Alkuun yleisesti sananen tähän dokumenttisarjan toiseen osaan liittyen:
Tuo toinen osa vaikutti kyllä vähemmän laadukkaalta kuin ensimmäinen osa. Itsellänikin (kuten jollain aiemmin tänne kirjoittaneella) ärsyttivät kummalliset audiovisuaaliset tehosteet, jotka jo itsessään syövät uskottavuutta. Mutta näkeepä niitä muunlaisiakin, arkisempiakin aiheita käsittelevissä dokumenteissa. Kuitenkin kun ollaan tällaisten asioiden parissa, niin toivoisi että tuotaisiin mahdollisimman koruttomasti ja asiallisesti asiat esille.
Tässä osassa käsiteltiin asioita, joiden tutkimus on vielä hyvin vaikeaa ja kaikki on kesken, niin hieman toivoisin avaramielisyyttä. Muistaakseni tässä osassa enemmän esitettiin mahdollisuuksia ja toivomuksia lisätutkimuksista kuin esitettiin mitään ehdottomia totuuksia, toisin kuin useissa muissa dokumenteissa, mikä on mielestäni aika asiallista.
Ja nyt lääkikselle:
”Mietitytti tuossa toisessa osassa seuraava: jos alun nainen olisi lähtenyt samantien fiatillaan ajamaan ei hän olisi sattunut samaan risteykseen samaan aikaan rekan kanssa (kuten hän kertoi nähneensä näyssään, törmäys sattui nimenomaan fiatilla). Törmäys sattui vain koska hän vaihtoi autoa johon kului varmasti useampi minuutti (eikä siis olisi sattunut jos hän olisi lähtenyt fiatilla)…”
Mistä tiedät ettei kolaria olisi sattunut, vain eri ajoneuvon kanssa? Onhan se aika epätodennäköistä, mutta paljon epätodennäköisempiäkin asioita sattuu usein. Toisaalta ehkä oli niin, että kyseinen nainen sai vääristyneen kuvan väistämättömästä tulevaisuudesta (todellisuus suodattuu subjektiivisten aistielinten ja tajunnan läpi) ja toimi juuri sen alkuperäisen suodattumattoman näyn mukaisesti.
”Ja ensimmäisessä osassa kerrottiin tutkimuksesta jossa potilaat saivat itse arvioida terveydentilansa viisiasteisessa asteikossa. Ohjelman mukaan ne jotka arvioivat terveytensä huonoksi, todennäköisemmin kuolivat aiemmin seurantajaksolla kuin ne jotka arvioivat terveytensä hyväksi. Tottakai jos on sairas tuntee olonsa sairaaksi ja jos on terve tuntee olonsa terveeksi, ei tuo anna mitään luotettavaa perustetta sille että uskomalla terveyteensä pysyy terveenä.”
Itse mietin samaa, mutta oletin ja oletan että nämä henkilöt ovat olleet yleensä ottaen perusterveitä tämän itsearvioinnin aikana. Ei ne varmaan ihan niin jalat irti maassa varmaan ole olleet sitä itse tutkimusta ja dokumenttia tehdessään, että jättäisivät tuollaisen asian huomioimatta. Luultavasti osa oli piilevästi sairaita (eikö se ole aika mahdotonta täydellä varmuudella antaa terveen papereita?) ja sen tunsivat tämän itsearvioinnin aikana ja tämähän kyllä synnyttää epäilyksiä tehtyä johtopäätöstä kohtaan. Tämä oli kuitenkin vain yksi kohta useasta joka oli tukemassa (kai muita kohtia hatarammin) tätä uskon – erittäin voimakasta, merkittävää - vaikutusta terveyteen.
”Uskon plasebovaikutukseen mutta nuo mokat kyllä vesitti “dokkarin” uskottavuuden täysin.”
Jos löydät jostain muusta dokumentista arveluttavia kohtia, niin teetkö silloinkin saman yleistuomion koko dokumentille? Käyhän varsin vaikka helsingin sanomien keskusteluja läpi hieman, aivan sama mikä tutkimus ja mistä aiheesta, niin siellä on useampi jotka samoin kuin sinä perustellen pitävät tutkimusta tai sen tulosten esille tuomista läpimätänä tai ainakin puutteellisena. Ja puutteita niissä useimmiten varmaan onkin, ei niiden uskottavuus silti väistämättä ”täysin vesity”. Lisäksi, ethän arvioidessasi kuvitellun oppilaasi todistusta antaisi nelosta numeroksi huomattuasi kahdessa tehtävässä virheen (tai puutteita) jos tehtäviä on vaikka noin kaksikymmentäviisi, vaan tarkistaisit myös muissa tehtävissä suoriutumisen ja antaisit vasta sitten ”tuomiosi”? Ethän antaisi myöskään naamakertoimen vaikuttaa?
TORSTAINA 22.9.2011