Emmy-voittaja Teemalla

Kulttuuridokumentit eivät ole dokumenttien kuningaslaji. Nykyään ne ovat jo sukupuuttoon kuoleva laji, jolle vielä löytyy puolustajia ja intohimoisia ystäviä. Katsojaennätyksiä niillä harvoin tehdään, jos dokumentin nimessä ei ole Marilyn Monroe tai Marlon Brando.
Miksi kulttuuridokumentteja sitten pitäisi tukea, rahoittaa, tehdä ja esittää?

Monet niistä dokumenteista, jotka vuosien varrella ovat jättäneet minuun syvän jäljen ovat olleet kulttuuridokumentteja. Muistatteko näitä:
Patsaatkin kuolevat, Youssou N´Dour Retour a Goree, Kuvia hulluudesta (Between Insanity and Beauty), Moebius-Redux – a Life in pictures, Gonzo: the life and work of DR. S. Thompson, Oil City Confidental, ja Johnny Cash at Folsom Prison. Hyvä kulttuuridokumentti tarjoaa näkökulman tai kokemuksen, joka muuttaa käsitykseni menneestä, saa minut ymmärtämään taidetta uudella tavalla tai valottaa taiteen ja yhteiskunnan suhdetta tavalla, jota en ole aiemmin oivaltanut.

Viime aikoina kansainvälinen dokumenttiyhteisökin on herännyt nostamaan kulttuuridokumenttien merkitystä ja arvoa. On taas kerran muistettu että joitakin asioita kulttuurista voi kertoa vain dokumentin keinoin.

Tiistaina käynnistyi Helsingissä dokumenttifestivaali DocPoint. Sekin esittää tänä vuonna kulttuuridokumentteja. Yksi festivaalin kansainvälisistä vieraista on romanialainen ohjaaja Alexander Nanau, joka voitti viime vuonna Emmy-palkinnon. Nanau löysi roskakuilusta harvinaislaatuisen taiteilijan, joka on tehnyt satoja kollaaseja rautaesiripun takana käyttäen hyväkseen toisten pois heittämiä lehtiä. Nyt kollaasit ovat haluttua ja kallista taidetta Euroopassa. Niitä ostivat itselleen kuulemma myös Angelica Jolie ja Brad Pitt Pariisissa käydessään.

Nanaun dokumentti kuvaa Ionin tien roskakuilusta kansainväliseksi taiteilijaksi. Samalla se kuvaa Ceausescun Romanian ja länsimaisten kulutuskulttuurin ikonien kummallista rinnakkaiseloa taiteen keinoin. Se kertoo elämästä sosialistisessa Romaniassa ja taiteilijan mahdollisuuksista siellä.
Nanaun dokumentti on kiehtova tarina erikoisesta miehestä, mutta ennen kaikkea se on hieno dokumentti joka sai kansainvälisen elämän – etenkin voitettuaan Emmyn.

Tuliko Ionista rikas ja menestyvä taiteilija? Sitä tarina ei kerro. Ion B. haaveili länsimaisesta vapaudesta, mutta kun hän vapautui läntinen Eurooppa halusi lopulta vain hänen taiteensa. Ion B:tä itseään ei taida kukaan huolia vieläkään.

Ritva Leino
tilaaja
Kulttuuri

Ion B:n maailma (The World according to Ion B) Teemalla lauantaina 5.2. klo 21 ja tiistaina 15.2.