Käsittämättömän huonosti tehty tämä Suomea kuvaava jakso. En voi ymmärtää, että osa kommentoijista ihailee jakson toteutusta. Ettekö tunne historiaa?

Jakson ongelmia (ei tärkeysjärjestyksessä):

1. Rydistä puhuttaessa näytettiin useamman kerran Rangellin kuvaa. Alkeellinen moka.

2. Suomi yritettiin jotenkin käsittämättömällä tavalla saada rinnastetuksi natsien epäilyttäväksi kumppaniksi sillä verukkeella, että olimme Saksan kanssa aseveljiä. Oliko vaihtoehtoja? Eipä se Neuvostoliittokaan kovin hyvin ihmisiä kohdellut, pitäisi liittoutuneille muistuttaa.

3. Ohjelmassa unohtui, että Mannerheim vastusti aina liian vahvaa Saksa-kytköstä. Sekä 1918 että 1939-45. Hän oli nimenomaan venäläinen upseeri. Hän nimenomaan EI OLLUT Suomen Saksa-suhteiden arkkitehti, vaikka ne hyväksyikin. Mutta ei kyllä ollut se Nevanlinnakaan, sillä:

4. Nevanlinna oli mitättömyys. Hänen roolinsa korostaminen on typerää ja osoittaa tietämättömyyttä. Ohjelmaan on keinolla millä tahansa yritetty saada "epäilyttävä" suomalainen. Ei sentään Arvo Ylppöä taas nostettu esiin.

5. Ohjelmassa unohtui, että Suomi oli koko sodan ajan demokratia. SDP toimi ja Tannerilla oli vahva rooli. Mannerheim ja Ryti eivät toimineet yhdessä, vaan Tanner oli mukana. Siksi työväenliike tuki sotatoimia ja nimenomaan SDP:n ansiosta esim. juutalaisia ei luovutettu kuin muutama.

6. Ohjelmassa puhuttiin 1918 koskien Neuvostoliitosta, vaikka ko. valtiota ei tuolloin ollut olemassa.

7. Suomen väitettiin hyökänneen Neuvostoliittoon 1941 "yllättäen". Ei se nyt ihan niin mennyt. Kun Saksa oli käyttänyt Suomen ilmatilaa Neuvostoliiton pommittamiseen, Neuvostoliitto vastasi ilmahyökkäyksillä mm. Helsinkiin. Tämän jälkeen Suomi katsoi olevansa sodassa ja hyökkäsi.

8. Saksa hyökkäsi 1941 kesä-, ei elokuussa.

10. Onko sankaritoimittaja Boris Salomon joku Suomen historian auktoriteetti? Hän on mies, joka oli ohjelmassaan leimaamassa Arvo Ylppöä natsiksi - sen takia, että Ylpöllä oli suhteita natsi-Saksan tutkijoihin. Salomon tuntuu suorastaan kiihottuvan aina kun löytää jonkin "raskauttavan asiakirjan", ja lähdekritiikki unohtuu. Mutta hän ei olekaan historiantutkija vaan myyviä juttuja tekevä toimittaja.

Ainoa historiantutkija, jota jutussa haastateltiin, oli Mannerheim-museon johtaja. Ehkä vähän parempaa, raskaampaakin kaliiberia Suomesta löytyy. Meillä todella on tutkittu maailmansodan aikaa ja tutkitaan edelleen. Uusia tulkintoja esitetään jatkuvasti - ja vähän paremmin tiedoin kuin tässä "dokumentissa".

11. Lapin sota unohtui kokonaan.

Kaiken kaikkiaan dokumentista tuli se kuva, että väen väkisin Suomesta haluttiin tehdä arveluttava. Mikähän mahtaa olla motiivi? Tekijät voisivat pohtia, miksi heidän kotimaansa eivät sodan aikaan auttaneet Suomen kaltaista valtiota. Yksin täällä jouduttiin selviämään, sitten hakemaan apua Saksasta, ja todella hyvin selvittiin.

Olen jo sarjan aiemmissa osissa pohtinut tekijöiden ammattitaitoa. Nyt todella tuntuu, että se on aika heikko. Esim. Jerusalemin suurmuftin natsikytkentöjen takia leimattiin hänen sukulaisensa Jasser Arafat. Mikä motiivi? Gandhikin tuki hetken ajan Hitleriä - vähemmän tunnettu fakta - koska tämän katsottiin edistävän siirtomaiden vapautumista. Koko sarjan tekijöiltä puuttuu historiallinen ymmärrys. Sarjaan on koottu irrallisia, enemmän tai vähemmän tosia lauseita, mutta menneisyyttä ei pyritä ymmärtämään.

PS: Pieni kannanotto tällä palstalla käytyyn juutalaiskeskusteluun. On aivan yhtä typerää etsiä maailmasta "juutalaisten salaliittoa" kuin olla sitä mieltä, että Israelin arvostelu on juutalaisvastaisuutta. Lukekaa ihmiset enemmän, luulkaa vähemmän. Nyt tänne on kirjoittanut porukkaa, jolta on jäänyt peruskoulun historia lukematta, mutta niinhän se on, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.