Se, että ihmiset eivät halua todeta mitään poikkeavaa, on ihan luonnolinen reaktio ihmisluonteelle ja liittyy vahvasti ihmisen sosiaaliseen luonteeseen - ihminen sopeutuu parhaiten joukkoon, jos sillä on sama mielipide, kun enemmistöllä, eli sillä joukolla, johon hän haluaa kuulua. Eihän kukaan halua olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka puhuu hölynpölyä tai on eri mieltä kuin enemmistä. Siis mitä - parapsykologiset ilmiöt, ai että olisiko mahdollista sielun olemassaolo, ai että tämäkö hyvää musiikkia, siis mitä, tykkäsit sä muka tästä leffasta.
Kaikki omat arvot ollaan valmiita hukkaamaan, jos halutaan kuulua joukkoon. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja paljolti tämän eläimen hyvinvoinnin ja menestyksen ratkaisee se miten paljon muu yhteisö tykkää hänestä ja arvostaa häntä. Siksi meillä yhteisönä on vaikea muutaa omia arvoja ja käsityksiä enemmistöstä poikkeavaksi, puhutaan nyt sitten tieteestä taikka mistä tahansa muusta. Ja sama ominaisuus on meitä historian saatossa hidastanut kehityksessa, sekä tieteellisessä, että uskonnnollisessa.

PS! Uskonnollisessa kehityksessä ollaan aika lailla edelleen keskiajalla, mikä on hyvä esimerkki siitä sosiaalisesta rajoitukseta.