä halusi kuvata huoneessani, jossa ei kyllä paljon kuvattavaa ole paitsi ihan ikioma parveke. Julieta ja Jeromea haastateltiin ja toki myös minua. Sitten lähdimme koululle, jossa muita kilpailijoita odotti mukava yllätys, kun me molemmat tulimme luokkaan. Yllätys oli mojova! Kaikki kuitenkin tiesimme, että tämä oli ainut kerta kun ketään ei pudotettu. Kohta alkaa tosi koetukset.

Tänään Ella saapui luokkaan ja ilmoitti että osalla ryhmästä olisi tehtävät joko tänään tai huomenna. Tehtävät saivat Michelle, Ann-Marie ja Laurette. Michellen tehtävänä oli mennä erääseen pubiin puhumaan jalkapallosta muutaman fanin kanssa. Se olikin Michellelle jännityksen paikka. Laurette sai tehtäväkseen etsiä paikan, ravintolan, jossa hän saisi soittaa pianoa ja Laurette oli asiasta innoissaan, vihdoin hän pääsisi soittamaan.

Ann-Marielle tuli tehtäväksi valmistautua soittamaan vävylleen, jonka kanssa hänen pitäisi puhua ranskaa. Mielenkiintoisia tehtäviä tuli kaikille ja jännitti paljon heidän puolestaan. Ilta menikin opiskellessa ja valmistautuessa huomiseen tenttiin. Meille ilmoitettiin, että tulisi kirjallinen ja suullinen testi.

7. pvä – Perjantai
Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin kouluun tankaten sanastoa ja opittuja asioita. Koe alkoi heti yhdeksältä ja siinä kyseltiin juuri opittuja asioita. Omasta mielestä osasin paremmin kuin edellisessä kokeessa. Opiskelimme ahkerasti koko päivän ja koulun loputtua kävimme yksitellen erään toisen opettajan luona ja hänelle piti kertoa yhdestä sukulaisesta. Meille myös kerrottiin, että tapaisimme koululla ennen kuutta ja iltaa varten pitäisi pukeutua vähän fiksummin. Eli menisimme johonkin kivaan ravintolaan syömään. Illalla tapasimme koululla ja lähdimme autolla vähän matkan päähän. Ravintola oli tosi kiva, paljon hyviä viinejä ja ravintolassa sai maistaa lasin viinejä ja niistä valita itselleen sopivan aterian kanssa. Yllätys oli myös se, että Laurette soitti pianoa juuri täällä ja oli tosi mukava kuulla hänen soittavan. Illallisen jälkeen tuli H-hetki ja ilmoitettiin kokeiden tulokset. Michellen koe oli mennyt huonosti, eli hän sai huonoimmat pisteet. Seuraavaksi olinkin minä ja Ann-Marie, mikä oli yllätys. Meidän seuraavan päivän tehtävämme oli lähteä ostoksille vihannestorille. Tapaisimme aamulla Plasa de la Comediella klo 19.30. Illalla yritin vielä päntätä hedelmien ja vihannesten nimiä ja kuinka pyydetään ja kysytään hintaa.

8. pvä – Lauantai
Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ja ehdin vielä jonkin aikaa lukea sanoja. Comedielle on noin parin minuutin kävely asunnolta ja siellä olikin koko filmiryhmä ja Michelle ja Ann-Marie. Tehtävämme siis oli suorittaa ostoksia torilla. Saimme ostoslistan ja listalla olevat tavarat piti hankkia keinolla millä hyvänsä. Kun vuoroni tuli en jännittänyt juuri lainkaan ja omasta mielestäni suoriuduin hyvin. Tehtävämme arvosteli rouva, joka oli meidän myyjämme ja myöskin opettajamme Philippe. Yllätys oli melkoinen kun päätös julkistettiin. Lähtijä olisi Ann-Marie. Olin samaan aikaan iloinen ja surullinen, Iloinen siitä että saan jatkaa opiskelua ja surullinen siitä, että Ann-Marie joutuu lähtemään. Tapasin lounaalla muun ryhmän ja päätimme lähteä rannalle nauttimaan vapaasti iltapäivästä ja ottamaan aurinkoa. Michellellä oli omia menoja, hän pääsi seuraamaan jalkapallo-ottelua. Illalla vietimme Ann-Marien läksiäisiä ja muutama kyynel vierähti poskelle, kun hyvästelimme.

9. pvä – Sunnuntai
Ihanaa, vapaapäivä. Jeanette oli yökylässä luonani ja heräilimme omia aikojamme. Meillä oli tapaaminen muun porukan kanssa rautatieasemalla ja ostimme liput Ceteen, lähellä olevaan kalastajakaupunkiin. Aivan ihana kaupunki, kiertelimme kojuilla ja kävimme syömässä ravintolassa meren herkkuja, nam. Ihana päivä, mutta kyllä illalla oli taas käytävä kirjojen kimppuun.

Suosittele141 Suosittelee

Kommentit

Harri

Taneli & mia56: Lopettakaa se nokittelu ja ryhtykää vaikka henkisesti valmistautumaan kisan seuraavaan jaksoon;-) Sitä odotellessa voitte katsoa tänään telkkarista elokuvan Pariisin varpunen - Edith Piaf (La vie en rose/Ranska 2006).

Rauhallista/riehakasta päästäistä kaikille tasapuolisesti!

Taneli Oulusta

Hei Harri, kivaa lukea sun viestejä pitkästä aikaa!

Vive Edith Piaf ja eläköön Occitania! Montpellier on sentään Occitanian pääkaupunki!
ja Joyeuses Pâques kaikille, vaikka jännitetään huomenna (minä suosikkini puolesta Mika ja Laura).

Laurita

Se mitä entisenä maikkana halusin sanoa, niin tietyn ikäpolven ihmisissä Suomessa flirttailu tai ylikohteliaisuus ei ole hyve. Mitenkähän Tarja Halonen olisi käyttäynyt tässä tilanteessa?

Kun asuu kauan pois Suomesta, alkaa sitten ikävöidä sitä Monoprixin kassaa, joka kysyy kuulumiset, niitä tuntemattomia jotka kertovat "vous etes charmante" etc.

Asiat otetaan sellaisena kuin ne ovat ja niiden takana seistään täysillä. A-M toimi vilpittömästi ja parhaan ymmärryksensä mukaan.

Minusta hän oli liikuttava ja toivon hänelle paljon iloa opinnoissaan!

Harri

Taneli, kävin vain vetämässä henkeä välillä. Mulla toi suosikkien määrä tuppaa uhkaavasti jatkuvalla syötöllä kasvamaan, nyt heitä on jo kolme! Mikaa symppaan koska kaveri on ilmeisen kova yrittämään, Lauralla sujuu sekä tarinointi että kirjalliset. Lisäksi jos värjäisi hiuksensa ja kulmakarvansa hiilenmustiksi niin mieleeni assosioituisi helposti Audrey Tautou elokuvasta Amélie (Höh! toim.huom) ja Eero nyt on muuten vaan Äijä! Tosin Jaana ja Mikko ovat toistaiseksi olleet viellä hiukan taka-alalla joten josko sieltä sikiäisi yllätyksiä?

Anonyymi

Taneli Oulusta kirjoitti:
Hei Mia 56 pari huomautusta: kirjoitat, että "ehkä kielen taju ei ole aina yhtä hyvä". Ole hyvä ja selitä, koska olet tuhat miljoona mua luotettavampi suomen kielen arvioinnissa. En koskaan kehtaisi sanoa tai kirjoittaa, että "omasta mielestäni suomen kielen taitoni on hyvä", joten jos mun tajuni on puutteellinen tekisit isänmaallisen teon selittämällä ulkomaalaiselle, mikä on hyvä taju!!

Ja pliis, älä unohda, mitä Berthold Brech sanoi suomalaisista, jotka vaikenevat kahdella kielellä. Brechtin olisi pitänyt selittää miksi. Suomalaiset osaavat niin mestarillisesti vaientaa toisia suomalaisia, että useimmiten suomalainen ei uskalla avata suutaan, jos hän ei ole 300 % varma, että lause on virheetön ja niin nerokas, että se läpäisee kaikki Pisa-tutkimusten testit!

Mutta toinen väite on outo. Missä olet lukenut, että olisin muka kirjoittanut: "ihmiset, jotka monesti ujouden takia ovat ilmeettömiä ja jäykkiä, ovat sietämättömiä."

Milloin olen muka puhunut "ujoista" ihmisistä????? Totesin vain, että jotkut käytösmallit ovat hyväksyttäviä ja toiset sietämättömiä riippuen kulttuurista. Lue esim. mitä belgialianen kirjailija Amélie Nothomb kertoo töppäyksistään ja jatkuvista väärinkäsityksistä Japanissa.

Taneli Oulusta sanoo osuvasti; suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä ja osaavat mestarillisesti vaientaa toisiakin suomalaisia! Ja jossain toisaalla kuten sanoit, kielen opiskeluun kuuluu myös kulttuurin, ja käytöksenkin opettelu, jos ei ole sitä siihen mennessä vielä joutunut tekemään.

Mewz

Ranskan kulttuuriin kuuluu myös eleet ja olemus ja itsensä ilmaisu muutenkin kuin sanallisesti. Sen luultavasti oppii kantapään kautta oltuaan Ranskassa tarpeeksi kauan, eikä tämän talo-jutun idea ole, että kaikki hallitsevat Ranskan ilmaisutavan jo ennen kuin ohjelmaan tulevat. Kilpailu perustuu siihen, että se joka pystyy parhaiten mukautumaan Ranskalaisiin tapoihin ja ääntämykseen, voittaa. Peli on peliä.

P.S. Omat suosikit on Laura ja Eero!!

Anonyymi

Olin tosi yllättynyt Anna-Maijan pudotuksesta. Todellakin suu loksahti aivan auki! Kaikki varmasti hyviä tyyppejä, mutta itseäni jäi kaivelemaan miksi Mikalle annettiin "armonpullia" ja otettiin kolmas ehdokas. Sitten kolmesta ehdokkaasta uusin (A-M) pudotettiin, vaikka huonoimmilla pisteillä olivat Mika ja Virpi. Uskomatonta!

Eikä meillä vieraitakaan tervehditä

[Taneli Oulusta sanoo osuvasti; suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä ja osaavat mestarillisesti vaientaa toisiakin suomalaisia! Ja jossain toisaalla kuten sanoit, kielen opiskeluun kuuluu myös kulttuurin, ja käytöksenkin opettelu, jos ei ole sitä siihen mennessä vielä joutunut tekemään.[/quote]

Näinpä,ja toisille on opetettu suhteellisen eurooppalaiset käytöstavat jo kotona ja toisille taas ei: menin eilen jumppaan, ja pukuhuoneeseen astuessani sanoin Hei! vaikken ketään tuntenutkaan. Arvatkaapa huviksenne vastasiko kukaan. Ranskassa ja muualla Keski-Euroopassa saa moukan maineen (ja lisäksi huonoa palvelua), jos astuu sisälle kauppaan sanomatta Päivää kulloisellakin kielellä. Kyllä täällä mörrimöykkyjen maassa joskus sitä Monoprixin ystävällistä kassaa todella kaipaa, ja sitäkin, ettei saisi kaupan ovea suoraan päin naamaansa ellei pidä varaansa.

Muuten olen niiden kanssa samaa mieltä, jotka pitävät pudotuskisaa kurjana formaattina kielenopiskeluun. Jollei YLEllä ole varaa viedä koko porukkaa koko ajaksi Ranskaan tai mitä kieltä nyt kulloinkin opiskellaankin, niin eikö Talo Italiassa ollut sen muotoinen, että opiskelu tapahtui Suomessa ja talo Italiasssa oli sitten palkintona. Ehkä kulut sillä formaatilla pysyisivät paremmin hanskassa. Tosin siinäkin taidettiin kyllä pudottaa osallistujia.

Anonyymi

mia56 kirjoitti:
Olipas todella huono häviäjä tämä Anna-Maija. Eikä näytä itsekritiikkiäkään omaavan, kun ei edes huomannut omia virheitään. Ensin vähän säälinkin häntä, mutta tämän blogin luettuani en enää yhtään. Aikamoisia syytöksiä, perustuen mihin? Au revoir, A-M!

Olen eri mieltä. Kun lukee Anna-Maijan tekstin tarkkaan niin sieltä kyllä löytyy ihmettelemisen aiheita - onneksi ei tuollaisessa kilpailussa tarvitse olla mukana. Kyllä paras oppija ilman pudotyamisia löytyisi kurssin lopussa.
Minusta Anna-Maija olit aivan tasaveroinen toisten kanssa.

Add comment


Yllä olevien sanojen tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.