Teeman teatteriviikko ei päästä vähällä

Muistatteko vielä Suomen suurimman teatterin?

Tänä syksynä Televisioteatteri täyttää 50 vuotta. Televisioteatteri oli aikanaan puheenaiheiden synnyttäjä, rakastettu ja vihattu, mutta ehdottomasti katsottu.

Televisioteatteri eli vahvasti ajassa kiinni, heijasti yhteiskunnan muutosta ja toi uusia ajatuksia ja ilmaisutapoja televisioon.

1960-luvulla televisioteatteri puhutti avantgardistisella ohjelmallaan ja sen jälkeen ruutuun tulivat Revon ajan poliittiset kabareet.

Televisioteatterissa esitettiin klassikoita, tulkintansa saivat ikimuistoiset Solveigin laulu, Kahdeksan surmanluotia, Rauta-aika ja Seitsemän veljestä.

Vuosien varrella aika ajoi Televisioteatterin ohi ja sen perinteitä jatkoivat tv-viihde sekä draamalliset kausisarjat. Tuula Viitaniemen hieno dokumenttisarja Suomen suurin teatteri kuvaa mitä oli tv-teatteri, mikä sen suhde oli yhteiskuntaan ja muuhun kulttuurielämään. Sarja on hieno suomalaisen kulttuurihistorian läpileikkaus. Se on käänteitä ja tunteita täynnä oleva matka lähimenneisyyteemme

Televisioteatterin kulta-aikaa, sen suomalaisia yhdistävää voimaa toki kaivataan aika ajoin vieläkin. Teatteri on kuitenkin vuorovaikutteinen taidemuoto ja television voima on toisaalla. Televisiossa teatteri alkoi näyttää vanhanaikaiselta, jäykältä ja ennen kaikkea epäaidolta. Elämä ja teatteri televisiossa kasvoivat eri suuntiin.

Minusta on silti tärkeää kysyä: miten kiinnostavin, teatteria uudistava ja aikaamme hienosti kuvaava näytelmäkirjallisuus löytäisi tiensä televisioon. Teema on halunnut tehdä voitavansa ja on syntynyt hienoja televisioversioita Kristian Smedsin Tuntemattomasta sotilaasta ja viimeksi Juha Jokelan suosikkinäytelmästä Mobile Horror. Molemmat versiot on ohjannut Mikko Kuparinen miettien huolella mikä toimii televisiossa ja mikä ei.

Televisioversion ansiosta Smedsin näkemys Tuntemattomasta jää arkistoon jälkipolville. Kun Smeds uudisti teatteri-ilmaisua, Kuparisen televisioversio uudisti televisiokerrontaa. Smedsin näyttämöversio ei matkusta maailmalla, mutta televisioversio on jo esitetty lukuisilla festivaaleilla ja teatterin ammattilaisten workshopeissa eri puolilla Eurooppaa.

Teatteri on parhaimmillaan silloin kun se ottaa elämästä kiinni ja niin televisiokin.

Teeman teatteriviikon ehdoton tapaus on historian ensimmäinen suora lähetys Kansallisteatterin ensi-illasta. Eikä kyseessä ole mikä tahansa ensi-ilta.

Hanna Brotheruksen ohjaama Paperiankkuri nostaa esiin yhden aikamme suurimmista kipupisteistä: turvapaikanhakijoiden kokemukset. Paperiankkuri on huippuammattilaisten ja turvapaikanhakijoiden yhteinen taiteellinen matka. Taiteen keinoin pystymme ehkä elämään ja kokemaan jotain siitä mitä nämä ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan.

Tanssin ja teatterin keinoin elämämme katsomossa turvapaikanhakijoiden kokemukset, pelot ja kivut. Näin ne muuttuvat yhteisiksi kokemuksiksi. Turvapaikanhakijalle matka on aina vaikea. Sellainen se on myös katsojalle.

Ilmaan jää kysymys: antaako televisioversio katsojalle toivoa? Ja toisaalta onko näillä ihmisillä, turvapaikanhakijoilla toivoa? Se taas riippuu meistä.

Ritva Leino on Teeman kulttuuriohjelmien tilaaja

Teatterin juhlaviikko jatkuu Teemalla

Dokumenttisarja Suomen suurin teatteri uusitaan 16.10. alkaen sunnuntaisin klo 20

Paperiankkuri uusitaan lauantaina klo 21