Hei,

olen kanssasi samaa mieltä nimimerkki "Ihastunut". Venäläiset elokuvat ovat tosiaan huolella tehtyjä ja ne sisältävät tarkkaa ajankuvausta. Kuten sanoitkin Venäläisille elokuville on tyypillistä raastava realismi ja sydämeensattuva tunteikkuus yhdistettynä! :) Tyypillistä slaavilaista melankoliaa ja realismia. Ehkäpä ne sen vuoksi uppoavat myös suomalaiseen sielun elämään venäläisen musiikin tavoin.

Pidin sarjan kaikista näyttelijöistä. Erityisen ihastunut olin Jevgeni Tsiganovin esittämään Sasha Pankratoviin, ah! :D
Myös Tsulpan Hamatova tulkitsi osansa hyvin, samoin kuin hänen siskoaan esittänyt näyttelijäkin. Ohjaus oli erinomainen.

Ohjaaja oli käyttänyt taiteellisia vapauksiaan ja hieman muokannut juonenkäänteitä. Varsinkin romantiikan lisääminen oli ainakin naiskatseiljoille mieluisaa. Lisäksi tarina oli älykäs. Tarinan sijoittmuminen 1930-luvulle oli niin kulttuuri- kuin yhteiskuntahistoriallisestikin kiinntostavaa. Nostalgiset vaatteet ja vanhat kuorma-autot olivat hauskoja! :)

Elokuvassa kuljetettiin yhtä aikaa niin yksityisten ihmisten tarinaa kuin koko yhteiskunnankin tapahtumia tietyssa ajassa ja paikassa. Yksityisen ihmisen elämäntarinan kietoutuminen suurempiin tapahtumiin on aina kiintoisaa, ja kummatkin ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Ihminen elää elämäänsä tietyillä ehdoilla tietyn kulttuurin sisällä. Siitä huolimatta ihmisten ilot ja surut ovat universaaleja.
Siksi oli mielenkiintoista seurata elokuvasta (tai lukea kirjasta) yhden kadun ihmisten - Arbatin lasten - elämää pitkällä aikavälillä. Elokuvassa tuotiin tasapuolisesti esiin niin iloisia tapahtumia kuin huolia ja murheitakin. Elämä kuljettaa ihmisiä eri tavalla. Jotkut joutuvat luopumaan ihanteistaan tai läheisistään, toisilla taas elämä ei vastaa odotuksiin eivätkä asiat mene niin kuin on toivonut. Kukaan ei tiedä kohtaloaan etukäteen.

Elokuvan loppu oli yllätys - suorastaan mykistävä! Vaikka katselen paljon elokuvia niin tälläistä loppuratkaisua en olisi osannut odottaa. Tarinan loppu oli traaginen ja surullinen, mutta samalla kertaa myös kaunis ja levollinen. Ohjaaja oli onnistunut taikomaan elokuvan viimeisille minuuteille elämää suurempia tuntemuksia.