Television antimista parhaita ovat näköjään venäläiset sarjat, ne liimaavat katsojan - no, ainakin minut - tv-tuoliin. Idiootti, Karamazovin veljekset, nyt tämä Arbatin lapset. Jokaisessa täydellisen huoliteltu näyttelijäntyö, tinkimätön ajankuvaus, raastava realismi ja sydämeensattuva tunteikkuus yhdessä, ihailtavaa työtä. Tietenkin pohjana olevat romaanit ovat omaa luokkaansa, mutta hyvästä kirjasta voi toki tehdä pinnallisen jutun.
Venäläisilä on taito tehdä syvällistä tv-elokuvaa.
Arbatin lapset saa tietenkin jo entisestään kiihkeän neuvostovastustajan ja fundamentalistin yhä vain vakuuttuneemmaksi systeemin mädännäisyydestä. Minut vasemmistolaisuuteen syntyneenä sarja vakuuttaa siitä, että aatteen palo tuottaa paljon hyvää, mutta paranoidisen kaikkivaltiaan jäljet ovat hirvittävät. Ei turhaan ole sanottu, että Venäjän kansa on kärsivällisin kaikista - varmaan myös kärsinein.