Oon ite useamman vuoden ajan tutkinut noita ns. paranormaaleja ilmiöitä ja tehnyt omia testejä. Ja oon kyllä sitä mieltä, että vaikka suurin osa pienistä ilmiöistä on helposti selitettävissä sattumiksi yms. niin asioihin perehtyvä ihminen huomaa nopeasti että on olemassa isompia ilmiöitä, jotka on ikään kuin liian osuvia. Ja sit kun niitä alkaa tapahtua enemmän, niin on hyvin vaikea enää puhua sattumasta tai siitä että "haluaisin nähdä asiayhteyksiä siellä missä niitä ei ole". Näin voi sanoa yhden ilmiön kohdalla, mut sit kun ilmiöitä on enemmän, niin se on jo vaikeaa. Ja en nyt tarkoita et omat testini olisivat edes olleet mitenkään suuri menestys... oon sitä mieltä et tieteellinen skeptikko voisi edelleen ihan pätevästi väittää että ne on sattumaa... MUTTA väitän että niiden kutsuminen kosmisiksi tai jonkin vielä tuntemattoman luonnonlain tuotteiksi ON VÄHINTÄÄN YHTÄ TIETEELLISESTI PÄTEVÄ ARGUMENTTI kuin ensimmäinenkin... tieteellisesti pätevä tarkoittaa tässä yhteydessä vain tietynlaista todennäköisyyden astetta... Eli usein skeptikoilta nimenomaan puuttuu se oma kokemus näistä ilmiöistä, minkä vuoksi niihin on vaikea uskoa, varsinkin kun tutkimusnäyttöä tuollaisista ilmiöistä on vähän vaikea saada. Esimerkiksi telepatiastahan on jo jonkinlaista tutkimusnäyttöä, mutta toisaalta niiden pätevyydestä yms. voi aina argumentoida, vaikka tutkimukset tällä "hörhöalallakin" ovat käsittääkseni kehittyneet huomattavasti. SUMMA SUMMARUM: autenttisinta tutkimusta tällä alalla tekevät yleensä ihmiset joilla on hieman tajua "kosmisuudelle", mutta jotka ovat samanaikaisesti skeptisiä, siinä missä materiaaliset skeptikot pyrkivät jatkuvasti löytämään vain virheitä, joilla kumota epätavalliset tapahtumat... ja usein tämä johtaa ns. "irrationaaliseen skeptisismiin". Mut siis tämä ei tarkoita että ilmiöissä sinänsä olisi välttämättä mitään kosmista... mielestäni ne liittyy just jollakin tavalla materiaan itseensä ja materian eri ulottuvuuksiin...