Tämä oli ilo ja kunnia

Hiilivoimalan työnjohtajan silmät kostuvat. Hän selittää sinihaalariselle työntekijälleen, mikä Runoraati on. Häntä vieläkin liikuttaa siinä esitetty Solveig von Schoultzin runo Luola. Olen etsimässä runovideon kuvauspaikkaa. Poistun voimalasta itse inasen liikuttuneena.

Tällaisia pieniä nöyriä hetkiä saan kokea aina välillä. Usein yllättävissä paikoissa. Rautakauppias kysyy kassalla, että aionko tehdä kädessäni olevasta oranssista muovinaurusta runoja. Hänkin haluaa kertoa olevansa Runoraadin katsoja.

On ylellistä saada Runoraadista palautetta. Sitä on kunnia ja etuoikeus tehdä. Se on epätäydellinen ja erikummallinen ohjelma, joka viuhahtaa ruudussa aina välillä. Ensin sitä tehtiin kerran vuodessa, sitten kerran kuussa, sitten se tuli joulun alla. Se katoaa välillä pitkiksikin ajoiksi ja tulee taas. Nyt olemme siirtyneet kulttuurin omalle kanavalle eli Yle Teemalle ja raateja tulee lokakuussa joka viikko.

Itse kiitän runoilijoita. He ymmärtävät, että vaikka Runoraati on muodoltaan leikki, sen takana on vakava tarkoitus tuoda kotimaista runoutta näkyväksi ja koukuttaa katsojia keskustelemaan runoista, taiteista ja tunteista. Olen ylpeä raatilaisista, jotka hapuilevat julkisesti. Yhtä oikeaa tulkintaa runosta ei ole. On vain inhimillisiä yrityksiä ymmärtää ja eläytyä niihin.

Ja siunattu olkoon vuonna 1956 BBC:lle kehitetty Levyraadin formaatti. Pisteyttäminen on ollut hyvä tekosyy tuoda esiin kiinnostavaa nykytaidetta, arkkitehtuuria ja nyt myös näytelmäkirjallisuutta.

Tampereen teatterikesässä kuvattu Runoraadin erikoisjakso esittelee viisi näytelmäkirjailijaa, jotka haastoimme kirjoittamaan maljapuheet tulevaisuudelle. Näytelmäkirjallisuus voi tällä hetkellä Suomessa hyvin. Kotimaiset näytelmät, mobile horrorit, suomen hevoset ja sotaturistit kiertävät maata ja niitä myös käännetään. Sofi Oksasen Puhdistus on matkalla näyttömölle New Yrokissa. Näytelmäkirjailijat ansioituvat myös kirjailijoina ja runoilijoina. Toivottavasti Runoraadin ensimmäinen draamatekstiä käsittelevä lähetys todistaa, että näytelmätekstistä keskustelua kannattaa jatkaa. Jospa maljapuheista olisi aineksia vaikkapa hyviin uusiin monologeihin, joita näyttelijät kaipaisivat lisää esitettäväksi.

Lokakuun lopussa tulee ruutuun kolmas Taloraati, joka on kuvattu Shanghain maailmannäyttelyssä. Yle Kulttuuri matkusti neljän hengen pienen tiimin voimin tekemään ohjelmaa arkkitehtuurin olympialaisista. Kuvasimme lähetyksen toukokuun lopussa Suomi-päivän aikaan, koska silloin paikalla oli kiinnostavia suomalaisia taiteentekijöitä raatilaisiksi. Raati kiertää eri maiden paviljonkeja ja miettii, kuka parhaiten ilmaisee maansa erityisyyttä arkkitehtuurin avulla ja mitä ideoita kannattaisi tuoda tuliaisina Suomeen.

Raatien sarjan aloittaa Runoraadin ekologinen erikoislähetys. Sitä tehdessä ei lennetty mihinkään vaan teemana on nojatuolimatkailu runojen voimalla. Runoja matkustamisesta ja maailman tilasta arvioivat Jukka Virtanen, sankarimatkailija Riku Rantala, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ja pianisti sekä säveltäjä Olli Mustonen.

Minna Joenniemi on YLEn kulttuuritoimittaja ja mm. Runoraadin, Taloraadin ja Suojele minua! -ohjelmien kantava voima.